P
Paska nainen
Vieras
Eli taustaa ensin;
Ollaan oltu kohta 10.v yhdessä, kolme lasta, koira, paritalo, ihanat naapurit ja mulla ja miehellä mennyt ekat 9.v huonosti ja tämä viimeinen vuosi on ollut se paras ja ihanin.
Meidän suhde alkoi tavallisesti mutta kolmannen vuoden kohdalla mies kertoi ettei koskaan ihastunut tai rakastanut vaan ei ollut pokkaa mulle sanoa suoraan ja tuli ns tilanteiden mukana perässä eli tehtiin lapset, ostettiin talo ja mentiin naimisiin.
Tuli kieltämättä järkytyksenä ja osa mun "pilvilinnaa" hajosi kun tajusin että kaikki on ollut valhetta.
Mies ei halunnut erota ja lupaili että asiat paranee ja silti aina tietyn ajan jälkeen palattiin samaan "ongelmaan" että ei rakasta ja mi hajoilin taas.
Muutettiin tänne maalle missä asutaan nyt ja ihanat naapurit ja luonto muutu suhteemme uudelle tasolle.
Mies rakastaa minua, minä häntä mutta olen edelleen hieman katkera että hän " ei valinnut minua vaan minä hänet " suhteen perustana.
No nyt sitten kävi niin että minun läheisin ystävä ei jakanut tulla koiralenkille niin hänen miehensä tuli mukaan ja suuteli minua.
Se tunne oli juuri sitä mitä en ole melkein 10v kokenut.
Joku halusi minua, oikeasti..
Aloimme lajittelemaan viestejä ja salaa suutelimme kun vain oli mahdollista.
Harrastimme seksiä salaa monta kerttaa.
Samalla mieheni viettää aikaa tämän surjähyppyni kanssa metsällä ja minä hänen vaimonsa.
Sovittiin nyt että suhde loppuu ihan kiinnijäämisen takia, ei omatunnon takia.
Nyt sitten tylsä arki palasi, tajusin että mieheni ei minua rakasta niinkuin haluaisin tai sitten olen liian katkera..
Olen myös katkera ystävälleni jolla on upea mies...
Pitäisikö kertoa miehelleni vai yksinkertaisesti lähteä suhteesta?? Olen ahdistunut lähinnä siitä mitä minulla ei ole enkä siitä mitä tein.
Ollaan oltu kohta 10.v yhdessä, kolme lasta, koira, paritalo, ihanat naapurit ja mulla ja miehellä mennyt ekat 9.v huonosti ja tämä viimeinen vuosi on ollut se paras ja ihanin.
Meidän suhde alkoi tavallisesti mutta kolmannen vuoden kohdalla mies kertoi ettei koskaan ihastunut tai rakastanut vaan ei ollut pokkaa mulle sanoa suoraan ja tuli ns tilanteiden mukana perässä eli tehtiin lapset, ostettiin talo ja mentiin naimisiin.
Tuli kieltämättä järkytyksenä ja osa mun "pilvilinnaa" hajosi kun tajusin että kaikki on ollut valhetta.
Mies ei halunnut erota ja lupaili että asiat paranee ja silti aina tietyn ajan jälkeen palattiin samaan "ongelmaan" että ei rakasta ja mi hajoilin taas.
Muutettiin tänne maalle missä asutaan nyt ja ihanat naapurit ja luonto muutu suhteemme uudelle tasolle.
Mies rakastaa minua, minä häntä mutta olen edelleen hieman katkera että hän " ei valinnut minua vaan minä hänet " suhteen perustana.
No nyt sitten kävi niin että minun läheisin ystävä ei jakanut tulla koiralenkille niin hänen miehensä tuli mukaan ja suuteli minua.
Se tunne oli juuri sitä mitä en ole melkein 10v kokenut.
Joku halusi minua, oikeasti..
Aloimme lajittelemaan viestejä ja salaa suutelimme kun vain oli mahdollista.
Harrastimme seksiä salaa monta kerttaa.
Samalla mieheni viettää aikaa tämän surjähyppyni kanssa metsällä ja minä hänen vaimonsa.
Sovittiin nyt että suhde loppuu ihan kiinnijäämisen takia, ei omatunnon takia.
Nyt sitten tylsä arki palasi, tajusin että mieheni ei minua rakasta niinkuin haluaisin tai sitten olen liian katkera..
Olen myös katkera ystävälleni jolla on upea mies...
Pitäisikö kertoa miehelleni vai yksinkertaisesti lähteä suhteesta?? Olen ahdistunut lähinnä siitä mitä minulla ei ole enkä siitä mitä tein.
