Mä en tiedä miksi nämä syöpäsairaudet vainoaa meitä: mun pappa on kuollut syöpään, mikä nyt vanhalla ihmisellä on kai ihan luonnollistakin, tavallaan. Mutt sitt mun serkun mies kuoli reilu 20 vuotiaana, mun ystävä pari vuotta sitten toisella kierroksella reilu 20 vuotiaana hänkin, mun siskolla on kasvain rinnassa (24 vuotias ), perheystävistä yksi on tällä hetkellä kuivilla, samoin miehen täti (mutta tulevaisuuttahan ei voi ennustaa ) ja nyt on yksi perheystävä vuosien takaa hoidoissa: hänen syöpänsä on siis parantumaton, mutta koittavat lisätä elinaikaa hoidoilla jonkin verran, alunperin ennuste oli vain pari kuukautta, ehkä puoli vuotta, kuitenkin maksimissaan vajaa vuosi. Mulla on luotto mennyt noihin hoitoihin, mitä en tietenkään sano ääneen. Mutta on jokatapauksessa, ja pelkään pahinta, melkein hysteerisesti. Tietysti kaksi on parantunut, mutt mun ystäväkin parantui välillä, kunnes sairastui uudelleen.. En tiedä. Jotenkin tää on ihan ylitsepääsemättömän vaikeaa juuri tällä kertaa, ei siitä mihinkään pääse.