Okei, otsikko on hieman provosoiva. 
Mutta ihan kiinnostuksen vuoksi, ei siksi että tästä muutenkin on puhetta nyt, olen tätä miettinyt aiemmin hiljaa itsekseni.
Millainen maku teille syrjähypystä, jonka itse olette tehneet, on jäänyt? Millainen juttu se oli, yksi kerta, vai suhde vai mikä? Miten elämä jatkui siitä eteenpäin?
Mun on ihan pakko sanoa, moraalitonta tai ei, että meidän salasuhde aika oli ehdottomasti ihanaa aikaa, aivan mahtavaa suoraan sanottuna, vaikka kiinnijäämisen riski sen kun kasvoi koko ajan. Ja kun jäätiin lopulta kiinni, ei se tahtia juuri hiljentänyt lainkaan. Olin niin törkeän rakastunut tuohon mieheen, ettei mitään ollut enää tehtävissä kun koukkuun jäin, ei mitään. Mä karkasin sen matkaan jo seuraavana iltana siitä kun yhteiseltä laivareissulta kotiuduttiin, ja vaikka siitä meni aikaa vielä yhteisiin lakanoihin niin joka ilta keksin verukkeen, millä pääsin kotoa lähtemään miehen kanssa millon mihinkin, ensin ulos, sitten myöhemmin miehen kotiin, siis silloin kun sen avokki ei siellä ollut (harvemmin enää siinä vaiheessa). Mä olen myöhästynyt taksista kerran melkein kaksi tuntia, :ashamed: kun jumiuduttiin pussailemaan sen eteiseen, vaikka kotiin piti olla menossa.. ei tehnyt mieli lähteä sen luota, enkä ajatustakaan siinä tilanteessa suonut kyllä kotona oottavalle tulevalle exavolle. :ashamed:
Oli ihanaa aikaa, satumaista. :heart:
Mutta ihan kiinnostuksen vuoksi, ei siksi että tästä muutenkin on puhetta nyt, olen tätä miettinyt aiemmin hiljaa itsekseni.
Millainen maku teille syrjähypystä, jonka itse olette tehneet, on jäänyt? Millainen juttu se oli, yksi kerta, vai suhde vai mikä? Miten elämä jatkui siitä eteenpäin?
Mun on ihan pakko sanoa, moraalitonta tai ei, että meidän salasuhde aika oli ehdottomasti ihanaa aikaa, aivan mahtavaa suoraan sanottuna, vaikka kiinnijäämisen riski sen kun kasvoi koko ajan. Ja kun jäätiin lopulta kiinni, ei se tahtia juuri hiljentänyt lainkaan. Olin niin törkeän rakastunut tuohon mieheen, ettei mitään ollut enää tehtävissä kun koukkuun jäin, ei mitään. Mä karkasin sen matkaan jo seuraavana iltana siitä kun yhteiseltä laivareissulta kotiuduttiin, ja vaikka siitä meni aikaa vielä yhteisiin lakanoihin niin joka ilta keksin verukkeen, millä pääsin kotoa lähtemään miehen kanssa millon mihinkin, ensin ulos, sitten myöhemmin miehen kotiin, siis silloin kun sen avokki ei siellä ollut (harvemmin enää siinä vaiheessa). Mä olen myöhästynyt taksista kerran melkein kaksi tuntia, :ashamed: kun jumiuduttiin pussailemaan sen eteiseen, vaikka kotiin piti olla menossa.. ei tehnyt mieli lähteä sen luota, enkä ajatustakaan siinä tilanteessa suonut kyllä kotona oottavalle tulevalle exavolle. :ashamed:
Oli ihanaa aikaa, satumaista. :heart:
No, siitä päästiin yli puhumalla. Kerroin miehelleni tekoni, en olisi voinut jatkaa liittoa sellainen salaisuus taakkanani. Mies arvosti rehellisyyttäni. Itse olen helvetin tyytyväinen että järki pelitti edes sen verran, etten mennyt ko. tyypin kanssa sänkyyn, vaikka kovasti se olisi halunnut.
