Meillä on Tukiperhe mutta se on tauolla emmekä tiedä kuinka kauan:/

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja veitsenterällä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

veitsenterällä

Vieras
viimeksi lapset olleet tukiperheellä tammikuussa. järjestely on ollut meille mieheni kanssa henkireikä. Arkemme on aika raskasta monestakin syystä,emmehän muuten tukiperhettä ym. tukitoimia olisi aikoinaan saaneet.
emme ole saaneet infoa kuinka kauan tauko kestää (olemme yrittäneet soittaa muttei vastaa,eikä vastasoittoakaan kuulu),olisi hyvin helpottavaa tietää jonkinlaista aikataulua,tai että jatkuuko ylipäätänsä vai missä mennään.

itse olen henk.kohtaisesti aivan lopussa,voimavarat nollissa.. välttämättömät jaksan juuri juuri hoitaa ja sitten olenkin aivan poikki:( huomista ei uskalla edes ajatella. kovin alkaa olemaan epätoivoinen olo, kun ainut apu mitä meillä oli on sekin nyt kysymysmerkki :/
 
Tukiperhekin voi uupua. Sellaista elämä on. Tiedät varmaan.

Pakko se vain on jaksaa. Ei teillä muuta vaihtoehtoa ole. Voimattomanakin raahustaa eteenpäin.

tottakai voi! eihän siitä olekkaan kyse vaan tiedon välittämisestä meille.
ja kyllä,pakko on laahustaa eteenpäin.. vaihtoehtoja ei ole. vaan toisilla on kyllä helpotuksena esim. tukiverkko yms. ei toki kaikilla. jos ei näitä asioita saa puhua ja purkaa,paha olo vaan kasvaa.
 
Toivottavasti saatte taas pian tukiperheseen lapsia :) Me ollaan harkittu aloittamista tukiperheenä myös, mutta toisaalta siinä on miinuspuolensakin, kuten se, että aika tarkkaan haluttaisiin valikoida millaisilta vanhemmilta se lapsi tulee ja miksi, joten en tiedä soveltuisimmeko. Sen kyllä voin kuvitella, että väsyttää. Varsinkin jos on jo ehtinyt tottua siihen, että sitä omaa aikaa saa edes välillä.
 
Mistäpäin olette?

Mä tässä joskus pohdin itsekseni, pitäisikö lähteä mukaan tukiperhetoimintaan. Kun ihmiset eivät puhu naamatusten ongelmistaan ja väsymisestään, tuntuu ettei edes kavereille. Minäkin voisin ihan hyvin antaa jollekulle pienen lepotauon ja samalla nuo omat pikkuiset saisivat vähän leikkikavereita. Mutta en tunne/tiedä ketään tarvitsijaa. Kuinkahan pian asia lähtisi rullaamaan, jos kävisi kurssit?
 
Eikös ole sentään onnellinen asia, että nykyisin on nämä keskustelupalstat? Kenelle sitä ilman puhuisikaan, jos ei osaa niitä suhteita tyhjästä luoda. Aika moni ei osaa, kun nykyisin on muodikasta olla niin itsekseen. Eikä sitten oikein kukaan osaa apuakaan tarjota, kun ne auttamiskykyisetkin elävät vain omalle perheelleen.

Kun voisi ajatella, että jos kaikki kykenevät auttaisivat, niin niitä tukiperheitäkin riittäisi verkostoksi asti. Ja kenellekään yksittäisille ei tulisi liian raskas taakka.
 
[QUOTE="mietteliäs";25870319]Eikös ole sentään onnellinen asia, että nykyisin on nämä keskustelupalstat? Kenelle sitä ilman puhuisikaan, jos ei osaa niitä suhteita tyhjästä luoda. Aika moni ei osaa, kun nykyisin on muodikasta olla niin itsekseen. Eikä sitten oikein kukaan osaa apuakaan tarjota, kun ne auttamiskykyisetkin elävät vain omalle perheelleen.

Kun voisi ajatella, että jos kaikki kykenevät auttaisivat, niin niitä tukiperheitäkin riittäisi verkostoksi asti. Ja kenellekään yksittäisille ei tulisi liian raskas taakka.[/QUOTE]

ihan lämmin mieli tuli tästä kirjoituksesta, kiitos!:)

monelle saattaa jopa tänne ongelmistaan ja murheistaan kirjoittaminen olla korkea kynnys.. juurikin ilkeiden ja tuomitsevien kommenttien takia.toisen asemaan asettuminen,edes sen yrittäminen olisi niin tärkeää. aina ihminen ei tarvitse neuvoja,eikä ainakaan kommentteja "ota itseäs niskasta kiinni", vaan sitä kuuntelijaa ja välittäjää. samalla siinä kun saa jollekin purettua huoliaan,käsittelee itsekin asiaa ja ongelman saattaa nähdä ihan eri silminkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja veitsenterällä;25870113:
viimeksi lapset olleet tukiperheellä tammikuussa. järjestely on ollut meille mieheni kanssa henkireikä. Arkemme on aika raskasta monestakin syystä,emmehän muuten tukiperhettä ym. tukitoimia olisi aikoinaan saaneet.
emme ole saaneet infoa kuinka kauan tauko kestää (olemme yrittäneet soittaa muttei vastaa,eikä vastasoittoakaan kuulu),olisi hyvin helpottavaa tietää jonkinlaista aikataulua,tai että jatkuuko ylipäätänsä vai missä mennään.

itse olen henk.kohtaisesti aivan lopussa,voimavarat nollissa.. välttämättömät jaksan juuri juuri hoitaa ja sitten olenkin aivan poikki:( huomista ei uskalla edes ajatella. kovin alkaa olemaan epätoivoinen olo, kun ainut apu mitä meillä oli on sekin nyt kysymysmerkki :/

Voimia ja auringonpaisttetta Sinulle ja perheellesi! Haluaisitko jutella lisää, "kuuntelen" mielelläni. :)

Nimimerkki "Apua itsekin joskus tarvinut ja saanut"
 

Yhteistyössä