Itse kyllä koko elämäni uniongelmaisena painottaisin että se ongelma pitää tosissaan yrittää hoitaa eikä lakaista maton alle. Elintavoista harvoin on kyse vakavemmissa tapauksissa ja ne reseptit on melko kiven alla.
Itse olen saanut monenmoista harmia unihäiriöstäni. Se alkoi ihan pikkuvauvana ja esim. ekaluokkalaisena muistan hyvin kuinka valvoin usein kahteen, kolmeenkin ennenkuin uni tuli lähimaillekaan. Niinpä teini-iässä kuvaan astuivat päihteet. Pilveä mm pössyttelin jonkun kymmenisen vuotta. Sen ansiosta sain nukuttua helpommin. Lopetin sen sitten kun kyllästyin ja se ei enää auttanut nukkumaan ja valvoin yöt. Sanomattakin selvää että kasin aamuun on turha yrittää töihin. Siihen en pysty oikein kyllä vielä melatoniininkaan avustuksella mutta kymmeneksi voin jo luvata. Olen aina vedellyt yli ysin keskiarvoja koulussa, enkä ole laiskakaan. Lukion kävin iltalukiossa ja työni olen valinnut niin että voin tehdä sitä aikoina jolloin olen tuottavimmillani. Vaikka heräisin mihin aikaan hyvänsä, aivoni heräävät vasta iltapäivällä ja parhaiten hommat sujuu ilta kymmenestä eteenpäin. Rytmiä ei voi kääntää. Sitä on yritetty 30 vuotta ja banaani tai lämmin maito on ihan vitsejä.
Teini-iän päihdeharrastuksen takia jouduin mm. huostaanotetuksi. En väitä että syyttä, mutta olisipahan ongelma hoitunut myös sillä että unihäiriötä olisi hoidettu. Melatoniinia sain ensimmäisen kerran vasta kolmisen vuotta sitten saatuani ekan lapseni, minkä takia en enää suostunut syömään niitä kamalia "oikeita" unilääkkeitä runsaiden sivuvaikutustenkaan takia. Ja en voi muuta sanoa kuin että se oli varmaan elämäni ja hermojeni pelastus. Siinä vaiheessa olin jo valvonut melkein vuoden putkeen.
Melatoniinin tapauksessa sillä ei edes ne lääketehtaat pahemmin rikastumaan pääse kun ne pilleritkin puristetaan jossain tyyliin yliopiston tai töysän apteekissa (jälkimmäisen on melkein puolet halvempia). Ja jos aiheesta keskustelee pelkällä maalaisjärjellä niin kannattaa kenties jättää aineen pohdiskelu jollekin muulle.