Tuska on suuri ja olen lohduton. Itken itken, rukoilen,.... tänään istuin kappelissa, sytytin kynttilän itseltäni ja ex-mieheltäni enkelivauvallemme! Miten tällaisen yli pääsee?? Olin rv 13+1 ja menin ekaan ultraan perjantaina. Siellä se kulta pieni oli liikkumattomana... kysyin, että nukkuuko se, että miksei se liiku??? Näin kätilön huolestuneen ilmeen. Sydämen sykettä ei näkynyt. Vauvani oli kuollut jo rv 10+4!!!!!!! Miten tällaista tarvii kokea.. Menin luottavaisin mielin ultraan. Luulin, että olin ylittänyt ns. riskirajan. Olin shokissa. Miksi ihmeessä vauva ei antanut mitään merkkejä, kun kuoli? Nytkin pikkuinen ruumis on sisälläni! Joudun kantamaan kuollutta lastani 4 päivää... On vaikea ymmärtää. Tänäänkin olin tuntevani pikkuisen liikehdintää, mutta sehän ei voi olla mahdollista....