Meneekö kaikilla muilla hyvin?

”Kyllä sitä nuorena jaksaa.” Mutta entäs kun ei jaksakaan… Meneekö kaikilla muilla nuorilla äideillä tosiaan hyvin? Mä olen ainakin ihan loppu ja kaipaisin teidän muiden kokemuksia. En tunne muita nuoria äitejä, en oikeastaan ollenkaan muita äitejä. Aika yksin olen, ei ole kavereita, sukulaiset asuu kaukana ja harvoin tulevat edes katsomaan meitä eikä muutenkaan meidän elämä näytä kiinnostavan. Mies on päivät töissä, iltaisin on apuna tosi paljon ja öisinkin. Vauva herää vielä öisin 3-6 kertaa, päivisinkin on aika vaativa. Koko ajan pitää olla tekemistä tai muuten huudetaan kurkku suorana ja kauan, nukuttaminen päiväunille on hankalaa. Vauvan kanssa en voi edes lähteä mihinkään, kävelylenkitkin menee usein huudoksi. Olen niin väsynyt tähän. Välillä lentelee kukkaruukut ja vauvanlelut seinään ja sotkua siivotaan loppupäivä… Olenko ainoa väsynyt nuori äiti?

 

et oo ainut!! :wave: niiiiiin TUTTU tunne ku väsyttää!!! öisin ei saa nukkua ku parin tunnin pätkiä niin kyl on monesti hermo kireellä jos yö menee oikein hankalasti!!! :kieh: välillä aivan raivon partaalla,mut sit taas ku on vähän parempi yö takana niin kummasti sitä taas jaksaa =) mutta totta että ei nuorikaan ihan kaikkea jaksa!! ja oho,en ookkaan ihan näin nuori,mut pitipä kommentoida ku oli niin osuvaa tekstiä....alle 25 kyllä olen mutta enpä jaksa siltikään..aina...missä menee nuoren raja??? kuka jaksaa kuka ei! jaksamista vaan kovasti!!!kummasti sitä silti vaan jaksaa ja piristyy onnex välillä ettei koko ajan oo yhtä väsynyt

 

En minäkään aina jaksaisi, mutta kun on pakko.Välillä ärräpäät lentelevät.Meillä mies vuorotöissä, päivät nukkuu ja yöt valvoo.Hoidan yksin 2 lasta,1,5 ja 3v, ja teen lisäksi yksin kaikki kotityöt.Nukun 6 tuntia yössä.Onneksi isovanhemmat ottavat kerran kuussa tytöt yhdeksi yöksi, että saadaan miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa.Kyllä se siitä suttaantuu kun lapset kasvavat! :hug:

 

Kerro neuvolassa uupumuksestasi. Kodinhoitoapua saa myös uupumukseen kysy asiaa neuvolassa osaavat neuvoa. Miehelle vauva viereen sitteriin ja itse nukkumaan heti kun mies tulee töistä.
Löytyisikö naapuristosta lapsenvahtia muutamaksi tunniksi jotta saisit nukuttua?

 

puhu hyvä ihminen neuvolassa!! itselläni oli paljon samanlaisia tuntemuksia (ja pahempiakin) kun poika oli pieni. En uskaltanut neuvolassa sanoa mitään. Mutta kun päästiin ensi- ja turvakodille unikouluun, niin siellä ammattilaiset halusivat puhua kanssani ja totesivat että sairastan synnytyksen jälkeistä masennusta. Vältin lääkityksen kun kävin parin päivän välein purkamassa tuntojani siellä, hoitajat olivat vauvan kanssa sillä aikaa. Myöhemmin kotonamme kävi perhetyöntekijät viikottain. Sillä aikaa kävin yksin kaupassa, nukuin päikkärit, kävin salilla, siivosin jne.. Se auttoi todella.
Joten ei muuta kuin rohkeutta ja kysy apua =)

 

Tutta juttu meilläkin päin ja mulla myös samanlainen tilanne siltä kohin että ei paljoo kavereita ole ja tutut ja sukulaiset asuu vähän kauempana, itse olen ottanut nyt selvää neuvolan kautta esimerkiksi ensisynnyttäjien tapaamisista ja netin kautta löytäny omalta paikka kunnalta myös nuoria äitejä jonki verran, se on piristänyt mun päiviä sekä lapsen! :hug: ehdottaisin että kysyt neuvolassa eri tapaamisista missä vois sit tutustua uusiin ihmisiin =) jaksamisia sinulle :heart:

 

nyt taas menee paremmin, mut välillä en jaksais ollenkaan. mua myös ärsyttää tollaset, että itsestään selvyytenä oletetaan että tottakai nuorella iällä jaksaa, ja sit tää toinen ku käsketään nauttimaan kun lapset on niin vähän aikaa pieniä. mun puolesta kaikki noi fraasit vois tunkea hyvin syvälle peppuun.
aina kannattaa puhua neuvolassa ja pyytää apua kaikilta kynnelle kykeneviltä. eikö sillä lapsella ole kummeja jotka hoitais? MLL:n lastenhoitajat on varmaan jo mainittu, samoin avoimet päiväkodit. täällä päin toimii myös talo, jossa vanhemmuuteen saa juuri sellaista apua mitä on vailla. siellä on erityisesti nuorille vanhemmille tarkotettu ryhmä, sinne mennään lapsien kanssa, siellä saa nukkua jos haluaa, tehdään ruokaa yhdessä, saa apua kasvatukseen jos tuntee tarvitsevansa ja tietenkin saa uusia ystäviä. niin, ja kodinhoitajat.
loppujen lopuksi, tähän ei oo varmaan ku yks vastaus: sellasta se lapsiperheen elämä on. :/

 

Tuli tästä mieleen,että nuorilla äideillä on iso kynnys myöntää uupumus...koska on muutenkin silmätikkuna.Sitten voidaan vaan vastata että= mitäs minä sanoin!Ja että olisit odottanut ja tehnyt lapset vasta sitten kun osaat ja tiedät vastuun määrän!Vai mitä? :headwall:

 

No ihan hyvin menee nytte. N. Viikko takaperin olin aika väsynyt, ja kouluhommat puski päälle, tällä hetkellä ei ole mitään kummempia ja voin kunnolla keskittyä, mieheeni, lapseeni ja ystäviin :heart:

Elikkä ihan ok tässä nyt menee...

 

Välillä väsyttää, mutta niinkait kaikkia äitejä. Nyt nukutaan jo pitkät yöunet hyvin, joten väsymystä ei kerry. Itellä olis muita asioita mistä haluaisin puhua mm. psykiatrille (menneisyyden haavat auenneet), mutta en uskalla... :ashamed: Poikkesikohan aiheesta? Joopajoo.

 

\

Välillä väsyttää, mutta niinkait kaikkia äitejä. Nyt nukutaan jo pitkät yöunet hyvin, joten väsymystä ei kerry. Itellä olis muita asioita mistä haluaisin puhua mm. psykiatrille (menneisyyden haavat auenneet), mutta en uskalla... :ashamed: Poikkesikohan aiheesta? Joopajoo.

Minkälaiset haavat? :hug:

 

Kiitos kaikille vastanneille! Olisi tosiaan kannattanut hakea apua aikaisessa vaiheessa. Tällä hetkellä olen sairaalassa hoidossa vaikean synnytyksen jälkeisen masennuksen takia. Tilanne vain riistäytyi käsistä... Neuvolassa yritin puhua, mutta sitä ei otettu tosissaan. Asiasta pitäisi puhua enemmän, en halua kenenkään muun joutuvan samaan tilanteeseen. Voimia kaikille jaksamiseen!

 

Harmi, sinun kohdallesi taisi taas sattua se kaikkitietävä " neuvola täti".
Onneksi sait avun. Lepää kunnolla ja ulkoile niin tietekin juttele kaikesta mieltäsipaiavasta.Niistäkin jotka eivät tunnu kuuluvan vauvaan , raskauteen yms. Puhu myös läpi synnytyskokemuksesi, jos sillä jokin jäi mieleen painamaan.
Oiken aurinkoista kevättä sinulle ja lapsellesi

 

sulla on sentään mies joka jaksaa auttaa...mulla on ollu onnea että lapsi on kiltti.minulla on hyvä rentoutumis keino johon ei tarvitse kavereita mene kaupaan kiertele monta tuntia kaupoissa katsele ja ehkä ostele ja nimenomaan yksin että et ota vaavia mukaan kun sinulla on noin hyvä mies joka auttaa niin varmaan mielellään katsoo lasta että sinä jaksaisit. :flower:

 

En ole tämän palstan palstalainen. Ei mene hyvin aina, välillä menee huonosti ja välillä vähän paremmin. Sitä tämä lapsiperheen elämä on, en uskokkaan että kellään on lapsi/lapset niin enkeleitä, etteikö vanhemmilla koskaan menisi hermot... En tiedä, mutta itselläni on joskus todella vaikeaa olla äiti, mutta kun saan nukuttua yhdenkin yön kunnolla kaikki on taas hyvin ja voimia on kummasti vaikka toisille jakaa. :heart: Voimia ja jaksamisia kaikille äiteille, niin nuorille ja vanhemmillekkin :hug: :hug: