Edellisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä. Lapsi tarvitsee rakastavan äidin ja isän tai jommankummman. Isovanhempien tehtävä on kannustaa ja tukea nuorempaa sukupolvea kasvatustehtävissä. Isovanhempien ei ole terkoitus tunkeutua lapsiensa elämään liian lähelle tai "omia" lapsenlapsiaan. Isovanhemmat ovat kakkossijalla!
Meneekö teidän mielestä anoppini liian pitkälle?
- Viestiketjun aloittaja Miina
- Ensimmäinen viesti
Samaa mieltä edellisten kanssa. Meilläkin täysin törkeästi käyttäytyneet isovanhemmat yrittivät sitten paikata välejä väittämällä, että heillä on oikeus lapsiimme, eikä meidän mielipiteitämme tarvitse ottaa huomioon. Kun tämän kielsimme, meitä terrorisoitiin sitten vielä puhelimitse. Anopin valitsemien sukulaisten tapaaminen lapsillemme siten, että me emme olisi paikalla, olisi ollut appivanhempien mielestä välttämätöntä lapsillemme, koska minä olin niin huono äiti ja näillä sukulaisilla olisi ollut sopiva koulutus ja heiltä lapsemme olisivat saaneet hyviä vaikutteita, joita he eivät saaneet meiltä vanhemmiltaan ja minun puoleiselta suvulta tai ystäviltä. Aiemmin he eivät kuitenkaan ehtineet koskaan lasten syntymäpäiville, tai halunneet lasten kanssa aikaa viettää. Kun ensimmäisen ja viimeisen kerran yksi lapsista jäi yksin anoppilaan, muutaman tunnin jälkeen hän soitti meitä hakemaan kotiin koska siellä ei ollut hyvä olla ja hakiessani lasta anoppi oli rauhoittavien ja drinkkien pöllyssä. Pitäkää hyvät äidit ajoissa puolenne sairaalloisesti käyttäytyvien anoppien suhteen.
\
Vaikutat "unelma-anopilta". Ei lahjomalla oikeaa kiintymystä saavutetakaan. Lapsi arvostaa sitä, että hänelle antaa aikaa yhdessä leikkien jne. Oma mummini oli kova jakelemaan rahaa ja makeisia, silti lämpimimmin muistan lapsuudestani ne ihmiset, jotka aidosti halusivat viettää aikaa kanssani.
Alkuperäinen kirjoittaja 27.09.2006 klo 18:43 ämmi kirjoitti:
Vaikutat "unelma-anopilta". Ei lahjomalla oikeaa kiintymystä saavutetakaan. Lapsi arvostaa sitä, että hänelle antaa aikaa yhdessä leikkien jne. Oma mummini oli kova jakelemaan rahaa ja makeisia, silti lämpimimmin muistan lapsuudestani ne ihmiset, jotka aidosti halusivat viettää aikaa kanssani.
\
Niin, vertasin vaan esim. amerikkaan, jossa hienoja vaatteita lapsille saa parilla eurolla, kun taas täällä suomessa ne maksavat parikymppiä kappale. Vauvanvaatteita toki saa halvalla tarjouksista ja kirppareiltakin lähes uusia, että ne ovat asia erikseen. Siis ihan pienten vaatteet. Mutta sitten isommille lapsille vaatteet maksaa ja aika paljon, samoin kuin kengät.
Mun tulotaso on kotihoidontuki, muutama sata euroa ja se menee ruokaan. mIehen tuloista taas suurin osa vuokraan ja vakuutus- tv- auton ym. pakollisiin laskuihin.
Meillä kahdella lapsella on yhteinen huone, ja heillä ei ole mitenkään leluista pursuava huone. Aika vähän olemme ostaneet leluja, sukulaiset eivät osta leluja.
Aika tiukilla ollaan rahallisesti, koska asuminen on kallista.
Alkuperäinen kirjoittaja 06.10.2006 klo 04:40 susu kirjoitti:
Niin, vertasin vaan esim. amerikkaan, jossa hienoja vaatteita lapsille saa parilla eurolla, kun taas täällä suomessa ne maksavat parikymppiä kappale. Vauvanvaatteita toki saa halvalla tarjouksista ja kirppareiltakin lähes uusia, että ne ovat asia erikseen. Siis ihan pienten vaatteet. Mutta sitten isommille lapsille vaatteet maksaa ja aika paljon, samoin kuin kengät.
Mun tulotaso on kotihoidontuki, muutama sata euroa ja se menee ruokaan. mIehen tuloista taas suurin osa vuokraan ja vakuutus- tv- auton ym. pakollisiin laskuihin.
Meillä kahdella lapsella on yhteinen huone, ja heillä ei ole mitenkään leluista pursuava huone. Aika vähän olemme ostaneet leluja, sukulaiset eivät osta leluja.
Aika tiukilla ollaan rahallisesti, koska asuminen on kallista.
\
PEESI, itsekin olin pienena ja vahan isonakin mummujen ja vaarien omima kullannuppu. ei se silti vahenna rakkautta omiin vanhempiin. rakkaus on sellainen kumma juttu etta mita enemp sita paremp.
Alkuperäinen kirjoittaja 26.09.2006 klo 08:11 ei mustis kirjoitti:
PEESI, itsekin olin pienena ja vahan isonakin mummujen ja vaarien omima kullannuppu. ei se silti vahenna rakkautta omiin vanhempiin. rakkaus on sellainen kumma juttu etta mita enemp sita paremp.
N
nyt tulee halvaus
Vieras
Mainio vastine!!MEILLÄ ANOPPI ASUU 450KM PÄÄSSÄ MEILTÄ JA VAIKKA EI NÄE MITÄ LAPSILLANI PIDÄN PÄÄLLÄ NIIN HÄN KÄY MUA HAUKKUMAAN TYTTÄRENSÄ KANSSA YHTEISTUUMIN ETTÄ MINÄ EN PIDÄ KUULEMA HEIDÄN OSTAMIAAN VAATTEITA LAPSILLANI JA SIINÄ SAMALLA HAUKKUIVAT MINUA ÄMMÄKSI,AKAKSI JA AIVOPESIJÄKSI(SIIS OLEN MIEHENIKIN AIVOPESSYT KUN KERROIMME ETTEMME AIJO SAMALLALAILLA LAPSIAMME KASVATTAA KUIN ANOPPI SIIS EMME TEE NIINKUIN HÄN HALUAA) JA TASANTARKKAAN OLEN PITÄNYT HEIDÄN OSTAMIAAN VAATTEITA,MUTTA TÄSTÄ LÄHTIEN TAIDANKIN LAITTAA SUORAAN TALTEEN ANOPPINI TYTÖN TULEVAA LASTA VARTEN..OTTAA NIIN NUPPIIN MUA!
JOSKUS KÄVIMME ANOPPILASSA KYLÄSSÄ JA ANOPPI EI LASTEN KANSSA LEIKKINYT ENNENKUIN VIERAITA TULI HEILLÄ KÄYMÄÄN JA SITTEN SE TEESKENTELY ALKOI ETTÄ HÄN TYKKÄÄ LAPSISTA JA MITÄS SE LAPSI SIINÄ MUUTA KUIN HUUSI MUMMINSA SYLISSÄ(KAIT SE LAPSI VAISTOAA TYKKÄÄKÖ IHMINEN HÄNESTÄ VAI EI JA VAISTOO LAPSI SEN EPÄVARMUUDENKIN). JA KUN KYLÄILTIIN ANOPIN KANSSA NIIN HÄN OMI KYLÄSSÄ KOKO MEIDÄN PARI KUISEN TYTÖN..EMME ITSE SAANEET KOSKEAKKAAN TYTTÖÖN KOKO KYLÄREISSUN AJAN.
KAUPASSA KUN KÄVIMME ANOPIN KANSSA HÄN SIINÄ PUHUI IHMISILLE KUN TULIVAT KYSELEMÄÄN VAUVASTA NIIN ANOPPI PUHUI SIITÄ MINUN PIENESTÄ TYTTÖVAUVASTANI IHMISILLE KUIN OMASTAAN..SANOI IHAN SUORAAN ETTÄ SE ON HÄNEN VAUVA. :'(
MUN ANOPILLA EI OLE KOTONAAN MUUTA LASTENHOITOVÄLINEITÄ KUIN POTTA JA SAUNATAKKI..EI HANKI SINNE VAATTEITA,EIKÄ VAIPPOJA VAIKKA OLEMME PYYTÄNEET.
LAPSILLEMME OSTELEE KAIKKEA MUUTA MUTTEI SITÄ MITÄ TARVITTAIS JA MITÄ OLEMME PYYTÄNEET.
ÄIDILLÄNI ON TAAS KOTONAAN JUST VAATTEITA,VAIPPOJA,TUTTIPULLOJA...IHAN SEN TAKIA ETTEI MEIDÄN TARVITSE TÄÄLTÄ 450KM PÄÄSTÄ OTTAA NIIN KAUHIAN PALJON TAVARAA MUKAAN.
JOSKUS KÄVIMME ANOPPILASSA KYLÄSSÄ JA ANOPPI EI LASTEN KANSSA LEIKKINYT ENNENKUIN VIERAITA TULI HEILLÄ KÄYMÄÄN JA SITTEN SE TEESKENTELY ALKOI ETTÄ HÄN TYKKÄÄ LAPSISTA JA MITÄS SE LAPSI SIINÄ MUUTA KUIN HUUSI MUMMINSA SYLISSÄ(KAIT SE LAPSI VAISTOAA TYKKÄÄKÖ IHMINEN HÄNESTÄ VAI EI JA VAISTOO LAPSI SEN EPÄVARMUUDENKIN). JA KUN KYLÄILTIIN ANOPIN KANSSA NIIN HÄN OMI KYLÄSSÄ KOKO MEIDÄN PARI KUISEN TYTÖN..EMME ITSE SAANEET KOSKEAKKAAN TYTTÖÖN KOKO KYLÄREISSUN AJAN.
KAUPASSA KUN KÄVIMME ANOPIN KANSSA HÄN SIINÄ PUHUI IHMISILLE KUN TULIVAT KYSELEMÄÄN VAUVASTA NIIN ANOPPI PUHUI SIITÄ MINUN PIENESTÄ TYTTÖVAUVASTANI IHMISILLE KUIN OMASTAAN..SANOI IHAN SUORAAN ETTÄ SE ON HÄNEN VAUVA. :'(
MUN ANOPILLA EI OLE KOTONAAN MUUTA LASTENHOITOVÄLINEITÄ KUIN POTTA JA SAUNATAKKI..EI HANKI SINNE VAATTEITA,EIKÄ VAIPPOJA VAIKKA OLEMME PYYTÄNEET.
LAPSILLEMME OSTELEE KAIKKEA MUUTA MUTTEI SITÄ MITÄ TARVITTAIS JA MITÄ OLEMME PYYTÄNEET.
ÄIDILLÄNI ON TAAS KOTONAAN JUST VAATTEITA,VAIPPOJA,TUTTIPULLOJA...IHAN SEN TAKIA ETTEI MEIDÄN TARVITSE TÄÄLTÄ 450KM PÄÄSTÄ OTTAA NIIN KAUHIAN PALJON TAVARAA MUKAAN.
meillä sama juttu anopin kans se tuntuu omivan joskus meidän lapset ja kun se kyläileen meille tulee niin itse ottaa minulta heti 7kk ikäisen vauvan sylistä ja ei helpolla luovu sitä mulle takas vaan antaa sen ennemmin mun miehelleni tai appiukolle syliin mut jos ne ei ota niin minä olen silloin viimeinen ehdokas 
silloin kun lapset ovat sen luona hoidossa niin käyttää niitä missä lie kyläilemässä ja valehtelee muille ihmiseille että lapset ovat hänen,
tuntuu että olen sille vain lasteni synnyttäkä :'(
meidän 1,10v pojanki se ommii,tuo 7kk on meidän tyttö<br><br>
silloin kun lapset ovat sen luona hoidossa niin käyttää niitä missä lie kyläilemässä ja valehtelee muille ihmiseille että lapset ovat hänen,
tuntuu että olen sille vain lasteni synnyttäkä :'(
meidän 1,10v pojanki se ommii,tuo 7kk on meidän tyttö<br><br>
Ä
Äiti itsekin
Vieras
Anoppi kuriin. Mun mielestä anoppisi käyttäytyy törkeästi. Äiti on äiti ja anoppi tuntekoon paikkansa. Laita anopille selvät rajat. Mua ainakin raivostuttaisi suunnattomasti.
\
Näkemykseni tähän asiaan. Olen antanut lasta isälle (pojalleni)ja se ei tarkoita sitä, että hylkisin miniääni. Tässä lienee useimmin kyse jostain selittämättömästä tunteesta. Menee luonnostaan "sukulaiselle". Toisaalta äiti omii aina enemmän lastaan..onhan lapsi äidin kehossa ns. kiinni, niin kauan kuin on rintaruokintaa. Äidin on aina vaikeampi hyväksyä se, että hän ei olekkaan aina "numero 1 ".
Mitenkähän lapsen isä ajattelee, kun lapsi annetan "liian usein äidin syliin"?? Tunteeko isä, että hän on vain siittäjä ???
Sopii pohtia asiaa joskus näinkin päin!
Liikun lastenlasten kanssa ja joskus sanon, että "mattimainio on minun poika"
Kyllä jokainen tietää, että lapsenlapsi hän on. Sanonta "minun poika" ei tarkoita äiti-lapsi suhdetta, vaan se liitty "toisesta välittämiseen".
Missään tapauksessa kyse ei ole valehtelemisesta.
Ehkä sen nuorempi äiti tajuaa sit pikkasen vanhempana äitinä!
Ystävyydellä
:heart:
Alkuperäinen kirjoittaja 19.10.2006 klo 14:56 tuulikki84 kirjoitti:meillä sama juttu anopin kans se tuntuu omivan joskus meidän lapset ja kun se kyläileen meille tulee niin itse ottaa minulta heti 7kk ikäisen vauvan sylistä ja ei helpolla luovu sitä mulle takas vaan antaa sen ennemmin mun miehelleni tai appiukolle syliin mut jos ne ei ota niin minä olen silloin viimeinen ehdokas
silloin kun lapset ovat sen luona hoidossa niin käyttää niitä missä lie kyläilemässä ja valehtelee muille ihmiseille että lapset ovat hänen,
tuntuu että olen sille vain lasteni synnyttäkä :'(
meidän 1,10v pojanki se ommii,tuo 7kk on meidän tyttö
Näkemykseni tähän asiaan. Olen antanut lasta isälle (pojalleni)ja se ei tarkoita sitä, että hylkisin miniääni. Tässä lienee useimmin kyse jostain selittämättömästä tunteesta. Menee luonnostaan "sukulaiselle". Toisaalta äiti omii aina enemmän lastaan..onhan lapsi äidin kehossa ns. kiinni, niin kauan kuin on rintaruokintaa. Äidin on aina vaikeampi hyväksyä se, että hän ei olekkaan aina "numero 1 ".
Mitenkähän lapsen isä ajattelee, kun lapsi annetan "liian usein äidin syliin"?? Tunteeko isä, että hän on vain siittäjä ???
Sopii pohtia asiaa joskus näinkin päin!
Liikun lastenlasten kanssa ja joskus sanon, että "mattimainio on minun poika"
Kyllä jokainen tietää, että lapsenlapsi hän on. Sanonta "minun poika" ei tarkoita äiti-lapsi suhdetta, vaan se liitty "toisesta välittämiseen". Missään tapauksessa kyse ei ole valehtelemisesta.
Ehkä sen nuorempi äiti tajuaa sit pikkasen vanhempana äitinä!
Ystävyydellä
:heart:
M
mummo e
Vieras
Mitenkähän lapsen isä ajattelee, kun lapsi annetan "liian usein äidin syliin"?? Tunteeko isä, että hän on vain siittäjä ???
Sopii pohtia asiaa joskus näinkin päin!
Liikun lastenlasten kanssa ja joskus sanon, että "mattimainio on minun poika" Kyllä jokainen tietää, että lapsenlapsi hän on. Sanonta "minun poika" ei tarkoita äiti-lapsi suhdetta, vaan se liitty "toisesta välittämiseen".
Missään tapauksessa kyse ei ole valehtelemisesta.
Ehkä sen nuorempi äiti tajuaa sit pikkasen vanhempana äitinä!
Samaa mieltä
Ehkä joskus vähän vanhempana äitinä ymmärrätte, kaikella hyvällä :flower:
Sopii pohtia asiaa joskus näinkin päin!
Liikun lastenlasten kanssa ja joskus sanon, että "mattimainio on minun poika"
Kyllä jokainen tietää, että lapsenlapsi hän on. Sanonta "minun poika" ei tarkoita äiti-lapsi suhdetta, vaan se liitty "toisesta välittämiseen". Missään tapauksessa kyse ei ole valehtelemisesta.
Ehkä sen nuorempi äiti tajuaa sit pikkasen vanhempana äitinä!
Samaa mieltä
Ehkä joskus vähän vanhempana äitinä ymmärrätte, kaikella hyvällä :flower:
P
päivä
Vieras
Kyllä anoppi saa välittää, hoitaa ja rakastaa mutta äiti se sanoo viimeisen sanan, se on selvä. Anopille vain selväksi pelisäännöt, jos ei noudata, voi voi, ei myöskään hoida :headwall:
Minun mielestäni anoppisi menee hieman liian pitkälle... Tilanne ei kuitenkaan näytä vielä mahdottomalta.
Ilmoita anopille suoraan, mitä haluat, jos hän ei ymmärrä tai oottaa nokkiinsa, niin oma on ongelmansa. Ja ton keksin syönnin voit pistää heti kuriin, meillä ei ainakaan saa isovanhemmat hemmotella lastenlastaan makeilla herkuilla. Yksi keksi tai lastenannos jäätelöä on ok. Lapsi rakastaa isovanhempiaan ilman näitä herkkujakin. sitä paitsi kauhea sokerimäärä ei ole lapselle hyväksi, meidän poika ainakin vaan villiintyy.
Sinun kannattaisi puhua asiasta myös miehesi kanssa, me mieheni kanssa sovimme jo ennen lapsen syntymää, että molemmat hoitaa omat vanhempansa ja mummoloissa on samat säännöt kuin kotonakin. Mieheni äiti haluaisi hirveästi juottaa lapselle mehua, mutta valitettavasti vaan se kotimehu on tosi sokerista ja meillä kun lapsi reagoi sokeriin niin helposti, että olemme sanoneet, että ei yhtään mehua, vesi tai maito ajaa saman asian... Perille meni, alkuun tosin pitkin hampain.
Jos minä haen lasta kahdeksan aikaan hoidosta, en toki oleta, että lapsi olisi valmiina puettuna, mutta ainakin muuten valmiina lähtemään, ei siis enää mitään suuria juttuja kesken (kuten pitkää satua).
Ilmoita anopille suoraan, mitä haluat, jos hän ei ymmärrä tai oottaa nokkiinsa, niin oma on ongelmansa. Ja ton keksin syönnin voit pistää heti kuriin, meillä ei ainakaan saa isovanhemmat hemmotella lastenlastaan makeilla herkuilla. Yksi keksi tai lastenannos jäätelöä on ok. Lapsi rakastaa isovanhempiaan ilman näitä herkkujakin. sitä paitsi kauhea sokerimäärä ei ole lapselle hyväksi, meidän poika ainakin vaan villiintyy.
Sinun kannattaisi puhua asiasta myös miehesi kanssa, me mieheni kanssa sovimme jo ennen lapsen syntymää, että molemmat hoitaa omat vanhempansa ja mummoloissa on samat säännöt kuin kotonakin. Mieheni äiti haluaisi hirveästi juottaa lapselle mehua, mutta valitettavasti vaan se kotimehu on tosi sokerista ja meillä kun lapsi reagoi sokeriin niin helposti, että olemme sanoneet, että ei yhtään mehua, vesi tai maito ajaa saman asian... Perille meni, alkuun tosin pitkin hampain.
Jos minä haen lasta kahdeksan aikaan hoidosta, en toki oleta, että lapsi olisi valmiina puettuna, mutta ainakin muuten valmiina lähtemään, ei siis enää mitään suuria juttuja kesken (kuten pitkää satua).
Olen myös sitä mieltä, että jos lapsesi on anopin luona hoidossa, hänen tulee noudattaa teidän kasvatusperiaatteitanne. Keksien yms. antaminen, jne. vain vahingoittaa lastanne ja vaikeuttaa teidän kasvtustyötänne.
Minusta voisit alkaa vähitellen, hienovaraisesti viestiä, että mitä hyväksyt tai et hyväksy. Kerro, miltä sinusta itsestäsi tuntuu. Jos hän ei ole sellainen ihminen, jolle tepsii keskustelu, sitten sinun on vain ilmoitettava hänelle, miten olette päättäneet kasvattaa lapsen.
Oma anoppini ei ole koskaan ollut niin kiinnostunut lapsistamme, että olisi vaivautunut ostamaan lapsille juuri mitään (eikä sillä ostamisella niin väliä olisikaan), omimisesta puhumattakaan.
Jos vain saisit anopin lasta kohtaan tunteman kiinnostuksen ohjattua terveempään suuntaan, siitä hyötyisitte te kaikki. Siinä ei ehkä tosiaan auta muu kuin tiukka määrätietoisuus.
Minusta voisit alkaa vähitellen, hienovaraisesti viestiä, että mitä hyväksyt tai et hyväksy. Kerro, miltä sinusta itsestäsi tuntuu. Jos hän ei ole sellainen ihminen, jolle tepsii keskustelu, sitten sinun on vain ilmoitettava hänelle, miten olette päättäneet kasvattaa lapsen.
Oma anoppini ei ole koskaan ollut niin kiinnostunut lapsistamme, että olisi vaivautunut ostamaan lapsille juuri mitään (eikä sillä ostamisella niin väliä olisikaan), omimisesta puhumattakaan.
Jos vain saisit anopin lasta kohtaan tunteman kiinnostuksen ohjattua terveempään suuntaan, siitä hyötyisitte te kaikki. Siinä ei ehkä tosiaan auta muu kuin tiukka määrätietoisuus.
M
minätaas
Vieras
Kun luin juttusi uudelleen, kiinnitin vielä huomiota siihen, että miehesi ei näy juuri tukevan sinua. Joudut siis yksin ratkomaan tuota anoppi-ongelmaa. Jos miehesi todella on aikuinen mies, kyllä hänen olisi pitänyt hieman enemmän itsenäistyä oman äitinsä vallasta, ja olla lojaali ennen kaikkea omalle vaimolleen. Yritä keskustella miehesi kanssa, vaikka voin kuvitella, että olet jo valmiiksi aika hermostunut koko aiheesta.
En usko, että mikään anoppi todella pääsee sinun ja lapsesi väliin. Varsinkin jos lapsi on hoidossa hänen luonaan vain päivän viikossa. Ongelmana on ehkä se, että olet hieman yksin tämän asian kanssa ,kun ei miehesikään tue sinua. Tässä auttaa varmaankin vain se, että olet nyt joka suuntaan päättäväinen, et anna periksi. Ja perustelet lapsen parhaalla, miksi et hyväksy joitakin asioita.
En usko, että mikään anoppi todella pääsee sinun ja lapsesi väliin. Varsinkin jos lapsi on hoidossa hänen luonaan vain päivän viikossa. Ongelmana on ehkä se, että olet hieman yksin tämän asian kanssa ,kun ei miehesikään tue sinua. Tässä auttaa varmaankin vain se, että olet nyt joka suuntaan päättäväinen, et anna periksi. Ja perustelet lapsen parhaalla, miksi et hyväksy joitakin asioita.
A
anoppi jäähylle
Vieras
Jos itselläni olisi tommosia tuntemuksia ja kokemuksia ja ajatuksia anoppia kohtaan, vähentäisin lapsen olemista anoppilassa, eli en antaisi lasta kerran viikossa.
Ehkä kerran kuussa mummolaan, ehkä harvemmin.
Olen itse nyt ihan täynnä isovanhempia, katson että kohtelu on sillä tavalla eriarvoistavaa, että tämä minun muksu jää huonommalle kohtelulle. Anoppilasta siis kyse.
Vähennän taas käyntejä entisestäänkin: perun tulevan hoitopäivän. En mene kahville, joululahjatoiveita en ilmoita ja jos kysyvät, vastaus on että ei tiedetä tai ei mitään.
Ehkä kerran kuussa mummolaan, ehkä harvemmin.
Olen itse nyt ihan täynnä isovanhempia, katson että kohtelu on sillä tavalla eriarvoistavaa, että tämä minun muksu jää huonommalle kohtelulle. Anoppilasta siis kyse.
Vähennän taas käyntejä entisestäänkin: perun tulevan hoitopäivän. En mene kahville, joululahjatoiveita en ilmoita ja jos kysyvät, vastaus on että ei tiedetä tai ei mitään.
S
Sama täällä
Vieras
Hei ap,
minulla on ihan samanlainen tilanne päällä, ja se mietityttää melkein päivittäin. Tiedän, että mustasukkaisuus omasta lapsesta on ihan typerää. Näille tunteille ei vaan voi mitään - jos voisi, niin mieluiten unohtaisin ne ja kasvaisin välittömästi aikuiseksi niin kuin monet ovat sinua täällä kehottaneet!
Koen, että oma anoppini on ihan samalla tavalla tullut jotenkin liian kiinni meidän perheeseen ja esikoiseemme tämän synnyttyä (nyt 1v7kk). Lapsemme oli ja on edelleen appivanhemmille ensimmäinen lapsenlapsi, ja varsinkin anopilleni koko elämän tarkoitus (ei työtä, ei ystäviä, ei harrastuksia, ei mitään muuta). Toisaalta ymmärrän ihan hyvin, että lapsenlapsi on maailman ihanin ja tärkein asia, mutta toisaalta tämä on aika ahdistava ja raskas tehtävä meidän täyttää! Tällä hetkellä tilanne on se, että anoppi näkee lastamme 1-3 kertaa viikossa muutaman tunnin kerrallaan, eikä sekään meinaa hänelle riittää. Itse en yleensä pysty olemaan kauaa samassa tilassa anopin ja lapseni kanssa (hössötys on aivan järkyttävää), joten lähden usein esim. koiramme kanssa lenkille tai hoidan asioita sen aikaa. TIEDÄN, että pitäisi olla kiitollinen hoitoavusta, ja että kaikilla ei ole mahdollisuutta tällaiseen ylellisyyteen. Siksi koenkin jatkuvaa huonoa omaatuntoa joka suuntaan!
Tyttömme rakastaa mummoaan, se on fakta. Ja mummo tekee kaikkensa osoittaakseen sen minulle. Itse taistelen tällä haavaa sen asian kanssa, että hyväksyisin lapseni kiintymyksen MYÖS sellaiseen ihmiseen, jota en itse oikein kestä. Käytännössä: antaa lapsen ja mummon väliselle ihmissuhteelle oikeus ja tilaa kasvaa, vaikka itsestä tuntuukin pahalta. Antaa heille mahdollisuuksia viettää aikaa kahdestaan ja iloita toistensa seurasta. Aikuista olisi ajatella tässäkin tilanteessa lapsen parasta, mutta aina en siihen todellakaan yllä!
Voi ihan hyvin olla, että ainakin tässä omassa tilanteessani yhdistyvät toisiinsa minun kenties heikko itsetuntoni, joku oma pelko siitä, etten riitä kenellekään (edes omalle lapselleni!), anopin ja miniän klassisesti vaikea ihmissuhde (rakastammehan samaa miestä; minä olen vienyt hänen lapsensa), anopin "luvaton" tunkeutuminen meidän asioihimme kautta linjan jne... Varmasti olisi pitänyt olla alusta asti napakampi, mutta kuten joku kirjoitti, uutena äitinä on jotenkin niin haavoittuvainen. Voi kun itse muistaisin sitten isoäitinä tukea uusia vanhempia uudessa tehtävässään, enkä vain yrittäisi korostaa omaa kokemustani ja paremmuuttani kaikissa maailman asioissa!
t. Sama täällä : (
ps. tuli vähän sekavaa vuodatusta, mutta aihe on pinnalla ja mielessänikin vielä kovin "keskeneräinen".
minulla on ihan samanlainen tilanne päällä, ja se mietityttää melkein päivittäin. Tiedän, että mustasukkaisuus omasta lapsesta on ihan typerää. Näille tunteille ei vaan voi mitään - jos voisi, niin mieluiten unohtaisin ne ja kasvaisin välittömästi aikuiseksi niin kuin monet ovat sinua täällä kehottaneet!
Koen, että oma anoppini on ihan samalla tavalla tullut jotenkin liian kiinni meidän perheeseen ja esikoiseemme tämän synnyttyä (nyt 1v7kk). Lapsemme oli ja on edelleen appivanhemmille ensimmäinen lapsenlapsi, ja varsinkin anopilleni koko elämän tarkoitus (ei työtä, ei ystäviä, ei harrastuksia, ei mitään muuta). Toisaalta ymmärrän ihan hyvin, että lapsenlapsi on maailman ihanin ja tärkein asia, mutta toisaalta tämä on aika ahdistava ja raskas tehtävä meidän täyttää! Tällä hetkellä tilanne on se, että anoppi näkee lastamme 1-3 kertaa viikossa muutaman tunnin kerrallaan, eikä sekään meinaa hänelle riittää. Itse en yleensä pysty olemaan kauaa samassa tilassa anopin ja lapseni kanssa (hössötys on aivan järkyttävää), joten lähden usein esim. koiramme kanssa lenkille tai hoidan asioita sen aikaa. TIEDÄN, että pitäisi olla kiitollinen hoitoavusta, ja että kaikilla ei ole mahdollisuutta tällaiseen ylellisyyteen. Siksi koenkin jatkuvaa huonoa omaatuntoa joka suuntaan!
Tyttömme rakastaa mummoaan, se on fakta. Ja mummo tekee kaikkensa osoittaakseen sen minulle. Itse taistelen tällä haavaa sen asian kanssa, että hyväksyisin lapseni kiintymyksen MYÖS sellaiseen ihmiseen, jota en itse oikein kestä. Käytännössä: antaa lapsen ja mummon väliselle ihmissuhteelle oikeus ja tilaa kasvaa, vaikka itsestä tuntuukin pahalta. Antaa heille mahdollisuuksia viettää aikaa kahdestaan ja iloita toistensa seurasta. Aikuista olisi ajatella tässäkin tilanteessa lapsen parasta, mutta aina en siihen todellakaan yllä!
Voi ihan hyvin olla, että ainakin tässä omassa tilanteessani yhdistyvät toisiinsa minun kenties heikko itsetuntoni, joku oma pelko siitä, etten riitä kenellekään (edes omalle lapselleni!), anopin ja miniän klassisesti vaikea ihmissuhde (rakastammehan samaa miestä; minä olen vienyt hänen lapsensa), anopin "luvaton" tunkeutuminen meidän asioihimme kautta linjan jne... Varmasti olisi pitänyt olla alusta asti napakampi, mutta kuten joku kirjoitti, uutena äitinä on jotenkin niin haavoittuvainen. Voi kun itse muistaisin sitten isoäitinä tukea uusia vanhempia uudessa tehtävässään, enkä vain yrittäisi korostaa omaa kokemustani ja paremmuuttani kaikissa maailman asioissa!
t. Sama täällä : (
ps. tuli vähän sekavaa vuodatusta, mutta aihe on pinnalla ja mielessänikin vielä kovin "keskeneräinen".
M
mummoon kyllästynyt
Vieras
Heips!
Mulla on samankaltaisia ongelmia oman äidin kanssa. Kun ovat meillä kylässä kieltävät lapsia vaikka se on meidän vanhempien tehtävä. Ärsyttää kun kieltäävät meidän kanssa päälekkäin. Sitten tuovat lapsille aina tavaroita kysymättä meiltä ensin. Siitä lapset saa kuvan että vieraat aina tuo jotain heille argh!. Jos ovat mummolassa hoidossa siellä kokeillaan kaikki ns. kielletyt jutut. Tai sit jos sanoo esim. että anna ei osannut tehdä jotain asiaa niin heti kun menevät mummolaan heti kokeillaan että jospa sitten mummon luona onnistuisi. Ja sit jos asia onnistuu siitä ensimmäisenä kotiin tullessa mainitaan kyllä anna meillä osasi.... :kieh: . Sit kun meillä sattuu olemaan ylivilkas toi vanhimmainen ja nuorempi tietysti ottaa mallia niin sit muistetaan kyllä mainita miten kiltisti mummin kullan nuput oli. On eri asia viettää muutama tunti lasten kanssa kuin 24h vuorokaudessa. Ja mummin ja ukin helppo antaa jakamaton huomio lapsille kun ei tartte kotitöitä hoitaa siinä samalla tai ei ole 2 muuta lasta.(itsellä pienet kaksospojat vielä). Sitten kun ovat meillä ovat käymässä niin lapselle luvataan asioita jotka ei välttämättä sovi vanhemmille niin sit sanotaan että kyllähän me muuten mutta kun äiti ja isä ei taida suostua. Sitten sanovat lapselle milloin tulevat käymään kysymättä sitten että sopiiko ajankohta vanhemmille sit lapsi pettyy jos jotain muuta menoa. Mikä ärsyttävintä kun meillä ilmoitustaululla lista menoista neuvolista yms. niin rakas äitini surutta lukee listan läpi. Lista on vain tarkoitettu miehelleni muistutukseksi tulevista menoista. Sit väkisin yrittää tuputtaa lastenhoito apua vaikka olen sanonut ettei ole vielä sen aika kun isommat lapset mustiksia uusista tulokkaista niin ois suotavaa että huomio tulis ens sijaisesti näin alussa omilta vanhemmilta niin lapsi tuntis saavansa kaipaamaansa huomioo kotoa eikä pelkästään mummilta ja ukilta. Sit jos meillä kotona vahtimassa siivoilee kaappeja eikä niistä sit ikinä itse löydä mitään. Muu siivoaminen on kyllä ok mut joku kaappien siivous tuntuu lähinnä urkkimiselta. Lasten takia vaan pidetään pakolliset välit. Lasten ei tule kärsiä meidän välisistä kahnauksista vaikka kuinka ikäviä ne ovat olleetkin (välillä pistin välit poikki kokonaan).Liian myöhään sain katkaistua napanuoran meinas mennä oma perhe hunnigolle sen takia). kannattaa tehdä selvät sävelet muuten sun elämäs tulee olemaan yhtä pas... Mä voisin kyllä kirjoittaa kokonaisen kirjan ongelma vanhemmista. siis en kyllä väitä että itsestäni ei löytyis mitään vikaa. Kyllä varmaan monella nousis hiukset pystyyn kun kertoisin hurjimmat kahnaukset vanhempieni kanssa. Mut joo tsemppiä pistä anoppi ruotuun tai jos kaipaat vinkkejä niin täällä niitä löytyy kahmalo kaupalla. =) Mulla itselläni on kyllä tosi mukavat ja ymmärtäväiset appivanhemmat eivät tunge nokkaansa meidän asioihin mutta antavat neuvoja kun niitä pyytää. Appivanhemmille voi kivutta jättää lapset hoitoon homma toimii.
Mulla on samankaltaisia ongelmia oman äidin kanssa. Kun ovat meillä kylässä kieltävät lapsia vaikka se on meidän vanhempien tehtävä. Ärsyttää kun kieltäävät meidän kanssa päälekkäin. Sitten tuovat lapsille aina tavaroita kysymättä meiltä ensin. Siitä lapset saa kuvan että vieraat aina tuo jotain heille argh!. Jos ovat mummolassa hoidossa siellä kokeillaan kaikki ns. kielletyt jutut. Tai sit jos sanoo esim. että anna ei osannut tehdä jotain asiaa niin heti kun menevät mummolaan heti kokeillaan että jospa sitten mummon luona onnistuisi. Ja sit jos asia onnistuu siitä ensimmäisenä kotiin tullessa mainitaan kyllä anna meillä osasi.... :kieh: . Sit kun meillä sattuu olemaan ylivilkas toi vanhimmainen ja nuorempi tietysti ottaa mallia niin sit muistetaan kyllä mainita miten kiltisti mummin kullan nuput oli. On eri asia viettää muutama tunti lasten kanssa kuin 24h vuorokaudessa. Ja mummin ja ukin helppo antaa jakamaton huomio lapsille kun ei tartte kotitöitä hoitaa siinä samalla tai ei ole 2 muuta lasta.(itsellä pienet kaksospojat vielä). Sitten kun ovat meillä ovat käymässä niin lapselle luvataan asioita jotka ei välttämättä sovi vanhemmille niin sit sanotaan että kyllähän me muuten mutta kun äiti ja isä ei taida suostua. Sitten sanovat lapselle milloin tulevat käymään kysymättä sitten että sopiiko ajankohta vanhemmille sit lapsi pettyy jos jotain muuta menoa. Mikä ärsyttävintä kun meillä ilmoitustaululla lista menoista neuvolista yms. niin rakas äitini surutta lukee listan läpi. Lista on vain tarkoitettu miehelleni muistutukseksi tulevista menoista. Sit väkisin yrittää tuputtaa lastenhoito apua vaikka olen sanonut ettei ole vielä sen aika kun isommat lapset mustiksia uusista tulokkaista niin ois suotavaa että huomio tulis ens sijaisesti näin alussa omilta vanhemmilta niin lapsi tuntis saavansa kaipaamaansa huomioo kotoa eikä pelkästään mummilta ja ukilta. Sit jos meillä kotona vahtimassa siivoilee kaappeja eikä niistä sit ikinä itse löydä mitään. Muu siivoaminen on kyllä ok mut joku kaappien siivous tuntuu lähinnä urkkimiselta. Lasten takia vaan pidetään pakolliset välit. Lasten ei tule kärsiä meidän välisistä kahnauksista vaikka kuinka ikäviä ne ovat olleetkin (välillä pistin välit poikki kokonaan).Liian myöhään sain katkaistua napanuoran meinas mennä oma perhe hunnigolle sen takia). kannattaa tehdä selvät sävelet muuten sun elämäs tulee olemaan yhtä pas... Mä voisin kyllä kirjoittaa kokonaisen kirjan ongelma vanhemmista. siis en kyllä väitä että itsestäni ei löytyis mitään vikaa. Kyllä varmaan monella nousis hiukset pystyyn kun kertoisin hurjimmat kahnaukset vanhempieni kanssa. Mut joo tsemppiä pistä anoppi ruotuun tai jos kaipaat vinkkejä niin täällä niitä löytyy kahmalo kaupalla. =) Mulla itselläni on kyllä tosi mukavat ja ymmärtäväiset appivanhemmat eivät tunge nokkaansa meidän asioihin mutta antavat neuvoja kun niitä pyytää. Appivanhemmille voi kivutta jättää lapset hoitoon homma toimii.
Meillä on taas niin päin, että jos tyttäreni lapsi on ollut mummilla hoidossa ja ollut n.s. "kiltti", eli tarkoittaa että on rauhallisesti leikkinyt, syönyt kunnolla, jne. niin pojan vanhemmat ovat siitä hyvillään! Esim. viime lauantaina poika oli meillä koko päivän ja siinä käväisimme hirvipeijaissakin yhdessä. Poika istui kiltisti pöydässä ja söi käristystä eikä juoksennellut ympäriinsä. Tyttäreni sanoikin, että jos poika olis heidän kanssaan ollut siellä, niin ei olisi muuta ehtinyt tehdäkään, kuin juosta sen perässä joka paikassa. Eivät olleet kateellisia mummille!
Varmasti monesti on nyt kyseessä nuoret äidit, joiden itsetunto on hieman hakusessa. En usko, että mummit tahallaan korostavat sitä, jos lastenlapset onnistuvat jossain asiassa paremmin juuri heidän luonaan. Tottakai siinä tuntee ennemminkin riemua kuin jotain paremmuuden tunnetta. Ainakin meillä on näin..Itsestäni tuntuisi tosi pahalta, jos lapseni alkaisi "vihata" minua sen takia, että heidän lapsensa tykkää mummista ja viihtyy mummilassa hyvin. Älkää olko vanhemmillenne tai anopeillenne kateellisia, jos lapsi heistä tykkää. Eivät he kuitenkaan missään tapauksessa mene vanhempien edelle. Äiti ja isä ovat silti kaikista rakkaimmat heille!!
Varmasti monesti on nyt kyseessä nuoret äidit, joiden itsetunto on hieman hakusessa. En usko, että mummit tahallaan korostavat sitä, jos lastenlapset onnistuvat jossain asiassa paremmin juuri heidän luonaan. Tottakai siinä tuntee ennemminkin riemua kuin jotain paremmuuden tunnetta. Ainakin meillä on näin..Itsestäni tuntuisi tosi pahalta, jos lapseni alkaisi "vihata" minua sen takia, että heidän lapsensa tykkää mummista ja viihtyy mummilassa hyvin. Älkää olko vanhemmillenne tai anopeillenne kateellisia, jos lapsi heistä tykkää. Eivät he kuitenkaan missään tapauksessa mene vanhempien edelle. Äiti ja isä ovat silti kaikista rakkaimmat heille!!
\
Meillä mummi ottaa yhden lapsen kerrallaan hoitoon, koska hänellä on pienet paikat ja haluaa antaa lapselle jakamattoman huomion. Mummia kehutaan aina ja haluttaisiin olla siellä pitempäänkin. Tosin mummi meillä myöntää ettei jaksaisi koko ajan samaa tahtia Säännöt eivät ole samat mummilassa kuin kotona, mutta kyllä mummi saa meilläkin kieltää. Jos meillä saa tehdä sellaista josta mummi kieltää, niin sanotaan hänelle asiasta. Minusta on vain kiva, kun lapset tykkäävät mummista niin paljon. Kyllä mummi aina kehuu miten kiltti lapsi oli ja miten hyvin heillä meni. Hyvä niin että molemmat viihtyvät.
Peesi tälle. Kyllä lapsella riittää rakkautta kaikille.Alkuperäinen kirjoittaja 20.11.2006 klo 10:23 ämmi kirjoitti:
Meillä mummi ottaa yhden lapsen kerrallaan hoitoon, koska hänellä on pienet paikat ja haluaa antaa lapselle jakamattoman huomion. Mummia kehutaan aina ja haluttaisiin olla siellä pitempäänkin. Tosin mummi meillä myöntää ettei jaksaisi koko ajan samaa tahtia
Säännöt eivät ole samat mummilassa kuin kotona, mutta kyllä mummi saa meilläkin kieltää. Jos meillä saa tehdä sellaista josta mummi kieltää, niin sanotaan hänelle asiasta. Minusta on vain kiva, kun lapset tykkäävät mummista niin paljon. Kyllä mummi aina kehuu miten kiltti lapsi oli ja miten hyvin heillä meni. Hyvä niin että molemmat viihtyvät.
Menee aivan liian pitkälle ja niin menee omakin anoppini. Me olemme uusperhe vm.2004 jolloin avioiduin nykyisen mieheni kanssa,edellisestä avioliitosta minulla on kaksi lasta jotka mieheni adoptoi itselleen koska heillä ei olisi muuten isää. Nykyisin meillä on kaksi yhteistäkin lasta joita anoppini hyysää kuin omiaan ,antaa rahaa jne.,vanhemmat lapset saavat osakseen vain moitteita kun eivät tee kotitöitä ja muullakin tavoin anoppi alistaa heitä.
Similar threads
- Kadoksissa
- Perhe-elämä