menee hermot!!

oma mummini eli lapseni isoisoäiti on aivvan mahdoton!!! olen juuri eronnut miehestäni ja muuttanut lapseni kanssa kahdestaan niin tämä mummo on ottanut tehtävväkseen sisustaa asuntoni. raahaa sinne aivan kamalia kirjahyllyjä seinävaatteita joululiinoja ja kaikkea mahdollista säläää!!! aivan pyytämättä. siis juuri sellaisia jotka sopisi mummon asuntoon mutta ei nuoren ihmisen. ei yhtään mun tyyliä. mä vihaan joulukoristeita!!! hyvvää se tarkoittaa mutta en halua pahoittaa sen mieltä... :headwall:

 

Yritä nätisti sanoa , et tarvitse, keskustelkaa.

 

varmaan yrittää auttaa sinua, mutta kerro ihmeessä että haluat rakentaa kotisi itsesi näköiseksi ajan kanssa.
:attn:
Eronneena tiedän ettei sitä rahaa ja tavaraa liikaa ole kun koti hajoaa.

 

Sööttiä isoisoäidiltä! Sen ajan ihminen kun voisi myös tuomita eronneen ihmisen rankasti. Mitäs jos ottaisi kiitollisena vastaan että mummolle hyvä mieli ja saa kokea olevansa avuksi. Vie sitten pelastusarmeijaan sen mitä ei halua/tarvitse.

 

Haloo!!!

Katsokaa tarkkaan mitä vanhemmalta suvulta saatujanne tavaroita laitatte kierrätykseen.
Kirpputorilta tai vastaavasta ette niitä saa koskaan takaisin.
Laittakaa varastoon..jos sillä hetkellä ette niitä kelpuuta silmiinne.

Joku päivä tulee, että kuolemakin tulee ja silloin alatte kaipaamaan jotain muistoja!

Itselläni lapset ovat kysyneet onko jotain mistä voin luopua...nimenneet toiveitaan ja olenkin jotain antanut.

Hauskin oli kun poika ja miniä muistivat, että olin haaveillut uudesta lampusta...olohuoneen vanha..katonrajassa ollut 3-valopisteinen meni heille.

Vanhoissa tavaroissa "asuu elämä" !