L
"Lilijan"
Vieras
Enkä vain kerran, enkä vain yhden..
Olen puhunut asiasta muutaman hyvän ystäväni kanssa, he ehdottivat, että kävisin terapiassa.
En tiedä mistä aloittaisin.
No, viime vuoden alkukesästä tutustuin erääseen mieheen. Meillä oli täysin viatonta yhteyden pitoa, ainakin minun osaltani, kunnes hän kertoi olevansa naimisissa, mutta että hän tuntee olevansa rakastunut minuun. Hän puhuin kuinka aikoo jättää perheensä ja haluavansa olla minun kanssani. Tietenkin uskoin kaikki hänen valheensa. Nyt mietin vain, että miten edes saatoin uskoa mitään noin typerää. Meillä oli ikäeroakin yli 10 vuotta.
Eroa ei kuitenkaan koskaan tullut ja jo syksyllä mies kylmästi "jätti minut". Selittelemättä mitään. Olin totaalisen rikki, halusin saada selityksen kaikkeen.
En tiedä, mutta tuntuu kuin olisin ollut jotenkin aivan sekaisin sen jälkeen. En edes tunnista omaa käytöstäni sen jälkeiseltä ajalta..
Sillä, sen jälkeen tapahtui jotain ja aloin vehtaamaan silloisen POMONI kanssa. Myös hänellä oli perhe. En välittänyt. Perhe, jonka minä tuhosin. Jäimme kiinni vehtailusta ja hänen vaimonsa haki avioeron. Hän ei kestänyt sitä, että miehensä petti häntä n. 20 vuotta nuoremman "naisen" kanssa.
Päätin lopettaa "suhteen" ja hankin uuden työn.
Nään usein painajaisia, jossa olen ala-arvoinen h..ra. En todella tiedä mitä piti tapahua, että korkeakoulussa opiskelevasta ja hyvän kasvatuksen saaneesta kunnianhimoisesta naisesta tuli tälläinen. Tulin vain kertomaan, että olen todella hajallani näistä sotkuista, joita olen aiheuttanut, en tiedä loppuuko tämä syyllisyyden tunne koskaan, vain joudunko elämään näiden asioiden kanssa koko loppu elämäni.
Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia? Tuntuu kuin olisin menettänyt kaiken itsekunnioitukseni.
Olen puhunut asiasta muutaman hyvän ystäväni kanssa, he ehdottivat, että kävisin terapiassa.
En tiedä mistä aloittaisin.
No, viime vuoden alkukesästä tutustuin erääseen mieheen. Meillä oli täysin viatonta yhteyden pitoa, ainakin minun osaltani, kunnes hän kertoi olevansa naimisissa, mutta että hän tuntee olevansa rakastunut minuun. Hän puhuin kuinka aikoo jättää perheensä ja haluavansa olla minun kanssani. Tietenkin uskoin kaikki hänen valheensa. Nyt mietin vain, että miten edes saatoin uskoa mitään noin typerää. Meillä oli ikäeroakin yli 10 vuotta.
Eroa ei kuitenkaan koskaan tullut ja jo syksyllä mies kylmästi "jätti minut". Selittelemättä mitään. Olin totaalisen rikki, halusin saada selityksen kaikkeen.
En tiedä, mutta tuntuu kuin olisin ollut jotenkin aivan sekaisin sen jälkeen. En edes tunnista omaa käytöstäni sen jälkeiseltä ajalta..
Sillä, sen jälkeen tapahtui jotain ja aloin vehtaamaan silloisen POMONI kanssa. Myös hänellä oli perhe. En välittänyt. Perhe, jonka minä tuhosin. Jäimme kiinni vehtailusta ja hänen vaimonsa haki avioeron. Hän ei kestänyt sitä, että miehensä petti häntä n. 20 vuotta nuoremman "naisen" kanssa.
Päätin lopettaa "suhteen" ja hankin uuden työn.
Nään usein painajaisia, jossa olen ala-arvoinen h..ra. En todella tiedä mitä piti tapahua, että korkeakoulussa opiskelevasta ja hyvän kasvatuksen saaneesta kunnianhimoisesta naisesta tuli tälläinen. Tulin vain kertomaan, että olen todella hajallani näistä sotkuista, joita olen aiheuttanut, en tiedä loppuuko tämä syyllisyyden tunne koskaan, vain joudunko elämään näiden asioiden kanssa koko loppu elämäni.
Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia? Tuntuu kuin olisin menettänyt kaiken itsekunnioitukseni.
Joten ehkä sinun täytyy nyt miettiä kokemuksiasi, koska opit niistä lopulta jotakin sinulle tärkeää sinusta itsestäsi. Jos terapia on sellainen, joka auttaa, niin mene ihmeessä. Hyvä ja syvällinen keskustelu voi olla todella mukavaa. Koeta etsiä ratkaisukeskeinen terapia, joka sopisi sinulle parhaiten.
Täällä tuntuu olevan paljon eltaantuneiden munien vahtijoita? 
Jatka elämääsi pää pystyssä! Toki minullakin on näkemykseni niistä naisista, jotka valehtelemalla ja muutoin pahoja asioita toisen puolisosta keksimällä yrittävät kaataa varattuja mutta se on toinen tarina. Esim.puoliso riutuu syövän kanssa, menettää hiukset, rintansa jne ja joku hupakko hyppii ukon kimpussa tyrkyllä.. mutta nuo ovatkin poikkeustapauksia.