Meinaatteko viedä heti vanhempainvapaan loputtua lapsenne hoitoon?

Muita tuloja ei ole kuin kotihoidontuki (ilman kuntalisää ) , lapsilisä ja elari (136?) sekä ehkä asumistuki 100? (ei ole tullut päätöstä vielä ) , mutta aion hoitaa poikani kotona kunnes hän on vähintään 2 vuotta. Ja vielä senkin jälkeen jos ei tule mitään suuria yllätysmenoja...

 

Kotona nyt 7kk poika ja kotiin jään vielä vanhempainvapaan jälkeen joksikin aikaa.. Miehellä ei vakkaripaikkaa, mutta luultavasti työt jatkuu tulevaisuudessakin. Ja jos eivät jatku, menen sitten töihin kyllä. Mutta nyt on ajatuksissa sinnitellä miehen palkalla ja kotihoidontuella.. vaikka sitä rahaa tosiaan ei paljoa ole. Haluaisin itse, jos vaan mahdollista, odottaa töihin paluun kanssa ainakin siiheksi, että poika kävelee ja osaisi jo vähän puhuakin. Ja eihän sitä tiedä, jos pikkukakkonenkin saataisiin parin vuoden sisään..

 

Ihmettelen vaan, että miten se on oikein toiminut meidän aikaan (olen kieltämättä "vanha" äitia), olen itse ollut 3 kk ikäisestä päivähoidossa ja olen mielestäni aivan tavallinen ja henkisesti hyvinvoiva persoona

No näinhän se on melko yleisesti edelleenkin muualla maailmassa. Suomen pitkät perhevapaat ovat sarjassaan ainutlaatuisia; ei monissa muissa länsimaissa ole tavallisilla perheillä mitään mahdollisuuksia olla useita vuosia kotona lapsia hoitamassa.

 

Muita tuloja ei ole kuin kotihoidontuki (ilman kuntalisää ) , lapsilisä ja elari (136?) sekä ehkä asumistuki 100? (ei ole tullut päätöstä vielä ) , mutta aion hoitaa poikani kotona kunnes hän on vähintään 2 vuotta. Ja vielä senkin jälkeen jos ei tule mitään suuria yllätysmenoja...

Hei Ranjana! Oletko tarkistanut, onko teillä oikeutta toimeentulotukeen? Noilla tuloilla luulisin olevan, jollei vuokranne ole todella pieni.

 

Meinaan jäädä kotiin ainakin kunnes poju on 2 1/2 v. Yritetään siihen 3 v. asti. Poju nyt vajaa 11kk. Rahasta tulee tiukkaa mutta meidän perheen linja on se että olemme valmiita luopumaan monesta asiasta kunhan saadaan hoitaa poikaa kotona. Koen että lapselle paras paikka varhaislapsuudessa on koti jossa hoitajana on jompikumpi vanhemmista. En usko että aikainen tarhaan laitto tekee lapselle suurta vahinkoa tai traumatisoi häntä, mutta silti näin asian niin että lapsen kasvun ja kehityksen kannalta ykköspaikka on koti jos vaan se on mahdollista.

Koen että syyt kotiin jäämiselle ovat myös itskekkäitä. Haluan olla näkemässä ja kokemassa kaiken minkä pieni mies oppii. Haluan kokea ja olla täysillä läsnä pojan elämässä niin kauan kuin tässä yhteiskunnassa siihen annetaan mahdollisuus.

Ja se että Suomessa tämä on tehty mahdolliseksi on aivan mahtava juttu. Vaikka kodinhoitotuki ei hääppönen ole niin on se silti jotain. Olen huomannut että yllättävän pienellä tulee toimeen kun on valmis karsimaan menoja ja kuluja.

 

Ieva, asutaan omakotitalossa ja lainat maksettu jo pois. Eli muita asumiskuluja ei ole kuin sähkö- ja vesilaskut (sekä vakuutukset). Tämä mahdollistaa meillä hoitovapaan. Ymmärrän kyllä jos on iso laina tai kallis vuokra, niin hoitovapaalle jääminen voi olla hankalaa. Mutta muuten välillä ihmetyttää kun joku sanoo, ettei ole mitään mahdollisuutta jäädä hoitovapaalle taloudellisista syistä vaikka mies olisi kokopäivätöissä.
Lisäksi sain aika hyvin säästettyä rahaa vanhempainrahakaudella kun eihän sitä vauva-arjessa paljonkaan kulu, joten eiköhän me pärjätä...

 

Poika 11kk aloittaa hoidon ryhmiksessä ensi viikolla, nyt muutaman tunnin tutustumisella itsekseen. Mies opiskelee, joten hänellä tuloina vain opintotuki (nyt tosin hakee opintotuen asumislisää, kun puolison tulojen vaikutus poistui vuoden alusta). Jos mies olisi nyt töissä, niin olisin ehdottomasti jäänyt kotiin tai sitten mies olisi jäänyt. Opintoja ei kuitenkaan kannata keskeyttää nyt, kun enää tämä kevät jäljellä. Saattaa olla, että isä jää sitten hoitovapaalle opiskelujen päätyttyä...

 

Ieva, asutaan omakotitalossa ja lainat maksettu jo pois. Eli muita asumiskuluja ei ole kuin sähkö- ja vesilaskut (sekä vakuutukset). Tämä mahdollistaa meillä hoitovapaan. Ymmärrän kyllä jos on iso laina tai kallis vuokra, niin hoitovapaalle jääminen voi olla hankalaa. Mutta muuten välillä ihmetyttää kun joku sanoo, ettei ole mitään mahdollisuutta jäädä hoitovapaalle taloudellisista syistä vaikka mies olisi kokopäivätöissä.
Lisäksi sain aika hyvin säästettyä rahaa vanhempainrahakaudella kun eihän sitä vauva-arjessa paljonkaan kulu, joten eiköhän me pärjätä...

Asumiskuluthan ne ovat, mitkä useimmilla syövät ison siivun tuloista. Täällä pk-seudulla erityisesti on ihmisillä yleensä huimat asumiskulut asui sitten vuokralla taikka omassa. Ihmisillä saattaa myös olla muuta velkaa, jota on pakko lyhentää, että ymmärrän hyvin, jos on taloudellisesti aivan mahdottomuus jäädä kotiin. Meilläkin esim. on vielä opintolainaa molemmilla jäljellä ja luottokorttia on jouduttu käyttämään lapsen allergia-asioiden vuoksi aika paljon. Muukin eläminen on kyllä huisin kallista, ja olen kyllä eri mieltä tuosta, ettei vauva-arjessa rahaa kuluisi. Hinnoissaan on ainakin kahvilaelämä; sitä kun mammaillessa haluaa kuitenkin nauttia sosiaalisesta elämästäkin. Kyllä mekin varmaankin pärjäisimme, vaikka jompikumpi jäisikin vielä kotiin. En kuitenkaan usko, että kotona olemisesta nauttisi, jos joutuisi koko ajan laskemaan joka ikisen sentin ja luopumaan esim. sanomalehdestä, kotimaan matkailusta (vierailut isovanhemmilla), kahvila- yms. käynneistä jne. Hermot siinä vain menisivät. Mieluummin sitten lapsi parina päivänä viikossa hoitoon, kuin jatkuvaa sniiduilua kaikesta. Niin, ja itse asiassa meillä nyt sitten taisikin käydä niin hyvin, että saamme hoitajan puoleksi vuodeksi kotiin ja päivähoito aloitellaan vasta sitten.

 

Mullakin on poika allerginen, mutta hoito on ollut julkisella puolella niin hyvää ettei ole tarvinnut yksityisiin turvautua. Lisäksi poitsi itki lähes kaiken valveillaoloaikansa ensimmäiset 3 kuukautta eikä suostunut nukkumaan vaunoissa, eikä olemaan liinassa/repussa ollenkaan, joten mihinkään ei päästy. Ja niin poikki kyllä olin, etten mihinkään olisi jaksanut lähteäkään.
Edelliset 10 vuotta on ollut niin järettömän kiireistä/stressaavaa että ainakaan vielä (poika 7,5kk) ei kotielämä ahdista yhtään. Tuntuu että välillä on pakko kyläillä ihan vaan sen takia, että poika näkee muitakin ihmisiä kuin äitinsä...
Mutta tilanteita on yhtä monenlaisia kuin perheitäkin, jokainen tekee varmasti niin kuin parhaaksi näkee. Enkä suinkaan ole sitä mieltä, että lapset pitäisi ehdottomasti hoitaa kotona. Ihmettelin vain sitä, että jos todella haluaisi olla mielummin hoitovapaalla kuin töissä, niin onko se muka niin mahdotonta järjestää... No, välillä varmasti on...
Itse olen yksinhuoltajaisän lapsi, enkä ole koskaan ollut päiväkodissa (mummi hoiti). Siksi ehkä koen päivähoitoon viemisen vieraaksi asiaksi.

 

Menen töihin kyllä heti vanhempainvapaan loputtua, mutta lasta ei tarvitse ainakaan heti laittaa hoitoon, sillä itse teen yö- ja aamutöitä ja mies voi jonkin verran sumplia omia työaikojaan, kun on yrittäjä, joten tarkoitus olisi hoitaa lapsi kotona. Minun vanhemapani ja sisarukseni asuvat ihan lähellä sekä tätini, jotka ovat valmiita tarvittaessa hoitamaan, joten hoitoon ei tarvitse laittaa. Myös miehen äiti asuu lähellä.

 

Kotona ajattelin olla, tarkotus mennä opiskelemaan sykskyllä jos ees pääsen.. mut toisaalta tekee mieli kouluun ja toisaalta en millään raskis edes syksylläkään laittaa lasta hoitoon. mulla siis huhtikuussa alkas kotihoidontuki-kausi.

 

Minulla loppuu äitiysloma maaliskuun lopussa tai huhtikuun lopussa (en nyt muista kummin se oli ) ja tehtiin sellanen päätös että jään kotiin vauvaa hoitamaan vaikka töistä jo kyselivätkin että olisinko jo mennyt kun loma loppuu. mutta tahdon olla vauvan kanssa. paljonkos se kodinhoitotuki olikaan..? sehän on kaikilla sama?

 

paljonkos se kodinhoitotuki olikaan..? sehän on kaikilla sama?

Kotihoidontuen perusosa on kaikilla sama, mutta sen lisäksi voi saada kuntakohtaista kuntalisää, tulosidonnaista lisäosaa ja sisaruslisää. Kelan nettisivuilta löytyy tietoa enemmän. Oletko Marica86 jo laittanut kotihoidontukihakemuksen Kelalle?

 

En oo muuten laittanu.. enkai oo myöhässä.. saaks sitä tukea takautuvasti jos ei muista lähettää hakemusta ajoissa?

 

taidankin tästä lähteä kelan sivuille surffailee.. yllätys että mulla jää asiat viime tinkaan

 

Saa sen takautuvastikin Marica86 :wave: Ite hain neljä kuukautta myöhemmin.. Muistaakseni puoli vuotta on rajana.

 

Emme vie vielä vauvaa hoitoon, tarkoitus olisi olla koti hoidossa vähän yli vuoden ikään, koska vauva on musta niin pieni etten halua viedä vielä hoitoon. Rahallisesti tulee olemaan tiukkaa mutta laskin että kun ei mitään "ylimääräistä" ostella niin pärjätään.

 

Meillä tyttö nyt 5kk, ja kesällä joudun luultavasti rahatilanteen takia etsimään jotain tulonlähdettä. Meidän perheessä siis molemmat opiskelijoita, ja miehen kesätyöt ilmeisesti kiven alla. Onneksi hän voi siis jäädä kotiin tytön kanssa, eli en hoitoon ole vielä viemässä, mutta pakko jomman kumman tienata..Tähän asti olemme siis sinnitelleet miehen opintotuella, mun minimiäitiyspäivärahalla+parinsadan asumislisällä. Hieman OT mutta jos meillä mies olisi töissä ja vaikka itse olisinkin pelkällä minimillä, niin meidän eläminen olisi jo luksusta! Kuvitelkaa miltä tuntuu kituuttaa jos käteen jää kuussa yhteensä vuokran jälkeen alle 300e.

Mutta asiaan, meillä luultavasti osiltaan juuri opiskelujen puolesta voidaan hoitaa tyttö kotona ainakin puolentoista vuoden ikään asti..

 

En, olen nyt ollut yli 5 vuotta kotiäitinä ja pesti jatkuu edelleen. Mulla on tyttö 2 kk 3 vkoa, tyttö 2,5 v ja poika 5 v.

 

Hoidan lasta ainakin 1v9kk ikään asti kotona. Olen opiskelija ja mies kokopäivätyössä. Minusta henk.koht. tuntuisi ikävältä viedä hirveän pientä lasta hoitoon, haluan olla hänen kanssa niin paljon kuin mahdollista kun hän on vielä pieni. Lapsi kasvaa äkkiä ja tätä ihan pikkulapsiaikaa ei saa koskaan takaisin. Lisäksi haluan, että lapsi osaa puhua ja kävellä ennen hoitoon menoa.

 

Itse yritän jäädä hoitovapaalle niin kauan kunnes se on mahdollista. Töihin ilmoitin pari viikkoa sitten, että palaan kun tyttö täyttää 2 vuotta. Nyt hän on siis vasta 6kk täyttämässä huomenna. Toivottavasti pärjätään.

 

Kaikkien moralisoijien (lapsen paikka on kotona ja me olemme valmiita uhrautumaan jne.) olisi nyt kyllä hyvä muistaa, että aina se vaan ei ole mahdollista vaikka kuinka haluaisi! Laskut on kuitenkin pakko maksaa, ruokaa täytyy saada pöytään (vaikka halpaakin), puolisoa ei ehkä ole tai puoliso on sairas tms.

Meillä olin pojan kanssa kotona 1,5-vuotiaaksi ja se oli yksi ihanimpia aikoja elämässäni. Sen jälkeen palasin töihin tekemään 6h päivää, mutta mies hoiti poikaa kotona ja jatkoi omiin töihinsä illalla. Oli ihanaa, että poika sai olla kotona, mutta samalla se oli rankkaa miehelleni ja parisuhteelle - on raskasta lähteä töihin, kun koko päivä on jo ollut vauhtia täynnä pojan kanssa ja yhteistä aikaa vanhempien kesken ei ollut juuri lainkaan.

Nyt olen äitiyslomalla ja töihin pitäisi palata elokuussa mammaloman ja vuosiloman jälkeen. Sydäntä särkee jo nyt, mutta meillä on niin isot menot, että on pakko. Asunnon voisi tietysti myydä, mutta ainakin esikoisen sydän särkyisi, jos pitäisi muuttaa pois kivasta rivariyhtiöstä, jossa on paljon kavereita. Vuokrakin olisi kuitenkin maksettava, eikä sekään ole mikään pieni menoerä pääkaupunkiseudulla. Kotihoidontuki ja kuntalisä riittäisivät meillä ehkä asunnon vastikkeeseen.. Miehini on pienyrittäjä ja kaiken lisäksi ulkomaalainen, joten senkään kortin varaan ei voi laskea, vaikka tällä hetkellä ihan kivasti meneekin - ei kuitenkaan niin hyvin, että tämän hetkisillä (epävarmoilla) tuloilla pärjättäisiin. Olin toivonut, että mies hoitaisi myös tyttöä kotona, mutta sanoi, ette kerta kaikkiaan jaksa ja ymmärrän sen kyllä. Tarkoitus olisi saada tyttö puolitutulle pph:lle puolipäiväisesti.

Onnea teille, jotka olette siinä onnellisessa asemassa, että voitte olla kotona lastenne kanssa - on kuitenkin ihan turha vääntää veistä niiden haavoissa, jotka eivät voi vaikka haluaisivat.

 

meillä tyttö menee hoitoon vasta kun on 1v. oon koko ajan saanu sen minimi äitiyspäivärahan ni eipä ne tulot paljoo muutu hoitovapaalla. ja hyvin pärjätään. kai se on elämäntavoistaki kiini...

 

Ei viedä. Aika olisi syksyllä 2009. Olen alalla, jossa eniten on töitä tammi-huhtikuussa ja on harkinnassa, että menenkö sitten 2010 tammikuussa tekemään muutamaa päivää (mies saattaa olla silloin koti-isänä) tai sitten vasta syksyllä 2010.
Me olemme saaneet säästöjä kasaan sen verran, ettei ole pakkoa, vaikka mies on ainakin kevään eli 5 kk ajalta puolet lomautettuna.
En ole kotiäiti-tyyppi, mutta tämä tulee olemaan ainoa lapsemme.