Miksi menin naimisiin ruman miehen kanssa?

["vieras"]

Miksi näin hänet jotenkin hyvännäköisenä silloin, kun aloimme tapailla?
Nyt näen hänessä vain rumat kasvonpiirteet, tihrusilmät, lörpöt huulet, ison ja rumanmuotoisen nenän, hölmöt ilmeet, huonon ihon, huonot hampaat...

Olen aina deittaillut vain hyvännäköisiä miehiä, joten en vaan voi käsittää virhettäni!

Eniten pelottaa lasteni tulevaisuus: kuinka rumia heistä tulee isompina? Mietin jatkuvasti, että olisi pitänyt tehdä lapset jonkun oikeasti hyvännäköisen ja -piirteisen miehen kanssa. Vaikka ulkonäkö ei kaikkea ratkaisekaan, kyllä sitä omille lapsilleen toivoisi kaunista ulkomuotoa. Tuskin omilla hyvillä geeneilläni voin kaikkea pelastaa...

Ilmeisesti köyhä elämä tai jotain, kun edes tulee tällaista mieleen. En vaan voi ajatuksilleni ja inholleni mitään, siksi pakko purkaa tätä johonkin - silläkin uhalla, että tiedän saavani pelkkää p*skaa niskaani.

 

["vieras"]

jos ajattelit silloin hyötyväsi hänestä rahallisesti, omakotitalosta puolet tms..

 

["vieras"]

Aika usein kuitenkin näkee rumilla vanhemmilla kauniita lapsia. Ja kauniilla vähemmän kauniita.

 

[xcv]

Mun mielestäni on parempi olla ok taviksen näköinen kuin tosi kaunis. Silloin ihmiset näkee susta vaan ulkonäön... naiset kadehtii ja kunnolliset miehet ei uskalla lähestyä, ne retkut taas etsii pelkkiä petikavereita. Lisäksi kaikki olettaa että olet jotenkin älyllisesti vajavainen.

Vähän kärjistettynä mutta kuitenkin... kivempaa seuraa saa kun ei ole mikään huippuluokan kaunotar.

 

["hmm"]

Trust me suurin osa komistuksista on kusipäitä ja itseään täynnä olevia pettäjiä. Mieluummin tavallisen näköinen kunnon mies. Hitto vaikka rumilus, kunhan hyvä sisältä. Paljon kestävämpi avioliitto joka ratsastaa rakkaudella ja luottamuksella kuin hyvällä ulkokuorella.

 

[SuzieQ.]

Jospa rakastumisen alkuhuuma muutti miehen komeaksi silmissäsi, ja nyt arjen tultua oletkin alkanut nähdä hänet sellaisena kuin hän oikeasti on-ei-niin-komeana miehenä.

Jos rakastat häntä, ajattele häntä katsoessasi sitä rakkautta ja kiintymystä, yhdessä elämäänne elämää sekä hyviä hetkiänne. Tee näin monta kertaa päivässä. Uskon että ennen pitkää alat taas nähdä hänet komeana.

Itse elän oikeasti ihan tuikitavallisen näköisen miehen kanssa. Meillä on suhde ollut välillä melkoista vuoristorataa. Näin hänet huonoimpana aikana todella epämiellyttävän näköisenä. Nyt kun meillä taas menee hyvin, näen hänet komeampana.

Usko vaan, rakkaus kaunistaa/komistaa, tai rakastuminen. Kokeile rakastua mieheesi uudelleen, niin näet taas sen saman adoniksen johon aikanasi rakastuit. :heart:

 

["vieras"]

[QUOTE="hmm";27628573]Trust me suurin osa komistuksista on kusipäitä ja itseään täynnä olevia pettäjiä. Mieluummin tavallisen näköinen kunnon mies. Hitto vaikka rumilus, kunhan hyvä sisältä. Paljon kestävämpi avioliitto joka ratsastaa rakkaudella ja luottamuksella kuin hyvällä ulkokuorella.[/QUOTE]

No tämä on kyllä täysin totta! Nimimerkillä liikaa kokemusta asiasta ja liikaa sydänsuruja tämän vuoksi... Liekö se sitten syynä, alitajuisesti tein jonkin järkiratkaisun?

 

["vieras"]

Jospa rakastumisen alkuhuuma muutti miehen komeaksi silmissäsi, ja nyt arjen tultua oletkin alkanut nähdä hänet sellaisena kuin hän oikeasti on-ei-niin-komeana miehenä.

Jos rakastat häntä, ajattele häntä katsoessasi sitä rakkautta ja kiintymystä, yhdessä elämäänne elämää sekä hyviä hetkiänne. Tee näin monta kertaa päivässä. Uskon että ennen pitkää alat taas nähdä hänet komeana.

Itse elän oikeasti ihan tuikitavallisen näköisen miehen kanssa. Meillä on suhde ollut välillä melkoista vuoristorataa. Näin hänet huonoimpana aikana todella epämiellyttävän näköisenä. Nyt kun meillä taas menee hyvin, näen hänet komeampana.

Usko vaan, rakkaus kaunistaa/komistaa, tai rakastuminen. Kokeile rakastua mieheesi uudelleen, niin näet taas sen saman adoniksen johon aikanasi rakastuit. :heart:

Kiitos tästä. Meillä tosiaan ollut hieman viileämpää tässä viime aikoina, mikä voi vaikuttaa vahvasti asiaan. Täytyykin nyt tsempata ja hioa rakkauttamme, jospa se auttaisi.

 

["vieras"]

Mun mielestäni on parempi olla ok taviksen näköinen kuin tosi kaunis. Silloin ihmiset näkee susta vaan ulkonäön... naiset kadehtii ja kunnolliset miehet ei uskalla lähestyä, ne retkut taas etsii pelkkiä petikavereita. Lisäksi kaikki olettaa että olet jotenkin älyllisesti vajavainen.

Vähän kärjistettynä mutta kuitenkin... kivempaa seuraa saa kun ei ole mikään huippuluokan kaunotar.

Mutta sitten taas se, että kun olet "huippuluokan kaunotar" sinulla on vara valita... Tietenkään se ulkonäkö ei yksistään (jos ollenkaan) määritä sitä, kuinka kiva elämä tulee, mutta ainakin hyvällä ulkonäöllä saa "lisäpisteitä".. Ikään kuin silkkaa bonusta varsinkin (ja toivottavasti) jos henkinen puolikin on huippuluokkaa - sitä nyt ainakin voi kehittää, mut ulkonäkö on vähän sellainen et siitä joko on kiitollinen tai sitten kärsii siitä... Tai no ehkei sentään ihan kärsi, mutta toivoisi parempaa...

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";27628497]jos ajattelit silloin hyötyväsi hänestä rahallisesti, omakotitalosta puolet tms..[/QUOTE]

Hmm, ehkei ihan näin, sillä olen tottunut olemaan itsenäinen (pärjäämään taloudellisesti jne.). Enkä myöskään silloin haaveillut esim. omakotitalosta tai vastaavista. Oli omasta takaa hieno asunto, auto ja muut puitteet. Toisaalta voihan olla, että mietin ylipäätään sitä turvaa, mitä toinen ihminen tuo - varsinkin kun hänen sydämensä oli/on kultaa.

 

[sama.]

[QUOTE="vieras";27628589]No tämä on kyllä täysin totta! Nimimerkillä liikaa kokemusta asiasta ja liikaa sydänsuruja tämän vuoksi... Liekö se sitten syynä, alitajuisesti tein jonkin järkiratkaisun?[/QUOTE]

Minulla myös liikaa huonoja kokemuksia. Seurustelin viiden komistuksen kanssa ennen nykyistäni joiden jälkeen rupsein pohtimaan, voiko kyse tosiaan olla ulkonäöstä. Kokeilin puolileikilläni mennä treffeille seuraavan oikeasti mukavan kanssa, jonka ulkonäkö ei saa haitata oli se mitä tahansa. Menin sitten todella tavallisen näköisen miehen kanssa treffeille mitä en tavallisesti olisi kelpuuttanut ja BINGO, edelleen voin sanoa vuosien jälkeen, että on kyllä LÖYTÖ. Monet kaverit todella kateellisia näin valtavan ihanasta miehestä. Ainoa mihin kiinnitin huomiota, oli pukeutuminen koska se minusta oikeasti kertoo ihmisestä ja vähän luonteesta, ei se millä naamalla on sattunut syntymään. Liian nätti/komea naama voi todellakin olla haitaksi. : /

Näen hänet itse maailman ihanimman näköisenä, mutta tiedostan kyllä ettei hän mikään komistus ole muiden silmissä.

 

["diudiu"]

Hirveen hankala sanoa, ehkä sul oli joku mielenhäriö Ei kannata panna rumia.

 

[lapinlahden linnut laulaa että]

rumat miehet osaa rakastaa.

 

["vieras"]

rumat miehet osaa rakastaa.

Se on kyllä totta, eikä heillä maailma pyöri oman napansa ja ulkonäkönsä (ja sen vaalimisen) ympärillä. Usein komistuksille muiden huomio on vähän liian tärkeää parisuhteessakin...

Periaatteessa mieheni on ihan ok, mutta lähinnä se, että kovin hyviä geenejä hän ei lapsillemme ole antanut. Että muodostuuko hänen rumat kohtansa vielä rumemmiksi lapsillamme.

 

["Sanna"]

Ajattele positiivisesti. Jos miehesi olisi melkionen komistus, niin hänen ympärillään pörräisi naisia pilvin pimein ja tilaisuus tekee helposti varkaan. Todennäköisyys pettämiseen on varmasti sinun kohdallasi pienempi miehesi suunnalta.

 

[sinisulka]

No mieti nyt vielä uudemman kerran, et pakostihan sun miehessä oli jotain mihin sä hänessä rakastuit Tosiaan sun on enää myöhästä katua ja miettiä tollasta miehestäs! Kun mietit tommosia miehestäs niin sä vaan huononnat huomaamattas koko ajan sun tunteita häntä kohtaan ja teidän välejänne. Ajattele jotain positiivista miehestäs niin ehkä hän yhtäkkiä alkaakin näyttää tosi, tosi komeelta sun silmissäsi

 

["vieras"]

Jos ap on tota mieltä miehestä jo nyt, niin ei varmaan kannata alkaa sitten sikiämään sen kanssa.

Ja mitä tuohon komeuteen tulee, niin mulla on todella komea mies, niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Ollut joskus rumiakin ulkoisesti, mutta sisäisesti kaikki kultaa (takana 3 pidempää suhdetta). Eikä tuo komea mies kuitenkaan ole itse fiksoitunut ulkonäköönsä, ei sen tarvitse. Eli ei kaikki komeat miehet pyöri ulkonäkönsä ympärillä, tunnen useitakin jotka nyt vaan sattuu olemaan komeita ilman että ovat mitenkään ulkonäkökeskeisiä. Jos on Luoja suonut komeutta, niin minkäs sille tekee

 

[irehugeriog]

Puhut siihen sävyyn, että ilmeisesti et rakasta miestäsi kovinkaan paljon. Se tässä taitaa olla enemmän se ongelma kuin ulkonäkö.

 

["..."]

Ensin nauratti nuo kommentit lörpöistä huulista ja isosta nenästä, mutta mietittyäni asiaa hetken tulin surulliseksi. Ihan kamala ajatus, että joku kirjoittaa noin omasta miehestään ja lastensa isästä. Siis siitä ihmisestä, jonka pitäisi olla maailman tärkein.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";27628866]Jos ap on tota mieltä miehestä jo nyt, niin ei varmaan kannata alkaa sitten sikiämään sen kanssa.

Ja mitä tuohon komeuteen tulee, niin mulla on todella komea mies, niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Ollut joskus rumiakin ulkoisesti, mutta sisäisesti kaikki kultaa (takana 3 pidempää suhdetta). Eikä tuo komea mies kuitenkaan ole itse fiksoitunut ulkonäköönsä, ei sen tarvitse. Eli ei kaikki komeat miehet pyöri ulkonäkönsä ympärillä, tunnen useitakin jotka nyt vaan sattuu olemaan komeita ilman että ovat mitenkään ulkonäkökeskeisiä. Jos on Luoja suonut komeutta, niin minkäs sille tekee [/QUOTE]

No olemme jo saaneet lapsia...

Joo yleistin ehkä aika reippaasti, mutta oma kokemukseni valitettavasti useimpien komeiden miesten kohdalla ollut, että maailma pyörii heidän napansa (ulkonäkönsä) ympärillä.

 

["vieras"]

[QUOTE="...";27628932]Ensin nauratti nuo kommentit lörpöistä huulista ja isosta nenästä, mutta mietittyäni asiaa hetken tulin surulliseksi. Ihan kamala ajatus, että joku kirjoittaa noin omasta miehestään ja lastensa isästä. Siis siitä ihmisestä, jonka pitäisi olla maailman tärkein.[/QUOTE]

Niinpä. Vaikkei ehkä uskoisi, niin kamalalta nämä ajatukseni tuntuvat minustakin.
Varsinkin kun katson miestäni lastemme kanssa, kuinka hyvä isä hän onkaan... Ja kuinka hyvä aviomies hän on.

 

["Runo"]

Minun täytyy häpeillen tunnustaa, että kun näin lasteni isän ensimmäisen kerran, ajattelin että, onpa siinä ruma mies. Rähjäinen vaatetuskin vaikutti varmaan asiaan. Niin siinä vain kuitenkin kävi, että rakastuin häneen tulisesti ja kaksi yhteistä lasta on. Itse olen sellainen perusnätti, joidenkin mielestä hyvin kauniskin. Pojallemme on tullut aika paljon isänsä piirteitä, mutta jotenkin "kevyemmin". Poika on vaaleampi, ja aivan tavallisen näköinen ikätovereidensa joukossa. Tyttö taas on todella sievä. Ei ole oikein meidän kummankaan näköinen, mutta on sellainen siropiirteinen pieni keijukainen. Saa yleensä ihailevaa huomiota vierailtakin ihmisiltä. Muistan kyllä, että itsekin pelkäsin meille tulevan vain rumia lapsia, mutta ei tullut ei. Tosin kauneus on katsojan silmissä ja äidit näkevät lapsensa aina vähän vaaleanpunaisten rillien lävitse.