Toggle sidebar

Meikillä vai ilman

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mies
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
M

Mies

Vieras
Tämä keskustelun alku nyt voisi periaatteessa kuulua tuonne muoti ja kauneus keskustelujen puolelle, mutta ajattelin lähestyä asiaa parisuhdetekijöiden näkökulmasta:

Eli miten on, pitääkö meikata ja puunata vaikka parisuhde olisikin jo vakiintunut, myös silloin kun ei olla menossa muualle kuin ""kyläkauppaan""?

Häpeättekö puolisojanne/itseänne jos lähdette vapaa-ajanvaatteissa ja laittautumatta ulos, ja huomautteletteko siitä toisillenne (koskee niin miehiä kuin naisiakin)?

Oma mielipiteeni on se, että tietyissä tilanteissa puunaaminen jne. on jopa suotavaa, olkoon sitten vaikka tilanteen nimissä, mutta toisinaan on turha käyttää aikaa laittautumiseen.

Kotioloissa katselen mieluummin luonnollista naista, ja kyllä tuo tyttö on itsekin myöntänyt, että on jollain tapaa rennompi olo kun tietää olevansa kaunis meikkaamattakin... Tämä on ilmeisesti useilla naisilla hyvin tärkeä asia sisäistää, sillä ei meikeistä tule luovuttua jos perusajatus on se, että muuten näytetään kamalalta.
 
Ilman meikkiä olen normaalipäivät, mutta kun lähdetään juhlimaan laitetaan koriaksi kumpikin, sekä mies että minä...:))

En ole koskaan meikannut päivittäin. Liekkö se maalaistytön tavaksi jäänyt ja kun muutkaan suvun naiset ei meikkaa kun juhliin, niin ei sitä tule tehtyä ittekkään.

Mitä mieheen tulee, niin koskaan se ei ole kommentoinut ulkonäköäni, mutta en ole kyllä minäkään.
Sama vanha rakas lökäpöksy se on aina ja vaikka ikkääkin sille on tullut, niin syötävän komiakin se vielä on....:))
Mitä niihin purkkeihin ja purnukoihin tulee, niin kummasti niissä on taikavoimaa, sillä kun lähdet juhliin, niin tunnet ittes vähintään Saaban kuningattareksi..;))
ja niin tuntuu tuntevan isäntäkin, sillä niin kovasti se pitää huolta, että.....vinkeää....
 
Minä kuljen yleensä meikeittä, tukan tosin pyrin laittamaan suht.koht ihmismäiseen kuntoon päivittäin. Jos taas on joku tilaisuus, niin sinne meikkaan ja joskus myös jos töissä on jotain erikoista tapahtumaa.

Puoliso ei puutu meikkailuuni, mutta kehuu kyllä päivittäin minua kauniiksi ja on sanonut ettei minua ole ikinä tarvinnut hävetä enkä minä ole häntä hävennyt koskaan.

Varmaan olen vähän simpsakampi meikeissä, mutta ihan nätti ilmankin, niin en viitsi vaivautua puunaamaan joka aamu itseäni.
 
Olen yläasteikäisestä asti meikannut. Olen oppinut siihen, että olen huolitellun näköinen kun lähden ihmisten ilmoille.
Miehenikin on tähän oppinut, mutta näkee minut myös ilman meikkiä..varsinkin viikonloppuina, kun olemme kotona, annan kasvojeni ""levätä"". Meikkaaminen ja siisti pukeutuminen on osa minua. Meikatakkin voi muuten usealla eri tapaa: juhlameikki on aivan erilainen kuin esim. arkimeikki töissä.
Mieheni huolehtii hyvin omasta ulkonäöstään..on erittäin komea, pitkä ja hyväryhtinen mies. Kun lähdemme iltaa viettämään ja hän laittaa parhaat päällensä..huh...kelpaa sitä hänen rinnallaan kävellä ;)
Mutta kyllä toisaalta on aivan ihanaa nähdä mieheni aamulla..tukka sekaisin, unihiekkaa vielä silmissä...pakkohan häntä on silloin suudella ;) Puhumattakaan, siitä kun hän laittaa työvaatteensa päälleen ja lähtee tohinalla töihin...
Ps. en/emme häpeä toisiamme, vaikka lähdemme yhdessä ulos lenkille koiramme kanssa, ulkoiluasuissa ja minä ilman meikkiä.
 
miksi laittaudutte muita varten muttette miestänne varten? kyllä kotioloissakin voi kauniisti puikeutua ja vähän laittautuakin. siis sitä omaa miestä varten. miettikääpä miksi?
 
Minä olen meikannut yläasteelta asti päivittäin (no jokusia viikonloppulaiskottelupäiviä lukuunottamatta). Siis nyt yli 15 vuotta. Enkä ole lakannut meikkaamasta siksi, että olen parisuhteessa. En usko myöskään lakkaavani meikkaamasta kun(/jos) saan joskus lapsia. Minusta on ihan käsittämätöntä, että monet (ei siis tietenkään kaikki) naiset lakkaavat laittautumasta viimeistään kun vuosi parisuhdetta on eletty tai ihan vihonviimeistään siinä vaiheessa, kun saa lapsia. Jos meikkaamattomuus on lastensaannin edellytys, taidan jättää väliin. Siis lapset. Noin periaatteessa laittaudun joka päivä, myös niinä kotiviikonloppuina, edes vähän. Töihin meikkaan ja pukeudun siististi, juhlat ovat asia ihan erikseen ja viikonloppuisinkin siistin olemustani jotenkin, vaikka en teekään edes normaalia arkimeikkiä.

En oikeastaan meikkaa ketään varten, en edes itseäni. Luulen, että meikkaus on mulle jotenkin tapa, itsestäänselvyys. Sofi Oksanen sanoi kerran jossain naistenlehden haastattelussa, että meikkaus on hänelle kuin meditaatiota, saa rauhassa keskittyä hetken vain itseensä. Samassa haastattelussa hän myös sanoi meikkauksen olevan niin ilmiselvä osa häntä, että jos hän pukee, hän myös meikkaa. Juuri siltä minustakin tuntuu, en vain olisi osannut pukea ajatustani sanoiksi, ellen olisi sattunut lukemaan tuota haastattelua.
 
Kyllä ihmisen pitää sen verran kunnioittaa työkavereitaan, että ei tule työpaikalleen tukka kampaamatta ja naama pesemättä, likaisissa ja ryppyisissä vaatteissa ja hielle, vanhalle viinalle ja p-kalle haisten. Todella hävettää olla tuollaisten työkaveri!

Nämä lähes pultsareilta näyttävät naiset ja miehet ovat useimmat koulutettuja ammattilaisia, siis periaatteessa heidän pitäisi olla sivistyneitä ihmisiä. Mutta he vetoavat siihen, että he ovat täällä ""vain töissä"" eivätkä he ole asiakaspalvelussa, joten heidän EI tarvitse välittää, miltä näyttävät. Työkaverit eivät heidän mielestään ole sen arvoisia, että kannattaisi nähdä edes hiusten kampaamisen vaiva!

Onneksi kuitenkin useimmat työkaverit kunnioittavat toisia ja esiintyvät siisteinä ja jotkut jopa kevyesti meikattuina. On ilo silmälle katsoa ihmistä, josta näkee, että hän tykkää itsestään ja hoitaa itseään. Sitähän tuo itsensä hoitaminen on - ei siis pelkästään toisten takia!

Minä käyn joka työaamu suihkussa ja laitan puhtaat vaatteet päälleni - siis ne vaatteet, jotka ovat ihoa vasten. Käytän deodoranttia, laitan hiukseni ja meikkaan kevyesti. Kun peilistä katsoo siisti ja huoliteltu naama, sille on kiva hymyillä ja sen jälkeen on mukava lähteä töihin.

Viikonloppuina ja lomallakin hoidan itseäni sen verran, että ei naapurin lasten tarvitse järkyttyä minut nähdessään. Jos olen kotona, en sen kummemmin laittaudu, mutta esim. kauppaan lähtiessäni laitan meikkivoidetta iholle ja vähintään ripsiväriä.
 
Minulla on työ, johon ei tarvitse meikata, tai se olisi luultavasti sekä hiukan hassua sekä myös epäkäytännöllistä. Kaikki naisethan eivät suinkaan ole toimistotöissä! Miettikääpä, miltä tuntuu, jos näätte huolitellusti ehostetun maatalouslomittajan, sähköasentajan, puutarhatyöntekijän, eräretkioppaan, uimaopettajan tms....

Kun käyn ruokakaupassa, en silloinkaan juuri meikkaa, puuteri ja huulipuna riittävät. Vaan jos lähden ulos syömään, teatteriin tms tai muihin juhliin, meikkaan kyllä huolellisesti ja kauniisti.

Olen sitä mieltä, että kotona ollessa ei meikkiä tarvitse, mutta ns. ihmisten ilmoilla on kiva laittautua tilanteesta riippuen. Hiukset laitan nätisti aina myös kotona. En lomallakaan voisi olla päiväkään sängystä noussein, sekaisin hiuksin.

Kun meikkaan ja laittaudun, en tee sitä mieheni iloksi, vaan ihan yleisesti tahdon näyttää sievältä. Kukaan ei voi väittää, että meikkaamaton nainen olisi kauniinpi kuin kauniisti meikattu! Tällaista väittävät vain uskovaiset tms. rajoittuneesti ajattelevat.
 
Joo-o...ei ne lehmät paljoa kattellu, että olitko aamulla meikattu silloin nuoruusiässä. Se kai oli se suurin syy siihen, että meikit jäi vain erikoistilaisuuksiin. Oikeasti en voi kun nauraa tilannetta kun lehmä huiskasee paskasella hännällään meikattua naamaa. Siihen ei kyllä olis auttanu mikkään.

Puhtaus itse on puoli ruokaa ja kyllä jokainen nainen laittaa ainakin hiuksensa päivittäin, myös maalla. Sitä käytiin joka päivä saunassa ja ennen kouluun menoa oli pakko käydä navetan jälkeen suihkussa. Ja olihan sitä deodoranttia vähintään käytettävä.

En menis niin kovalla kädellä arvostelemaan ihmisiä jotka ei meikkaa. Osahan ei meikkaa vaikka sen takia, että ovat allergisia. Kyllä maalaistalon emännän edelleenkin on aika turha meikata päivittäin jos tekee navettahommia ja joutuu lehmän alle könyämään.

Mitä itteeni tulee, niin en ole enää maalla ja nyt tosiaan voisin meikata joka päivä. Mutta yksinkertaisesti en vain osaa. Ainoastaan jos on jottain erikoista tulee laitettua ittensä. Silti se ei tarkoita sitä ettei ole huolitellun näköinen. Jos on hyvä iho ja vilkkuvat silmät, sähäkkä punanen kuontalo ja muutenkin pirtsakka, niin eipä tuo meikkaamattomuus ole tahtia haitannut. Että tämmöstä...

Ja tosiaankin jos ihmisellä on uljas ryhti ja muutenkin huolitellut vaatteet...niin komiahan on jokkainen...ei se meikkaamattomuus ole sitä, että kaikki naiset jotka ei meikkaa ovat kuin petolinnun p..... auts. tais sattua.....:))
 
En ole koskaan arjessa paljon meikannut. Mutta kajalit ja ripsivärit laitan kyllä päivittäin, vaikken asiakastöitä teekkään. Ja puhtaat, siistit vaatteet pitää olla. Ihan itseni vuoksi saatan joskus laittaa huulipunaa tai kynsilakkaa.

Kotona en meikkiä laita, siis jos vaan löhöillään ja korkeintaan kaupassa käydään. Mutta heti, jos jonnekin mennään, niin silmät kyllä meikkaan ja ehkä sipauksen huulipunaa laitan. Hyvin kevyttä siis. Verkkareissa menen korkeintaan lapsen kanssa kotipihaan. Miehellä on sama tyyli, hillitysti huoliteltuna.

Ja myönnän, että lasten hankkimisen myötä tukan laitto arjessa on jäänyt. Leikkautan sen nykyään niin, ettei sitä ole pakkko laittaa ollenkaan, näyttää siistiltä suihkunraikkaanakin.
 
kyllä meikkaan ja laitan,aina ja joskus ilman.tykkään siitä että hiukset on nätisti ja kiiltoa huulis,vähän väriä silmis ja vaikka olen tumma luonnonkaunotar kuitenkin,joten en varmaa ""tarvisisi""kuten mieheni sanoo...mutta kun tykkään vaatteista ja laittaminen on mun toinen luonto.
yleensä mun laittamisesta tulee muille ongelma kuin mulle itselle.ystävät ei käsitä miks pitää laittaa,ja jotenkin turha selittääkkään.
varmaan joku kerta muutan tyylini erinlaiseksi,mutta aina mä jään katteleen niitä ihani meikkisävyjä ja innostun ,joten jollakin jotain muuta ,mulla tämä ja mitä sitten?
 
Voi hyvänen aika, taas tätä ehdottomuutta. Joko meikkaat päivittäin, myös koti-iltaa varten ja pukeudut kauniisti, tai sitten olet aina meikkaamaton, kampaamaton, haiseva ja likainen... Etkö sinä Allison todella näe mitään vaihtoehtoja näiden välillä?

Henkilökohtaiset meikkaus ja laittautumistottumukseni eivät juuri parisuhteen myötä ole muuttuneet. En ole siivouspäivänä imurin varresta irrotessani ja lähikauppaan lähtiessäni sinkkunakaan juuri meikannut, en sitä tee nyt naimisissa ollessanikaan. En myöskään ihan vaan kotona ollessani ole juuri itseäni laittanut, enkä tee sitä nytkään. Töihin sipaisen yleensä meikkipuuteria ja ripsaria, ellen nuku pommiin. Isoon kauppakeskukseen lähtiessäni shoppailemaan laitan jopa huulikiiltoa ja juhlailtana panostan itseni laittamiseen oikein kunnolla.

Mieheni ei ole koskaan murmuttanut meikkaamattomuudesta, pikemminkin siitä, että minua saa odotella jos haluan meikata. Hän ei pidä ripsivärin laittoa ollenkaan niin tärkeänä kuin minä. Kiltisti hän silti odottaa. Ylipäätään minä meikkaan, jos itse niin haluan. Mieheni tähden en meikkaa enkä jätä meikkaamatta.

 
Allison, voi hyvänen aika sentään.
Sanoinko minä, että jos en meikkaa niin se tarkoittaa etten myöskään käy pesulla tai silitä vaatteitani? Niin ja tietenkin haisen myös viinalle, meikkaamattomuus ja alkoholihan liittyykin täysin toisiinsa!
En vain yksinkertaisesti näe tarvetta meikata joka päivä töihin, kun olen ihan nätti ilmankin. Enkä minä koskaan ajattele työtovereistani, jotka eivät myöskään meikkaa, että ompa epäsiistejä ja paskaisia ihmisiä. Kaikki ovat luonnonkauniita, puhtaita ja siistejä ihmisiä. En tosin puutu niidenkään työtovereiden ulkonäköön jotka meikkaavat, eivät vain minusta näytä sen siistimmältä tai paremmalta kuin muutkaan.

Ja Lilli kun ihmetteli että miksi laittaudutaan muille eikä omalle miehelle, niin tuliko mieleen, että muullakin tavalla voi laittautua kuin meikkamalla? Meillä kun mies ei niin välitä onko meikkiä vai ei, niin en keskity siihen puoleen silloin kun haluan häntä varten laittautua. Häntä varten pukeudun pikkuruisiin hepeniin ja seksikkäisiin asusteisiin, jotka päällä keikistelen miestä kiusaten ;)
 
Minun mieheni ei puutu minun meikkaamiseeni.
Ja parempi niin. Mieshän ei meikkaa, eikä ole nainen, eikä tiedä asiasta kovin syvällisesti mitään. Minkä takia miehen pitää alkaa naisen itsetuntoterapeutiksi ylipäätään?
Mies voi osoittaa ihailunsa ja halunsa, joka tekee hyvän mielen ja saa minut tuntemaan itseni kauniiiksi.
Mutta minua ärsyttäisi jos hän alkaisi ottamaan kantaa siihen, milloin minun pitää meikata ja milloin ei.
Monesti naiset meikkaa itselleenkin, vaikka ei olisi menoa minnekään. Se inspiroi, ja kun ei ole muuta tekemistä niin kaunistautumishetki järjestää myös sisäiset ajatukset, ja elämä menee taas eteenpäin.
varmaan sama asia, kun miehen jokapäiväinen urheilusivujen lukeminen. Yhtä turhaa.
 
Eikö tämä taas ole niitä asioita mistä puhutaan paljon?
Kun naimisiin mennään vaimo lihoo , tukka on kuin lamppuharja eikä viitsitä enää panostaa ulkonäköön. saa siinä sitten ihmetellä ja olla katkera miksi miestä alkaa pornot ja toiset naiset kiinnostaa.
Itse olen neljän lapsen äiti ja ollut naimisissa 15 vuotta.Ei tulisi mieleenkään olla edes kotona tukka pystyssä ja täysin naturellina. Ja vaikka mies sanoo että ei häntä varten tarvi laittaa niin se on kyllä höpö höpö puhetta.
Ja kyllähän itselläkin on kiva olla kun tietää keräävänsä katseita huolitellulla ulkonäöllä. En tarkoita ylenpalttista tälläytymistä arkena mutta kyllä jo puuterilla, ripsivärillä , huulipunalla ja säännöllisellä kampaajalla käynnillä saa ihmeitä aikaan.
Vaikka kuinka on meikittömyyden puolestapuhujia totuus kyllä on se että aika unisen ja kalvakannäköinen on nainen jolla ei yhtään ole väriä naamassa. Meidän leveysasteilla kun ei saa sitä ympärivuotista rusketustakaan
 
Monet miehet jaksavat jankuttaa, että luonnollinen, meikkaamaton nainen on kaunein. Miksi he sitten kuitenkin tuijottavat silmät kierossa meikattuja, laitettuja naisia?

Siksi, koska jos oma nainen ehostaa ja laittaa itsensä kauniiksi, on vaara, että joku toinen sen vie!

Oma muija olkoon kalvakka, hampsutukkainen rasvanaama niin pysyy vierellä. Kauneutta elämään voi sitten hakea vieraista, kunhan piika pysyy kotona passamassa.

 
N 72:lle ja Sadulle:
Jos luette tekstini huolella, huomaatte, etten minä ole ehdoton enkä arvostele muita kuin niitä, jotka tulevat työpaikalleen likaisissa vaatteissa, tukka kampaamatta jne. Ja kun kerroin näistä ihmisistä, tarkoitin konkreettisesti muutamia omia työkavereitani, joitten käytöstä olen seurannut joidenkin kohdalla jo vuosia.

Ja näin kirjoitin:
""Onneksi kuitenkin useimmat työkaverit kunnioittavat toisia ja esiintyvät siisteinä ja jotkut jopa kevyesti meikattuina. On ilo silmälle katsoa ihmistä, josta näkee, että hän tykkää itsestään ja hoitaa itseään. Sitähän tuo itsensä hoitaminen on - ei siis pelkästään toisten takia!""

En siis vaatinut ketään meikkaamaan, vaan HOITAMAAN itseään. Siisti ja hyvin hoidettu ihminen viestittää, että rakastaa itseään ja kunnioittaa muita ihmisiä.

Ei pidä vetää hernettä nenäänsä siellä missä herneitä ei ole!
 
Olen meikannut teinistä saakka ja mieheni on joskus sanonut että on mukava kuinka jaksan aina laittaa itseäni vaikka olisi huonompikin päivä.
Toisaalta, varsinkin keväällä minulle tulee kausi etten meikkaa juuri lainkaan. Aurinko tuo esille pisamia ja muutenkin tutuu että hehkuu aivan toisella tavalla. Kesällä hellepäivät on niitä jolloin meikit jää suosiolla pois, muuten olisivat pitkin naamaa..
Meikkaan itseni vuoksi, en mieheni. Näytän mielestäni enemmän itseltäni kun olen saanut kulmakarvat ja ripset tummemmaksi..
 
Se vähän vaihtelee, että milloin puunaa ja milloin ei. Näin opintovapaalaisena en jaksa hirveästi laittautua, kun raahaudun luennolle. Vähän ehkä puuteria naamaan, ei muuta. Tukan kyllä pyrin laittamaan aina nätisti. Se kun antaa ilmeeseen ryhtiä paljon enemmän kuin joku ripsiväri.

Töihin mennessä taas laittaudun vähän enemmän. Olen toimistossa töissä ja siellä pitää näyttää edes vähän huolitellummalta.

Viikonloppuisin en jaksa meikata. Sitäpaitsi se olisikin hölmöä. Harrastamme avokkini kanssa urheilua, joten viikonloput menee aika tiivisti liikkuessa. Ei siinä ensimmäisenä ole mielessä, että otinko huulipunan mukaan.

Sinänsä olen mietiskellyt sellaista asiaa, että miksi ylipäätänsä pitäisi meikata. Meinaan, että jos on muuten puhdas, siististi puettu ja kaunis tukka, niin miksi kummassa pitäisi sutia jotain tököttejä naamaan? Tai siis naisten. Miestenhän ei juuri tarvitse muuta tehdä kuin pestä naama aamulla, niin ne on valmiita. Miksi naisten oletetaan käyttävän aikaa ja rahaa ja energiaa sutimiseen niin hirvittävästi. Ei kai se naisen iho niin hirveästi ole erilainen verrattuna mieheen.

Näin tässä taannoin jonkun jutun ip-lehdessä, jossa oli kuvia 'saunapuhtaista' misseistä. Ajattelin, että olivat paljon kivemmannäköisiä kuin ne hirveät meikit naamassa olevat huuhkajat.

Ihmettelen ihmistä, jos tämä ei kestä jonkun toisen ihmisen meikkaamattomuutta. Eihän se sitä tarkoita, että pitäisi haista pahalle ja olla huolehtimatta omasta hygieniastaan. Joku ehkä vain haluaa olla laittamatta kasvoihinsa mitään.
 
Minun poikakaverini on samoilla linjoilla kuin sinä, hän on sanonut että pitää eniten luonnollisen näköisistä naisista. Jos olen joskus esim. näyttänyt eri tavoin meikattujen naisten kuvia lehdestä, ja kysynyt kuka on hänen mielestään kaunein, hän lähes poikkeuksetta sanoo sen joka on vähiten meikattu.
Itselläni sensijaan on kuitenkin kauniimpi ja itsevarmempi olo kun on vähän meikkiä naamassa. Mutta paljon pakkelia en laita koskaan; jos poikakaverini tulee käymään niin laitan usein vain meikkivoidetta että kasvojen väri on tasainen ja vähän väriä kulmakarvoihin kun omani ovat ihan vaaleat, se riittää jos on ilta eikä olla lähdössä mihinkään. Jos mennään johonkin (tai siis ihan arkenakin töihin mennessä) laitan kyllä ripsiväriä, rajausta ja huulikiiltoa.
 
Tänään halusin näyttää kauniilta. Käytin meikkaamiseen aikaa aamulla n. 15min.

Tämä onnistui, kun olin malttanut pitää ihostani huolen oikeanlaisella puhdistamisella, sekä ruokavaliolla. Ei tule epäpuhtauksia, joiden kanssa takkuamiseen menee liikaa aikaa. On päiviä, jolloin aikaa kuluu paljon enemmän...

Meikkaaminen on hauskaa juuri silloin, kun iho on heleä, sileä ja kaunis = ).

Välillä jätän tarkoituksella meikkaamiset hyvin vähiin, jotta iho lepää.

Eikä muuten haittaa navetointia, vaikka kasvoissa on kulmakynää ja huulikiillettä... Mieskin katselee mielellään kaunista vaimoaan kun lypsyltään ennättää = D!! Tuntuisi kuitenkin olevan ihmetys, että maatilalla voi olla emäntänä kaunis, itsestään huolehtiva, hyvännäköinen nainen :O...

Oma kauneusihanteeni ei ole riippuvainen kosmetiikasta. Luonnollisen kaunis nainen päihittää ehdottomasti tärkätyt cover-pimut...
 
Mielenkiintoinen aloitus. Tama sikali etta itselleni tuo koko meikki-homma on itseasiassa aika kynnyskysymys.

Olen meikannut saannollisesti, joka paiva (tietysti kotonaolopaivia tms lukuunottamatta) jo n 8 vuotta eli n.17- vuotiaasta lahtien.

Itse koen juuri ""nayttavani kamalalta"" ilman meikkia, joten sopivasti meikatut kasvoni tuntuvat luonnollisemmilta paitsi minulle mutta uskon etta myos miehelleni. Sama kuin pistaisi vaatteet paalle eika hipsisi alastomana menemaan, melkeinpa:)

Meni melkein vuodenpaivat ennenkuin nayttaydyin ilman minkaanlaista ehostusta miehelleni. Oli ainainen stressi odottaa etta valot sammutetaan yolla kunnes hipsin kasvopesulle (""kayn vessassa""), ja aamulla loikin suoraan sangysta kylppariin ehostamaan hieman. Mieheni valitti tasta, eihan ole kiva jaada aamulla ensiksi yksin petiin kun mina riennan meikkaamaan, ja jos itse olisin ulkopulisena tassa asiassa, niin en ehka ymmartaisi moista ""turhamaisuutta.

Tama kuitenkin menee syvemmalle siina mielessa ettaolen karsinyt todella huonosta ihosta oman aikani, ja vaikka ihoni onkin nyt parempi, en tykkaa olla meikitta kun ihmisten katseet kaantyvat finniarpiin yms merkkeihin kasvoillani. Vaivaannun tasta.

Jos ihoni olisi hyva ei minulle kaiketi olisi syntynyt ihan nain vahtaa stressia asiasta.

Mieheni tuntuu ihastelevan minua kun olen raikkaasti ja kauniisti meikattu. Kai alussa en halunnut hanen tietavan etta en olekaan ihan niin hehkea oikeasti kuin mita ensisilmayksella saattaisi kuvitella. Sen sijaan, jos joskus tulee taiteiltua rankemmalla kadella, niin silloin han kokee ettei enaa tunnista juuri minua, eika pida siita etta nakee meikit omien piirteideni paalla, tai etta tuhrii laheisessa kontaktissa yms. Hanen mielestaan se siis tietyssa mielessa ""rumentaa"".

Enaa en ole niin paniikissa meikittomyyden suhteen kuin ennen, mutta meikkaan aivan varmasti ihan jokaikinen paiva (vaikkakin joskus vain todella huomaamattomasti) ja koen oloni vaivaantuneeksi ilman meikkia.

Mita mieheeni tulee, han on todella komea mielestani, erikoisen kaunis jopa, mutta myos aarimmaisen ""bohe"" eli joskus se parta kasvaa liiaksi ja vaatteet on todella, no sanotaanpa kiltisti vaikkapa epaedustavat. Tama ei varsinaisesti haittaa minua, mutta valilla huomautan siita kuitenkin, silla arvostaisin sita etta hankin huolehtisi hieman enemman olemuksestaan ihan toisen huomioonottamismielessa.

Ja kun han sitten joskus, suihkunraikkaana, hiukset kammattuina ja parta ajettuna sonnustautuu siistimpiin vaatteisiinsa, niin voi etta alkaa edelleenkin mahanpohjassa kutkuttaa. Katselen vain ja mielessani huokaan etta on siina sitten silmaa hiveleva yksilo. Yleensa han on kuitenkin aarimmaisen rento (eritoten minuun verrattuna) naissa asioissa. Oikeastaan parempi niin:)
 
Mulla on aina ollut niin hyvä iho, että meikkaaminen ei mielestäni tuo siihen mitään lisäarvoa. En yritä peittää ihoani. Joskus joku on sanonut, että minun kannattaisi ehkä ehostaaa silmiäni, mutta kyllästyin siihen muutaman päivän jälkeen. Kertakaikkisesti minusta ei vain ole meikkaamaan. En tiedä ripsiväreistä, luomiväreistä ja meikkiväreistä yhtään mitään. Ainoa, mitä käytän, on kasvovoide ja huulirasva.

Kerran sain sisariltani syntymäpäivälahjaksi meikkauksen+ kampauksen. En meinannut tuntea itseäni peilistä meikkauksen jälkeen ja mielestäni näytin ihan hirveältä. Silmät olivat isot ja mustat, iho tuntui kireältä ja huulet liian verenpunaisilta.

Joskun ollaan duuniporukan kanssa oltu viettämässä 'seminaaria', käyty saunassa ja menty syömään sen jälkeen. On hurjaa, kun saunan jälkeen näillä naisilla menee tunnista puoleentoista tuntiin, kun he laittavat tukkaa ja meikkaavat. Ja mielestäni eivät näytä yhtään sen paremmilta. Minä pidän huolta tukastani ja tykkään erilaisista kampauksista (pitkä tukka), mutta niitä on helppo ja nopea tehdä. Yleensä olenkin 10 minuutissa valmis.

Oma mieheni on nähnyt minut aina meikittömänä eikä me olla edes keskusteltu asiasta mitenkään. Tai on hän kyllä joskus sanonut ihoani kauniiksi ja heleäksi. Mitäs sitä turhaan peittämään.

Miehestäni olen hyvin ylpeä, olkoon sitten unenpöpperöisenä, tukka pystyssä tai suittuna valmiina juhliin. Miehelläni on paksu ja vahva tukka, joka aina aamuisin näyttää ydinräjähdyksen kokeneelta, mutta minusta se vain näyttää hauskalta. Ulkoinen habituksensa on mitä mainioin.
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa