melkoisen jupakan saitte aikaan

tuolla : miksi olette yh:iä....
mä ymmärrän kyllä jos kumppanissa tulee ilmi todelliset tunteet ja luonne vasta jälkeenpäin ja ollaan pettyneitä,mahdollisesti erotaankin...

mutta sen minkä haluaisin tietää on että ne joille käynyt niin, niin tuliko kaikki asiat puhuttua sselväksi ennen lapsien tekoa?sovitteko joistain asioista jo silloin?lupasitteko ennen lapsien saamista olla toistenne tukena?
puhuitteko silloin jo kaikki valmiiksi?


 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 17.01.2006 klo 21:46 vaimo kirjoitti:
tuliko kaikki asiat puhuttua sselväksi ennen lapsien tekoa?sovitteko joistain asioista jo silloin?lupasitteko ennen lapsien saamista olla toistenne tukena?
puhuitteko silloin jo kaikki valmiiksi?
Ex:n kanssa ei tullut puhuttua. Mehän olimme kuin luodut toisillemme ja rakastuneita. ;)

Vahingosta viisastuneena puhuin monta asiaa selväksi nykyisen mieheni kanssa. Lasten hiusten pituuskin tuli etukäteen sovittua.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 17.01.2006 klo 21:46 vaimo kirjoitti:
tuolla : miksi olette yh:iä....
mä ymmärrän kyllä jos kumppanissa tulee ilmi todelliset tunteet ja luonne vasta jälkeenpäin ja ollaan pettyneitä,mahdollisesti erotaankin...

mutta sen minkä haluaisin tietää on että ne joille käynyt niin, niin tuliko kaikki asiat puhuttua sselväksi ennen lapsien tekoa?sovitteko joistain asioista jo silloin?lupasitteko ennen lapsien saamista olla toistenne tukena?
puhuitteko silloin jo kaikki valmiiksi?
Ei puhuttu, ei ainakaan riittävästi.
Mutta toisaalta... Ihmiset muuttuu koko ajan. Ei mitään voi koskaan, kenenkään kanssa lyödä lukkoon vuosikymmeniksi... Tätä mieltä minä olen. Eli ei se puhuminen ja asioiden tarkka suunnittelu anna mitään 100% varmuutta asioiden sujumisesta jatkossa. Valitettavasti.
Ja useimmiten erotessa toisesta paljastuu yllättäviä puolia. :/
 
Puhuttiin kaikki maan ja taivaan väliltä. Elämänarvot, asenteet, lapset, hoitamiset, lasten kouluunmenoajan hoitosuunnitelmat ja kaikki. Ja plim kuin salama kirkkaalta taivaalta tuli luoksemme odottamaton vieras perheeseemme, iski vakavan sairauden perheen isälle, ei tappavan, mutta niin kamalan ja kituuttavan. Taudista oltaisiin selvitty, mutta ei niistä lääkkeistä ja niiden sivuvaikutuksista, niistä mielen muutoksista, siitä kun rehellisestä tuli valehtelija ja pettäjä.

Elämä joskus yllättää. Mitään en tekisi toisin, exääni rakastaisin edelleen kaikista virheistään huolimatta, jos hän ei olisi joutunut valheen ja petoksen tielle. Nyt olen itse uudessa onnellisessa suhteessa ja mitään en tässä tee toisin. Arvot ja asenteet puhutaan ja kaikki muukin. Mikään muu ei ole varmaa kuin että kaikki on epävarmaa ja silti pitää elää.
 
yx yh ex-teinihippi
\
Alkuperäinen kirjoittaja 17.01.2006 klo 21:46 vaimo kirjoitti:
tuolla : miksi olette yh:iä....
mä ymmärrän kyllä jos kumppanissa tulee ilmi todelliset tunteet ja luonne vasta jälkeenpäin ja ollaan pettyneitä,mahdollisesti erotaankin...

mutta sen minkä haluaisin tietää on että ne joille käynyt niin, niin tuliko kaikki asiat puhuttua sselväksi ennen lapsien tekoa?sovitteko joistain asioista jo silloin?lupasitteko ennen lapsien saamista olla toistenne tukena?
puhuitteko silloin jo kaikki valmiiksi?


Voihan sitä tietysti yrittää puhua kaiken "valmiiksi" ennen lasten syntymää ja varmaan kannatta yrittää, mutta kun kaikki eivät toimi niin...ei kaikki ole "puhujia" (itseään kun voi ilmaista lukuisilla eri tavoilla) tai "etukäteen suunnittelijoita"...me ollaan ERILAISIA...ja toimitaan erilailla. Ja kuten on todettu (useampaankin otteeseen) että vaikka kaiken suunnittelisi millin tarkkuudella niin aina se elämä tuppaa yllättämään...usein aivan itsestä riippumattomalla tavalla! Se juuri on elämää!!!
Ihmiset lupaavat ja vannovat toisilleen asioita joita eivät sitten kykene pitämään...ei ehkä kannata liikaa vatvoa miksi muut tekevät niin tai näin, eikä ne, joilla menee "huonosti" ole mitenkään selitysvelvollisia niille joilla kaikki sujuu (toistaiseksi???) niin kuin on suunniteltu.Ajatelkaapas nyt ihan oikeasti te, jotka olette niin kiinnostuneita muiden motiiveista ja ratkaisuista, että haluatteko vain kauhistella, haukkua muita ja kiillottaa omaa sädekehäänne vai mitä
ihmettä haluatte???
Minä olen iloinen kaikkien niiden puolesta joita elämä on koetellut raskaamalla kädellä ja jotka kuitenkin jaksavat ja myös niiden puolesta joilla ei ole mitään ongelmia (onkohan sellaisia oikeasti???).
Ja mitä sitten jos sattuukin saamaan lapsen hulttion kanssa??????Tilanteen voi aina korjata....Vai valituksetko ne ärsyttävät???!!!
Suomessa on niin syvälle juurtunut yksinpärjäämisen kulttuuri ettei ongelmistaan saisi missään nimessä valittaa!!!!!
Hey ya´all people out there...live and let live!!!!
 
huh huh....
tarkotus ei ollu ärsyttää tai haukkua tai mitään muutakaan negatiivista...
itse luin alotukseni vielä enkä itse nähnyt siinä mitään mistä ois pitänyt suuttua tai ottaa jotenkin negatiivisesti...
utelijaisuuttani kyselin ja tiesin kyllä että erilaisia vastauksia sieltä saa...
itse aloin nuorena seurustelemaan hulttion kanssa ja edettiin aika nopeesti mutta puhuttiin paljon ja alku olikin aika tulista taistelua välillä,jos nyt oisin sitten eronnut niin joku ois voinu tulla sanomaan että mitäs kiirehdit ja itseppälähdit hulttion matkaan..
mutta tilanne on nyt se että hulttiosta tuli aikuinen mies siitä lähtien kun päätettiin tehdä lapsia...sammakosta tuli prinssi ja vauvan ollessa 10kk prinssi nai prinsessan....
yhdessä ollaan nyt oltu vajaa 4v ja kaksi ihanaa lasta on..vaikka arki on välillä tosi vaikeeta ja kriisejä on tullu ja menny niin tuntuu että ollaan vaan vahvistuttu kokoajan eikä miehessä näy enää renttumaisuuksia kuin hyvässä mielessä niitä piirteitä mihin rakastuinkin alussa...
eikä se varmastikkaan puhuminen tai valmistautuminen aina auta jokaisella muttameidän tapauksessa auttoi, ja alusta asti on asiat puitu välillä tappelemallakin mutta ollaan hyväksytty se ettei kiukun/vihan/katkeruuden tunteita kannata pantata.
eli siis yritän sanoa että molemmat tiedämme ettäpuretaan toisiimme välillä pahaa oloa mutta yleensä aina on puhdistanut ilmaa,ja joka kerta se yhteenkuuluvuuden tunne vahvistuu.enkä siis tarkoita että riidellään että menisi hyvin...
miehen työkaveri sanoi kerran että heillä ei koskaan riidellä ja että riitelevät pariskunnat eivät ole onnellisia..mieheni sitten kysyi että mitä te sitten teette jos ette kerran koskaan riitele..kaveri vastasi että hän myötäilee aina naistaan vaikka olisi eri mieltä......
ja sitten tämä nainen antaa seksiä joka päivä vaikka ei halua ja mies tietää tämän mutta eikuulemma ole hänen ongelmansa....
ehkä heidän tapansa olla onnellisia mutta ei kävisi meillä.
meni taas kyllä aiheen sivusta....mutta toivon silti lisää vastauksia..
 
yx yh ex-teinihippi
Niin.Tuppasi vain riepomaan ihan yleisiesti ottaen ne jotka ovat kirjoitelleet erityisen tuomitsevasti yksinhuoltajuudesta...en mitenkään erityisen henk.koht. osoittanut sanojani sinulle...ainakaan kokonaan : )
Musta se on kuitenkin aina huolestuttavaa ettei ihan tunnuta ymmärtävän sitä että ihmiset on erilaisia ja käyttäytyy eri tavoin ja tekee erilaisia ratkaisuja...kaikilla on omanlaisensa elämä, ei ole sinänsä kyse siitä että mikä on parempaa mikä huonompaa...
Ja juuri kuten itsekin kerroit, niin myös niiden elämä joilla menee nyt huonosti, voi nousta taas jonkun ajan päästä aivan uusiin ulottuvuuksiin....eli ylämäkeä ja alamäkeä riittää!
 
toisin päin
Minun tapauksessa prinssi muuttui sammakoksi. Komea, aikaansaapa nuori mies ei kasvanut eikä kehittynyt iän ja isyyden myötä. Ikään kuin kasvoi ja kehittyi ikätasolle 17 v ja siihen jäi. Ja latisti minut - henkinen väkivalta, alistaminen, millä sen kellekään todistat kun ei yhtään mustelmaa jää, minä olin se huutava hullu.

Ja sitten mukana ollut Kuningas alkoholi alkoi tulla mukaan entistä enemmän, ei se niin voimakkaana ollut kun seurusteltiin tai kun lapsia ei vielä tehty. Oli, mutta ei ongelmaksi asti.

Ei ero välttämättä ole mikään menetys ja katastrofi, se voi olla myös uuden alku. Jos sen osaa ottaa niin - riippumatta tuleeko jätetyksi vai onko itse se eron alullepanija.

 
alannah
Eipä pahemmin tullu puhuttua. Exä ei osaa jutella sillai niiku pitäs. Mä kyl kovasti puhuin kui lasta haluan mutta exä ei puhunu lapsista yhtää mittää. Ja ku tulin sit raskaaksi, hänelle rupes alkoholi maistuun entistä enemmän. Exä oli niiku yks tyranni raskauteni aikana!
 
Ap! Miksi ihmeessä sulle kenekään pitäisi olla tilivelvollinen, hanki oma elämä ja elä sitä kaikessa rauhassa. Helvetti ihmisiä kiinostaa toisen ongelmat, varsinkin arvostelevassa mielessä. Varmasti sinunkin elämstä löytyy jotain, missä olisi monella jotain sanottavaa.
Hyväksymistä peliin ihmset, tosin sanoen rouva täydelliset!
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 22.01.2006 klo 21:55 Mari72 kirjoitti:
Ap! Miksi ihmeessä sulle kenekään pitäisi olla tilivelvollinen, hanki oma elämä ja elä sitä kaikessa rauhassa. Helvetti ihmisiä kiinostaa toisen ongelmat, varsinkin arvostelevassa mielessä. Varmasti sinunkin elämstä löytyy jotain, missä olisi monella jotain sanottavaa.
Hyväksymistä peliin ihmset, tosin sanoen rouva täydelliset!
olenko mä sanonut niin että pitäis olla mulle tilivelvollinen?
ei ketään oo pakotettu vastaamaan niinkuin ei suakaan...
luitko edellä olevan juttuni missä kerroin omasta elämästäni?
luitko muuten jutut ihan kokonaan kun noin hermostuit?
ja mä en kyllä mielestäni arvostele kenenkään elämää jos kysyn jotain...
ja omasta elämästäni kerroin koska halusin valottaa sitä että nimenomaan tämä rouva täydellinen ei ole täydellinen eikä mun avioliitto ole täydellinen mutta tällä hetkellä onnellinen ja tasapainoinen.jos mä kerron sen täälä niin ei se tarkota sitä että olen arvostelemassa tai yrittämässä yläpuolelle...
mietin sillä lähinnä että suhteet voi olla tosi erilaisia...
elämä on arpapeliä jossa voi käydä miten vain...hyvästävoi tulla paha ja pahasta hyvä...
TÄTÄ TARINAA EN VERTAA YKSINHUOLTAJUUTEEN MITENKÄÄN VAAN TÄMÄ ON VAAN MUN TARINANI..
exän kanssa seurustelin pitkään,hankittiin kissa ja koira,exä alkoi hakata ja eristi mut täysin kaikista ihmisistä,piti mua otteessaan...
hän jaksoi myös aina haukkua mua huonoksi eläinten kasvattajaksi vaikka hän suurista tuloistaan huolimatta ei koskaan osallistunut ruokakustannuksiin,eläinlääkärikustannuksiin jne...ei koskaan ulkoiluttanut tai muutakaan...ja ainakun uhkasin erolla hän sanoi vievänsälemmikit minulta pois koska kidutan niitä kuulemma,tuntui tosi pahalta silloin koska ei ollut ystäviäkään niin tukeuduin koiraani ja kissaani ja he ovat edelleen minulla hyvässä hoidossa.
exä ei paljon välittänyt...koira haukkui usein vierellä kun exä hakkasi..pelkäsi exääni niin ettei uskaltanut purrakkaan...
kerran pelkäsin olevani raskaana hänelle ja ihmettelin vähän miksi olin niin helpottunut kun en ollut...sitten tajusin että en jaksa olla tässä koko loppuelämääni..
en kauaa ollut vapaalla kun tapasin exän serkun ja aloin seurustella hänen kanssaan,tajusin silloin kuinka paljon menetin elämästäni aikaa exän kanssa,mutta vaikeuksien kautta voittoon!
ja siis se miksi kysyin tuota puhumista niin syy oli se että exän kanssa puhuessa näistä vauva-oma talo-naimisiin -jutuista tajusin puhuneeni vaan itsekseni..hän oli paikalla mutta murahteli vaan enkä vieläkään tiedä tänä päivänäkään mitä hän oikeatsi ajatteli..oliko hänellä aikomustakaan jakaa tulevaisuutta mun kanssa muuten kuin asumalla meillä kotona ja juomalla...
sitten kun tapasin nykyiseni toimittiin kiireesti mutta puhuttiin asioista siten että hän ainakin osallistui keskusteluun mielellään..edelleenkin mies on sellainen joka tekee heti kun ollaan päätetty jotain ja pitäälupauksensa muutenkin...siitä ehkä tiedän että hän tosissaan haluaa jakaa tulevaisuuden mun kanssa vaikka kriisejä onkin ollut ja tulee olemaan.ei enää tyhjiälupauksia ja valehtelua..

mietin vaan että pitääkö aina olla ensin vaikea suhde ennekö voi olla hyvässä suhteessa,ja vaikuttaako se puhuminen siihen että tulevaisuudessa ei tule yllätyksiä?

enkä siis vertaa tätä siihen mitä se on kun on tuollainen tilanne ja lapsia...
 

Yhteistyössä