Meistäkö?

- Varma merkki siitä, että olet pääsemässä kypsään ikään, on se kun muistat milloin asiat olivat erilaisia
... KOVASTI eri tolalla!

- Tarkastellaanpa joitakin niistä muutoksista, joiden todistajia me olemme olleet!!!

- Me synnyimme ennen E-PILLERIÄ.

- Synnyimme ennen televisiota, penisilliiniä, poliorokotusta, antibiootteja, frisbeetä, pakasteita, nailonia, teryleeniä, valokopioita ja piilolinssejä.

- Me olimme jo ennen tutkaa, fluoresoivia pintoja, luottokortteja, halkaistuja atomeja, lasersäteitä ja kuulakyniä.

- Meille ajanvietto merkitsi yhdessäoloa - ei kuvaruutua tai omaa asunto-osaketta. Känny toi mieleen lapsen pikku käden, ja ohjelma tarkoitti vaikkapa teatterin ohjelmaa.

- Me olimme jo ennen Puuhamaata, Batmania, Petteri Punakuonoa ja Ressua.

- Me olimme olemassa ennen DDT:tä, vitamiinipillereitä, kerta-astioita, jeeppejä ja AIV-rehua.

- Me edelsimme teippiä, rullaluistimia, ilmastoituja autoja ja formula-ajoja.

- Meidän kouluaikoinamme ei kukaan ollut kuullutkaan pizzoista, mehujäistä, pikakahvista eikä McDonaldsista. Pikaruoka olisi meistä kuulostanut voileivältä, joka ahmitaan työn lomassa.

- Emme olleet kuulleet FM-radiosta, dekeistä, sähkökirjoituskoneista, tekstinkäsittelystä, digitaalikelloista, keinosydämistä ja korvarengasta kantava mies oli merirosvo.

- Me olimme ennen sukkahousuja ja silittämättä siistejä vaatteita, jääkoneita, tiskareita, kuivausrumpuja, pakastimia, lämpötyynyjä, ilmastointilaitteita sekä ennen kuin oli edes Eftaa.

- Me olimme ennen jugurttia, xylitolia, muovia, hiuslakkaa, 40-tuntista työviikkoa ja minimipalkkaa sekä ennen kuin ihminen käveli kuussa.

- Me menimme ensin naimisiin ja elimme yhdessä vasta jälkeenpäin. Miten viehättävän vanhanaikaista!

- Meidän päivinämme tupakanpoltto oli muodikasta, "ruohoa" märehdittiin, "kokis" oli kylmää juomaa, "mari" oli naisen nimi ja jytä kuului lähinnä puimalasta.

- Me olimme ennen kolikoilla toimivia myyntiautomaatteja, suihkukoneita, lääkärihelikoptereita ja numeroituja eurooppateitä. "Made in Japan" merkitsi roskaa, ja konttia kannettiin selässä.

- Me olimme ennen koti-isiä, gay-tansseja, nettitreffejä ja kaksia ammatteja. Me olimme myös ennen päiväkoteja, ryhmäterapiaa ja ilokaasuhoitoloita.

- Meillä oli täytekynässämme Akvilan mustetta. Naisten sukat olivat aitoa nailonia, eivätkä takasaumat olleet koskaan suorassa. Meillä oli jalassa jatsarit ja autossa vilkkujen tilalla kääntyvät suuntamerkit. Meillä oli korttelin nurkalla jäätelöbaari, jonka pikku pöydissä sopi valita kolmesta laadusta: vanilja, mansikka tai suklaa.

- Kolmellasadalla tuhannella ostimme hyvän auton, mutta se oli "vanhaa rahaa".

- Taatusti emme eläneet ennen sitä aikaa, jona sukupuolten välinen ero keksittiin, mutta me elimme ennen sukupuolenvaihdoksia - me vain yritimme pärjäillä sillä mitä meillä oli.

- Ja me olimme viimeinen sukupolvi, joka oli tarpeeksi hölmö ajatellakseen, että lapsen tekoa varten tarvittaisiin aviomies! Voitko edes kuvitella?

Miltähän seuraavan sukupolven lista näyttää?

 
Nykynuoret eivät todellakaan ymmärrä, miten hyvin heillä on asiat!



Kun olin nuori, niin ei meillä ollut mitään internettiä.

Jos halusimme tietää jotain, niin menimme kirjastoon ja haimme sen tiedon itse.

Ei ollut copy-paste toimintoa, muistiinpanot joutui vääntämään ihan itse materiaalista,

jota varten ensin kahlasi sivukaupalla kirjoja läpi.

Eikä silloin ollut sähköpostia! Meidän piti kirjoittaa kirjeitä, paperille, kynällä.



Ja sitten piti kävellä ulos, joskus jopa kadun toiseen päähän, että sai kirjeen laitettua postilaatikkoon

ja siltikin sen perillemeno kesti viikon.



Eikä meillä ollut MP3:sia tai Napstereita! Jos halusi varastaa musiikkia,

piti kävellä levykauppaan ja varastaa se itse.

Tai odottaa koko ilta radion vieressä, että sai nauhoitettua kappaleen radiosta

ja silloinkin juontaja yleensä puhui biisin alun tai lopun päälle ja pilasi koko kappaleen.



Levyt olivat mustia muovilättyjä ja maksoivat omaisuuden.

Ne piti kääntää itse, jos halusi kuunnella molemmat puolet.

Eikä voinut kuunnella autossa - tosin, eipä autojakaan ollut joka perheessä.

Kasetteja pystyi sentään usein kuuntelemaan autossa, mutta nekin piti kääntää.

Ja niistä hajosivat nauhat luvattoman usein, jolloin mikään ei pelastanut lempikasettiasi.

Ei ollut varmuuskopioita tietokoneen kovalevyllä.



Ja tiedättekö mikä oli todella rankkaa?

Pornoa ei saanut netistä! Ei, vaan piti lahjoa joku ostamaan Jallu kioskilta.

Joko noin, tai sitten runkattiin Anttilan alusvaatekuvaston kanssa. Ei ollut muita vaihtoehtoja.



Eikä meillä ollut mitään hienoa tekniikkaa, kuten koputustoimintoa puhelimessa.

Jos olit puhelimessa, kun joku soitti, niin soittajanpuhelin tuuttasi varattua.

Eikä meillä ollut mitään soittajannumeronnäyttöjäkään.

Kun puhelin soi, ei ollut aavistustakaan, kuka se oli. Oli vaan pakko ottaa riski ja vastata!

Ja itse puhelin, niitähän oli jokaisella perheellä yksi. Keskellä aulaa, että kaikki varmasti

kuulivat kaikki keskustelut. Ja johdolla seinässä kiinni, ettei sitä

voinut siirtääkään, koska se irtosi seinästä jos kävelit pari metriä.

Pikavalinnasta ei meidän nuoruudessamme oltukuultukaan.

Kun veivasit pyöreällä kiekolla kaverin numeron, ja numero olikin varattu -

veivasit sen uudestaan. Ja ehkä uudestaan. Ja ehkä vielä.

Ikinä ei myöskään tiennyt, kuka näihin kollektiivisiin puhelimiin vastasi -

yleensä ei ainakaan se oma kaveri, vaan joku muu perheenjäsen.

Jolloin piti esitellä itsensä ja kohteliaasti pyytää hakemaan kaveri puhelimeen!



Eikä meillä ollut mitään Pleikkareita ja hienoja3D-grafiikoita.

Meillä oli joku kämäinen tv-peli ja tietokone Commodore 64!

Ja maailmassa oli sormilla laskettava määrä pelejä, kuten Space Invaders

ja Asteroids, jotka näyttivät lähinnä legoilta. Pelinhahmot olivat neliöitä. Sinä olit neliö

Avaruusolennot olivat neliöitä. Ammukset olivat neliöitä. Asteroidit olivat neliöitä, jotka

ammuttaessa hajosivat pienemmiksi neliöiksi.

Eikä silloin ollut mitään vaikeustasoja tai kenttiä, vaan sama kenttä ja vaikeustaso ikuisuuksiin asti.

Eikä pelejä voinut pelata läpi, peli vain jatkui aina vaikeampana ja nopeampana kunnes kuolit.

Ihan kuin elämä!



Eikä leffateattereissa ollut kaltevaa lattiaa, vaan kaikki penkit olivat samalla korkeudella!

Jos edessäsi istui pitkä hujoppi, niin se siitä, eipä tarvinnut katsoa sitä leffaa.



Ja toki meillä oli telkkari, mutta silloin oli kaksi kanavaa ja nekin mustavalkoisia.

Eikä ohjelmia nähnyt mistään tekstiteeveestä, vaan ne piti katsoa lehdestä.

Eikä silloin ollut mitään Cartoon Networkkia! Piirrettyjä tuli vain lauantaiaamuna.

Ymmärrättekö te?? Piti odottaa koko viikko nähdäkseen piirrettyjä.

Kanavasurffaillessa pysyi meidän nuoruudessamme hyvässä kunnossa, koska ei ollut kaukosäätimiä.

Joka kerta kanavaa vaihdettaessa tai ääntä säädettäessä piti kävellä tv:n luokse!!



Tällä kaikella tarkoitan, että nykynuorilla on asiat niin hyvin!

He ovat täysin pilalle hemmoteltuja, eivät varmasti kestäisi elämää 80-luvulla!


 
:LOL:

Näinhän se on !

Tuli näistä mieleen ,että meidän tyttö tuossa muutama vuosi sitten ennen kuin mummolassa oli tietsikkaa, mummo sanoi, että täytyypä lotota niin tyttö nauroi ja sanoi ihmeissään että " ethän sää voi lotota kun ei teillä ole tietsikkaa". Meillä kun lotottiin Veikkauksen nettisivujen kautta.

Ja nuo paksu ja kallis tietosanakirjat (ensyklopedia-sarja) ihmetyttää tuolla mummolan kirjahyllyssä.
 
Kuulostaa niin tutulta...

Eipä silloin omassa lapsuudessa ollut haaveitakaan tila-autosta, kun mökille lähti kaksi aikuista, kolme kymmenen korvilla olevaa lasta ja kaksi metsästyskoiraa. Autossa lisäksi mukana muonat ja kamppeet. Ihan riitti tavallinen 5-ovinen auto. Eikä ollut ilmastointia ja kasettimankasta kuunneltiin MattiTeppoa tai Tarja Ylitaloa =)

 
eikä huoltoasemilla ollut mitään hienoja ravintoloita ja kauppoja.

Ekat kännykätkään eivät mahtuneet minkäänlaiseen taskuun , vaan sitä jos halusi kantaa mukana piti laittaa se reppuun ja siten selkä ristissä raahata sitä mukana.

Ja olihan meillä ne upeat videot, joillain Beta ja jollain vhs eikä tietoakaan DVD:stä
 

Yhteistyössä