Melkein kolmevuotias poikani ei ole koskaan maistanut kurkkua, tomaattia, porkkanaa, herneitä, omenaa, päärynää...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "a p"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
meillä kävi kelto vierailulla. Hän totesi tähän ruoka ongelmaan et se on lapsilla tapa johon oltaan totuttu.
Lapsi nyppii ruuasta kaiken mihin vaan saa luvan.Vanhemmat hyväksyy, nypi vaan ja kierre jatkuu.

Yökkiminen on monasti tapa et hermostollinen juttu. lapsi hermostuu kun näkee lautasellaan ja alkaa yskiä ja saa aikaan oksentamisen.

Isomman lapsen voi opettaa siitä tavasta pois, sanoi hän.
 
Muutamakin kasviksia yökkivä lapsi on töissä vastaan tullut, tälläkin hetkellä ryhmässäni on yksi sellainen. Meillä periaatteena, jotta kaikenlaista maistellaan. Alkuun lapsi kauhisteli, välillä oksensikin, nykyään maistaa pieniä paloja ja on oppinut esim. omenasta pitämään. Kannustetaan, kehutaan ja kerrotaan yhdessä vanhemmille hienoista suorituksista.

Eli ei mitään pakkosyöttöä, että nyt kyllä syöt sen koko porkkanan, vaan ihan minikokoisista palasista lähdetty liikkeelle. Lapset ovat oppivaisia. :)
 
Meillä on vanhin lapsista todella nirso ruuan suhteen. Taustalla on kyllä edelleenkin iso määrä ruoka-aineallergioita ja refluksi. Ikää nyt 13-v. Vihannesten kanssa ollaan saatu tehdä todella paljon töitä, että suostuu edes jotain suuhunsa laittamaan ja maistamaan. Me käytiin huippu allergologin luona hänen kanssaan ja hän vaan totesi, että noilla ruuilla ihan varmasti kasvaa. Ja määrä ei silloin ollut mikään suuren suuri... Vanhin lapsista oksentaa tai yökkää tosi helposti, mutta niin tuntuu olevan mulla itellänikin vieläkin. Vanhimmalla tuli esim. maidosta suu tosi kipeeksi, oksenteli siitä, ihottumaa, vatsavaivoja ym. Ja kun sitä ei aluksi tajuttu, niin lapselle on jäänyt alitajuntaisesti sellainen fiilis, että kun laitan maitoa hänen ruokaansa, niin oksentaa siitä. Ne ruoka-aineet, mitkä hänelle ei käy, niin ne ei vaan mene kurkusta alas. Oma kroppa hylkii sitä ihan luonnostaan. Enkä todellakaan väitä, että kaikilla olis näin! Mä en itsekään saa alas tavallista maitoa, se vaan rupee tökkimään tosi pahasti. Ja se maito ei mullekaan sovi. Sellaiset ruuat, mitkä mulle sopii, niin menee alas. Vanhin edelleenkin itse tekee ruuastaan ihan hienoa, esim. perunat ja jauhelihakastike on sellaisena mössönä lautasella, koska se on niin mukavampi syödä. Onhan tässä ollut hiukan totuttelemista, mutta kun ei tee asiasta sen suurempaa numeroa, niin kaiken kanssa oppii elämään! Tokihan ne ruokailu tilanteet ei aina ole olleet kauheen kivoja, mutta nykyään jo jollain tavalla sujuu. Meillä ei ruokapöydässä ole mitään yskimistä ollut, mutta oksenneltu siellä kyllä ollaan ja paljon... Juurikin kaikki pienetkin "kököt" on sen tehnyt aina. Ihanaa, kun teillä ap päiväkodin henkilökunta suhtautuu asiaan noin hienosti! :) Edetkää pikkuhiljaa, niin ihan varmasti se siitä vielä paremmaksi muuttuu.
 
Mä olen ihan hukassa tollasten juttujen kanssa... Meillä vaikka lapset nirsoilisivat jostain niin aina on seuraavankin kerran lautasella samaa.

Tyttö esim. yökötteli parsakaalille tässä.. Tein sitten siinä jonain päivänä ruuan joka oli lähes ainoastaan parsakaalia, olen ihan kuin en huomaisikaan jos lapsi nirsoilee jostain.. Kyllä se parsakaali upposi kun nälkä oli (enkä siis tehnyt sitä parsakaaliruokaa tytön takia, vaan koska tykästyin johonkin reseptiin). Poika oppi pk:ssa että "sipuli on pahaa", meillä oli sitten eräs päivä sipulikastiketta niin poika söi sitä ja samalla "sipuli on pahaa, yök, sipulil on pahaa... Hyi sipulia" ja lappasi siis lusikalla soossia suuhunsa :laugh:

Itseasiassa yhden yhteneväisyyden olen huomannut lapsissa joilla on vaikeampaa oppia syömään eri ruokia... Tämä ei ole kenenkään provosointia, mutta pitkään imetetyillä lapsilla mun huomion mukaan tuntuisi olevan enemmän nirsoilua kuin muilla. (Enkä ole silti pitkään imettämisen vastustaja tmv.)
 
Suosittelisin käyttämään lasta puheterapautin arviossa suun motoriikasta.

Sain vastaavanlaisten juttujen osalta (olen useasti kertonut palstallakin pojastani jolla on ihan oikea syömishäiriö jo, ei mitään nirsoilua joka menee ohi sitkeällä maistattamisella) 5 vuotiaani kanssa ja puheterapeutti oli tyrmistynyt miksi vasta NYT??
Nämä asiat kun pitää kuulemma tutkia 1-2 vuotiaalta jos meinaa että asialla saattaisi olla jotain vaikutustakin.

Voi olal tai voi olla olematta, mutta kun meillä kerta tämmöisiä palveluita on, joihin ohjataan ,niin käytetään niitä.
 
Ja on olemassa nirsoja lapsia, mutta kaikki ei ole nirsoilua.

Osalla lapsista on ihan oikeita ongelmia syömisensä kanssa, joita moni palstallakin kauhistelee vain äitien samattomuutena ja idiotismina ja kaiken periksi antamisella.

Hoh, kun tulee olemaan vaikeaa sun pentus syöminen, onnea vaan valitsemallasi tiellä- kommentit kun eivät ongelman edessä auta......
 
Tekstejä lukiessa tuli hiljalleen mieleen omasta lapsuudesta:
Inhosin marjoja jogurtissa, varsinkin mansikkajogurtti alkoi lähes oksettaa. Muuten marjoja kyllä söin. Vuosiin en ole syönyt jogurtteja, joten en osaa sanoa mikä tilanne nyt olisi.
Lihan kanssa olin nirso, ei yhtään läskiä tms. saanut olla tai tuli yökkäysrefleksi. (Nykyään 40-vuotiaana olen kala-kavissyöjä).
Kalassa myös pienen pienet ruodot aiheuttivat sen, että tein ruokalakon. Silakkapihvit olivat kärsimys. Aikuisena tätä ongelmaa ei enää ole ollut.
 
  • Tykkää
Reactions: Dongxi

Yhteistyössä