Menetän aina ystävät, olen siis ilmeisen vittumainen luonne? Voikohan ihminen muuttaa persoonaanasa...?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Molliduuri
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Sinun häätyy alkaa ottaa asioita rennommin ja hyväksyä ihmisten erilaisuus. Erilaiset tavat toimia ja erilaiset mielipiteet. Samalla sinun häätyy opetella jalo taito olla sanomatta asioista liian kärkkäästi. Diblomatiaa. Opettelet olemaan sanomatta asioita vaikka sinun tekisi kuinka mieli sanoa niistä. Varsinkin silloin jos on yhtään mahdollista, että sanomasi voidaan ymmärtää väärin tai se aiheuttaa pahaa mieltä. Kielen ja mielen hallintaa.

KIITOS! Tämä kommentti oli erittäin selkeä ja avasi kyllä silmiäni omalle käytökselleni. Minun todella täytyy opetella nielaisemaan liian kärkkäät kommentit ja suodattaa paaaljon enemmän! Alan harjoitella tätä tästä päivästä lähtien tavoitteena todella kehittyä ihmisenä. Ehkä jonain päivänä saan pidettyä ystävän <3
 
Sinun häätyy alkaa ottaa asioita rennommin ja hyväksyä ihmisten erilaisuus. Erilaiset tavat toimia ja erilaiset mielipiteet. Samalla sinun häätyy opetella jalo taito olla sanomatta asioista liian kärkkäästi. Diblomatiaa. Opettelet olemaan sanomatta asioita vaikka sinun tekisi kuinka mieli sanoa niistä. Varsinkin silloin jos on yhtään mahdollista, että sanomasi voidaan ymmärtää väärin tai se aiheuttaa pahaa mieltä. Kielen ja mielen hallintaa.

KIITOS! Tämä kommentti oli erittäin selkeä ja avasi kyllä silmiäni omalle käytökselleni. Minun todella täytyy opetella nielaisemaan liian kärkkäät kommentit ja suodattaa paaaljon enemmän! Alan harjoitella tätä tästä päivästä lähtien tavoitteena todella kehittyä ihmisenä. Ehkä jonain päivänä saan pidettyä ystävän <3
 
Minulle ystävät ovat useamman kerran tehneet oharit mutta en ole moksiskaan. Ei aina jaksa toisen seura kiinnostaa ja ei siitä saa suuttua. Pitää olla jotakin varatekemistä!
Eli syy on sinussa ei ystävissä.
 
Minä olen siinä todella onnellisessa asemassa, että olen sydänystävä kaikkien luokkatovereitteni kanssa.meillä oli sellainen periaate, että,oltiin hiljaa. Vain ihan lähin ystävä otti asian esille.
 
Minusta sinä kuulostat hyvältä tyypiltä. Älä muuta itseäsi. Ainut vain, että sinun pitää hyväksyä se, ettei kaikki jaksa kokoajan olla kanssasi. Anna ystävillesi tilaa. Kaikilla kun on perheet, työt, harrastukset, sukulaiset ja kavereitakin useampi. Nykypäivänä harvempi enää ehtii tapaamaan ystäviään viikoittainnja kuukausittain. Ystävä on ystävä vaikka häntä tapaisi vain vuosittain tai harvemminkin. Miksi pistää ystävyyttä poikki vain siksi, ettei ehdi tapaamaan tai soittelemaan.
 
Olin tulossa sanomaan vähän samaa, mitä alituinen. Tässä on nyt jo mainittu hyviä pointteja, mutta mun mielestä oikea ystävyys on sitä, ettei tarvitse olla jatkuvasti yhteydessä.
Itselläni on kaksi erittäin läheistä ystävää lapsuudenajoilta. Vaikka emme näkisi toisiamme kuukausiin tai vuoteen, niin tavatessa tuntuu siltä, kuin ei olisi erossa ollutkaan. Ei tietenkään olla perillä, mitä toistemme arkeen kuuluu, mutta sillä ei ole väliä. Ystävän seurassa vaan on helppo olla kerrata omat kuulumiset. Sillä ei ole väliä, kuka ekana ottaa yhteyttä, pääasia, että joku sen aika ajoin tekee.
 
[QUOTE="Mirkku";30153617]Eli pidät itseäsi muita parempana? Ja pyrit näyttämään sen muille tavalla tai toisella?[/QUOTE]

No en kyllä ainakaan tietoisesti ajattele näin. Mutta on totta, että joitakin asioita minun on hyvin vaikea ymmärtää. Lähinnä semmoisia valintoja, jotka selkeästi vaikeuttavat ja hankaloittavat elämää. Ja kyllä, niistä on vaikea olla hiljaa. Tässä on selkeästi kehittymisen paikka minulla.
 

Yhteistyössä