melkein kaksivuotiaan lapsen raivoaminen nukkumaan mennessä

Eli kohta kaksivuotias oika on alkanut raivoamaan joka kerta nukkumaan mennessä. Poika siis huutaa ,itkee ja sätkii joka suuntaan. Äidin ja isin sänky kelpaisi, tai syli, muttei oma sänky.Päiväunet slekeästi kuitenkin vielä tarvitsee, kun ilman niitä on iltaisin kiukkuinen muutenkin selvästi yliväsynyt.

Mitä tässä pitäisi tehdä? antaa nukahtaa syliin tai meidän sänkyyn? Vai sitkeästi nukuttaa omaan sänkyyn?

 

Meillä 2-vuotas saa sitä pahemmat raivarit, mitä enemmän päiväunien tarpeessa on, kun tulee puhe nukkumaanmenosta. Kannan rimpuilevan ja kirkuvan lapsen kylmän viileästi sänkyyn, annan xylitolipastillin ja lapsi yleensä rauhoittuu ja vetää peiton korviin heti kun menen huoneesta pois. Periaatteessa voisin antaa nukkua meidänkin sängyssä, mutta aikuisten makuuhuoneen läpi kuljetaan toimistotilaan ja nukutan ja imetän vauvaa välillä siellä, joten on parempi että esikoinen nukkuu huoneessaan, eikä mun tarvitse rajoittaa tekemisisäni ja oleskeluani päiväuniensa ajan.

 

Se riippuu siitä, mikä sinulle on tärkeää. Jos et näe mitään ongelmaa siinä, että lapsi nukkuu päiväunet teidän sängyssä, ei kai siitä tarvitse tehdä ongelmaa. Jos se taas on sinun rajojesi loukkaamista, pitää keksiä joku muu ratkaisu. Mutta minkään ikäistä ei minusta kannata kasvattaa periaatteella "kun kerran päätin niin..." vaan uudelleenarviointeja voi tehdä tilannekohtaisesti. Tietty ennakoitavuus ja esimerkiksi vanhempien tunnereaktioiden johdonmukaisuus on lapsen turvallisuuden kannalta tärkeää, mutta johdonmukaisuus ja säännöistä kiinni pitäminen ihan vain johdonmukaisuuden ja sääntöjen vuoksi on älytöntä.

 

Kuuluu ikään. Meillä jatkuu ajoittain vieläkin 2.5v tytön kanssa.

 

Meillä reilu 2vee nukkuu päikkärit vielä rattaissa ulkona, mutta mä ehkä antaisin periksi tuossa asiassa ja antaisin nukkua meidän sängyssä, jos siitä ei mitään haittaa tai häiriötä olisi muuten. Miksi turhaan huudattaa lasta, jos asiaan on yksinkertainen ratkaisu ja kuitenkin yöunille menee omaan sänkyyn nätisti? Tuokin nukkumisasia voi muuttua nopeastikin, joten tuskin siitä vanhempien sängyssä nukkumisesta mitään pitkäaikaista tilannetta tulisi.

 

Jos haluatte, että nukkuisi omassa sängyssään niin ei varmaan kannata nyt totuttaa teidän sänkyyn/syliin nukahtamaan. Kipeänä on tietysti eri asia. Joskus hampaiden tulo on meillä aiheuttanut tuota... Iltarutiinit vaan joka ilta samalla tavalla ja unilelua/yövaloa voi tarjota myös. Meillä on vaan pitkittynyt tuo raivoaminen, jos on lähdetty siihen liikaa mukaan/hyssyttelemään. Etukäteen vaan mietitte, miten toimitte ja mitkä on ne keinot joita käytätte että rauhoittuisi. Ei siis niin, että just sillon raivotessa kokeilette kaikki mahdolliset konstit ja vähän päälle... noita vaiheita on tullut ja mennyt silloin tällöin, lapset nyt 2 ja 3 ja edelleen kumpikin nukkuu päiväunet.

 

[QUOTE="vieras";28487116]Se riippuu siitä, mikä sinulle on tärkeää. Jos et näe mitään ongelmaa siinä, että lapsi nukkuu päiväunet teidän sängyssä, ei kai siitä tarvitse tehdä ongelmaa. Jos se taas on sinun rajojesi loukkaamista, pitää keksiä joku muu ratkaisu. Mutta minkään ikäistä ei minusta kannata kasvattaa periaatteella "kun kerran päätin niin..." vaan uudelleenarviointeja voi tehdä tilannekohtaisesti. Tietty ennakoitavuus ja esimerkiksi vanhempien tunnereaktioiden johdonmukaisuus on lapsen turvallisuuden kannalta tärkeää, mutta johdonmukaisuus ja säännöistä kiinni pitäminen ihan vain johdonmukaisuuden ja sääntöjen vuoksi on älytöntä.[/QUOTE]

Ai niin, ja olen tosiaan kuullut monelta että tuohon 1,5-2,5 ikään asettuu monilla sellainen päikkäriraivarointivaihe. Jos se nyt yhtään lohduttaa

 

En veis päiväunille omaan sänkyyni, jos haluatte että nukkuu yöunet omassa sängyssä. Tuon ikäinen ei välttämättä erota vielä päivä ja yöunia. Meillä ainakin päiväunien nukutus meidän sänkyyn sai aikaan sen et ois halunnu yöunillekin sinne. Ja se ei onnistu kun on vauvakin.

 

Poika kyllä on saanut öisin kipittää meidän väliin nukkumaan, mutta iltaisin ja päivisin ollaan pidetty kiinni siitä, että nukahtaa omaan sänkyynsä.

Jos pojan antaa raivota, ja lähtee huoneesta, poika lähtee perässä. Nyt meillä on ollut tapana silitellä ja laulaa pojalle hänen sängyssään, niin että nukahtaa. Pistää kuitenkin miettimään, kun vuoden nuorempi sisko osaa nukahtaa itsekseen, kunhan vain väsyneenä kantaa sänkyn..

Auttaisikoha, että pojan sängyn siirtäisi omassa huoneessaan vähän eri paikkaan ja aloittaisi siinä samalla uudet rytmit?