Meillä ei käy koskaan ketään...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
meitä on siis mies, minä ja 2v lapsi. Mummot käy ja pappa, mun sisko tyttönsä kanssa ja miehen veli ja sisko perheineen. Nämä kohtuu usein, mutta siis se kaveriporukka puuttuu lähes kokonaan.

Mies näkee kavereitaan mm. mönkijäharrastuksensa parissa, ei meillä kotona. Itselläni ei juurikaan kavereita ole... muutama on jotka asuvat meistä 300 km päässä ja heidän kanssaan kyllä soittelen aika usein. Puistoissa käydään lapsen kanssa ja siellä kovasti juttelen äitien kanssa, mutta jotenkin en ole itse sitä tyyppiä että tykkäisin kauheasti kyläillä "vieraiden" luona tai toisinpäin. Olenkohan ihan erakko!?!? Kärsiiköhän lapsi tästä? Hän siis pph:ssa ja siellä näkee muita, samoin siis puistoissa, mutta mutta....

mistähän saisin omanlaiseni ystävän. Olen suht ujohko, mutta tutussa seurassa kuitenkin kova puhumaan =)
 
Valitettavasti keski-suomesta me ollaan =)

mitenkä teillä muilla? käykö teillä kovasti ihmisiä kylässä? onko ne ns. samassa elämäntilanteessa kuin te itse? lapsiperheitä tms
 
Teillähän käy oikeastaan paljon porukoita ainakin verrattuna meihin. Eronnut kun olen, ei käy se toinen puoli lapsen suvusta ollenkaan lukuunottamatta isää. Mummo ja sisko käy silloin tällöin. Jonkun kaverin olen saanut hommattua jotka käyvät n. pari kertaa kk kylässä. Aika tylsää on kun ei talossakaan ole ketään tuttua, ja meillä kohta 3 v lapsi :( Kunpa pääsisi töihin ja lapsi hoitoon niin olisi vaihtelua tähän tasapaksuun ja yksinäiseen arkeen.
 
Meillä sama tilanne täällä Tampereella, paitsi että vieraita käy ainoastaan isovanhemmat sekä yksi lapsikaveri äitinsä kanssa. Kohta 3v lapsi ei ole hoidossa, mutta puistossa ja harrastuksissa näemme muita.
 
Meillä lapsi on aina ns. hitaasti lämpiävä vieraita kohtaan. Ujostelee aluksi minun jalan takana tai sylissä, mutta sitten kyllä 5 minuutin jälkeen uskaltaa lähteä jo vähän leikkimäänkin. Mietin vaan että haittaako se kun täällä ei ketään käy, sitten kun joskus kerran vuoteen käy joku minun kaveri, niin tyttö on taas peloissaan... toki olisi sitä varmaan vaikka kävisi vähän useamminkin...?
 
Meillä ei ole isovanhempia, ei sisaruksia, ei tätejä, setiä jne.
Joskus kutsun naapureita kylään ja lapsen kaverit käy viikottain.
Siinä se.
en osaa enää edes kaivata enempää ihmisiä, kun tähän on niin tottunut.
Onneksi perhe on tosi rakas ja viihdytään hyvin kotona näinkin :)
Toivottavasti löydät uusia ihmissuhteita!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Teillähän käy oikeastaan paljon porukoita ainakin verrattuna meihin. Eronnut kun olen, ei käy se toinen puoli lapsen suvusta ollenkaan lukuunottamatta isää. Mummo ja sisko käy silloin tällöin. Jonkun kaverin olen saanut hommattua jotka käyvät n. pari kertaa kk kylässä. Aika tylsää on kun ei talossakaan ole ketään tuttua, ja meillä kohta 3 v lapsi :( Kunpa pääsisi töihin ja lapsi hoitoon niin olisi vaihtelua tähän tasapaksuun ja yksinäiseen arkeen.

Meillä sama tilanne, käydään paljon kaupungissa, minne kyllä tulee tuhlattua vähät rahat, mutta jossain on pakko nähdä ihmisiä!!! Elokuussa alotan opiskelun ja poika hoidon niin tulee muutosta... Kyllä mä silti kotonakin vielä olisin, yksinäisyyteen tottuu :)
 
ihmisiä.
jos sukulaiset asuvat kaukana, ja itse on muuttanut heistä kauas, on monelle lähes mahdottomuus aikuisena löyttää samanhenkisiä ystäviä. eli ketään ei käy.

joitakin yrityksiä, joista ei ole mitään seurannut, varsinkin kun monelle riittää ne mummot ja lasten tädit ja omat vanhat ystävät,e ivätkä edes halua tutustua uusiin
 
Alkuperäinen kirjoittaja turun mamma:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Teillähän käy oikeastaan paljon porukoita ainakin verrattuna meihin. Eronnut kun olen, ei käy se toinen puoli lapsen suvusta ollenkaan lukuunottamatta isää. Mummo ja sisko käy silloin tällöin. Jonkun kaverin olen saanut hommattua jotka käyvät n. pari kertaa kk kylässä. Aika tylsää on kun ei talossakaan ole ketään tuttua, ja meillä kohta 3 v lapsi :( Kunpa pääsisi töihin ja lapsi hoitoon niin olisi vaihtelua tähän tasapaksuun ja yksinäiseen arkeen.

Meillä sama tilanne, käydään paljon kaupungissa, minne kyllä tulee tuhlattua vähät rahat, mutta jossain on pakko nähdä ihmisiä!!! Elokuussa alotan opiskelun ja poika hoidon niin tulee muutosta... Kyllä mä silti kotonakin vielä olisin, yksinäisyyteen tottuu :)

mistäpäin turkua olet turun mamma? täällä yksi turkulainen mamma kanssa jolla ei pahemmin vieraita näy tai ainakaan vieraita joilla olisi lapsi/lapsia!
 

Yhteistyössä