meidän mummut..

[Malai]

Meillä tytyn toinen mummi (mun äiti) ei oo nähny tytyä 6vuoteen koska minä en ole ollut yhteydessä äitini lääke ja alkoholi -ongelman takia. Ei ole kyllä äitinikään yhteyttä yrittänyt ottaa.. =( Asuu 250 km päässä meistä..

Toiseen mummiin on hyvät ja läheiset välit,asuu tuossa vähän matkan päässä ja tyty tapaa säännöllisesti häntä. Aina silloin tällöin on myös yökylässä.

Nyt kun tyty jo isompi ,hän on ruvennut kysymään mun äidistäni ja olen miettinyt josko sitä kävisi äitini luona kylässä lapseni takia..

Tiiän et tyty alkaa sen jälkeen oottamaan kortteja jouluna ja synttäreinä mut tiiän myös sen et äitini ei niitä muista lähettää.. Ja siitä taas tulisi pahaa mieltä lapselle.

 

[Mörripörri]

tuota mun mielestäni jos on lääke-alkoholiongelmaa älä vie lastasi sinne. Mulla veljellä huumeongelma ja mun mielestä lapsen ei tarvitse katsoa sitä menoa, ei varmasti ole hyväksi lapselle.

 

[Ekku]

Moi! Aivan kuin lukisin omasta elämästäni...mulla on just sama tilanne.Lapseni on myös 6 v. ja on nähnyt viimeksi 3 vuotiaana äitiäni, joka sekoilee lääkkeiden ja viinan kanssa. Vimeisten 3 vuoden aikana ei ole ollut kertakaikkiaan mitään saumaa edes käydä mummin luona. En ole koskaan kuuden vuoden aikana voinut jättää lastani edes hetkeksi hoitoon äitini luokse - ei ole mitään luottamusta ko. ihmiseen.En voisi mennä mihinkään etten miettisi miten lapsi pärjää mummin hoidossa.Siispä en ole vienyt hoitoon, vaikka mm. tästä syystä olen saanut kuulla olevani vaikka mikä...
Onneksi meilläkin on toinen mummi, jonka luona lapseni on silloin tällöin hoidossa ja yökylässä.
Olen myös miettinyt mitä sanon ,kun lapseni alkaa kysellä mummista, jonka luona ei käydä. Vielä hän ei ole kummemmin ihmetellyt ko. asiaa tai sitten hän aavistaa/ymmärtää olla kysymättä! Lapset ovat tosi fiksuja tällaisissa asioissa(kin). Kun lapseni joskus kyselee jotain mummiin liittyvää vastaan hänelle neutraalisti. Mutta mitä sitten kun hän kasvaa ja alkaa tivata tarkempaa tietoa mummista? Pitääkö kertoa, että mummi on alkoholisti ja lääkeriippuvainen jne. ja että hän on sillä tavalla sairas, ettemme voi käydä hänen luonaan ?? En tiedä.
Olisiko jollakulla viisaammalla hyviä sanoja tähän tilanteeseen?

 

[mammuska]

Meillä myös sama ongelma. Molemmat mummut asuvat samassa kaupungissa, mutta myös molemmat ovat alkoholisteja..
Miehen äiti ei ole nuorinta nähnyt ristiäisten jälkeen ja on nyt 8 kk.
Mua ainakin ällöttää suunnattomasti jos muksut näkis ne känässä. Itse kun juomme muutaman kerran vuodessa niin lapset eivät ees tiedä sellasesta mitään, eikä tarvii tietääkkään.
Kyllä se harmittaa kun monet kehuu että just oli lapset mummulassa yötä tai vast. Meillä ovat jo niin vieraantuneita muksuista (5 kpl)
ettei tulisi kuuloonkaan että voisi edes 10 min. niitä niille jättää vaikka olisin selvänä.. Enkä kyl enää haluakka. Ehkä ne joskus tajuavat mitä menettivät.. 5 ihanaa ja kultaista mukulaa :heart:
Vanhin muksuista 12v käy toisinaan hakemassa toiselta mummulta rahaa, ja käy siel istuskelemassa, mut siihen se sitten jääkin.. :\|
Harvemmin meilläkään kukaan muksuista ees kyselee niitä, kun ovat jo tottuneet mummuttomuuteen..

 

[Mörripörri]

jatkoa vielä...

Veljestäni jonka ongelmat ovat tulleet näkyville vasta muutama vuosi sitten olen vastannut kyselyihin näin(siis on aiemmin ollut tiivis osa elämäämme).. Eno on addikti se on eräänlainen sairaus joka paranee jos eno niin haluaa. Koska eno ei halua itseään hoitaa kuntoon hän pysyy pois meidän elämästämme jotta me emme joudu seuraamaan vierestä enon sairautta ja pahoittamaan mieltämme siitä että eno ei huolehdi itsestään. Äidillä on ikävä enoa ja rakastaa enoa eikä ole enolle vihainen. Äiti vain haluaa olla olematta surullinen ja huolissaan enon takia, jotta jaksan hoitaa teitä rakkaitani.

Jonkun mielestä ehkä on väärin että näin olen sanonut, mutta tosiaan lapset ymmärtävät paljon ja tämä on melkolailla totuuden mukainen kuvaus syistä miksi emme enoa tapaa ja miltä minusta tuntuu. Viha ja katkeruus ovat väistyneet samoin toivo, mutta mistä sitä rakkauttaa vaan riittääkin...

 

[Ekku]

Kiitos viisaista sanoistasi Mörripörri! On se hyvä, että täällä netissä voi keskustella näinkin kipeistä asioita. Ei näitä juttuja oikein voi joka tutun kanssa puhella ja useimmat eivät edes ymmärrä millaisesta ongelmasta on kyse...
Jotain tuon suuntaista ajattelin itsekin kertoa kunhan lapsi kasvaa ja se totuuden hetki mummin tilanteesta tulee puheeksi. Yks asia tässä vain hirvittää, että mitä jos mummi tekee vaikkapa itsemurhan,sillä mummillamme on jo ollut (tietojeni mukaan) pari yritystä ja usein hän on minullekin uhkaillut tekevänsä itsarin jos en tee niinkuin hän haluaa?...elän pelossa koko ajan.

 

[MUMMELI]

niin näitä alkoholisoituneita mummeja taitaa siellä täällä olla.. meillä on mieheni ex-vaimo alkoholisoitunut ja hän pitää itse yhteyttä lapsenlapseensa "parempina" aikoinaan, mutta sit ne känniajat onkin yhtä h...vettiä.. hän nimittän haluaa sotkea silloin lapsen ukin ja minun ns. mummopuolen välit lapseensa ja lapsenlapseensa.Mieheni tyttärelle lähtee jos jonkinlaista viestiä siitä mitä me on tehty tai sanottu ja välimatkaa on vaivaset 600 km..eli kaikki keksittyä tarinaa. Tyttären luona käydessä tsekataan kaikki tavarat ja jos on jotain uutta ja joka hiukankaan viittaa siihen että me olisimme sen hankkineet se "kadotetaan " roskiin.. tytär sietää äitiään sentäden että jos äiti joskus paranis...

 

[Ekku]

mummelille ja muillekin...
Minun äitinikin käyttäytyy juuri samoin ja vika on aina muissa ihmisissä. Hän tuntee olevansa syytön kaikkeen minkä hän omalla käyttätymisellään aiheuttaa. Minäkin siedin hänen oikuttelujaan siihen saakka kunnes täyttin 35. Sitten en enää jaksanut kuunnella hänen piruiluaan ja uhkailuja itsareilla, yöllisiä ja päiväsaikaisia kännipuhelinsoittoja, tekstareita jne. Oma perhe-elämäni alkoi olla kriisissä ja oma mielenterveyteni vaarassa. Päätin katkaista välit kokonaan. En enää usko, että hän minun avullani parantuu koska hän EI MITENKÄÄN OTA ITSE VASTUUTA elämästään, vaan haluaa tuhota elämänsä ja siinä samalla monen muun ihmisen elämän.
Surullista ja helvetillistä, mutta nyt voin elää omaa elämääni edes hiukkasen paremmin kantamatta turhaa syyllisyyttä äitini juomisesta ym. temppuilusta.

 

[äpsy]

\

Moi! Aivan kuin lukisin omasta elämästäni...mulla on just sama tilanne.Lapseni on myös 6 v. ja on nähnyt viimeksi 3 vuotiaana äitiäni, joka sekoilee lääkkeiden ja viinan kanssa. Vimeisten 3 vuoden aikana ei ole ollut kertakaikkiaan mitään saumaa edes käydä mummin luona. En ole koskaan kuuden vuoden aikana voinut jättää lastani edes hetkeksi hoitoon äitini luokse - ei ole mitään luottamusta ko. ihmiseen.En voisi mennä mihinkään etten miettisi miten lapsi pärjää mummin hoidossa.Siispä en ole vienyt hoitoon, vaikka mm. tästä syystä olen saanut kuulla olevani vaikka mikä...
Onneksi meilläkin on toinen mummi, jonka luona lapseni on silloin tällöin hoidossa ja yökylässä.
Olen myös miettinyt mitä sanon ,kun lapseni alkaa kysellä mummista, jonka luona ei käydä. Vielä hän ei ole kummemmin ihmetellyt ko. asiaa tai sitten hän aavistaa/ymmärtää olla kysymättä! Lapset ovat tosi fiksuja tällaisissa asioissa(kin). Kun lapseni joskus kyselee jotain mummiin liittyvää vastaan hänelle neutraalisti. Mutta mitä sitten kun hän kasvaa ja alkaa tivata tarkempaa tietoa mummista? Pitääkö kertoa, että mummi on alkoholisti ja lääkeriippuvainen jne. ja että hän on sillä tavalla sairas, ettemme voi käydä hänen luonaan ?? En tiedä.
Olisiko jollakulla viisaammalla hyviä sanoja tähän tilanteeseen?

Moi!
Minulla on samanlainen tilanne paitsi anoppi on tällainen. Välit on poikki. Hän ei hyväksynyt mieheni onnellisuutta ja oli katkera siitä että me emme ryyppää, kuten hän oli tehnyt omilleen lapsilleen. Todella lapsellista.
Olemme sanoneet lapsellemme että emme vain tulleet toimeen mummon kanssa. Ja se on toistaiseksi riittänyt. Emme ole haukkuneet mummua lapsen kuullen, eikä lapsen tarvitse tietää mikä mummu on. Täytyy vain sanoa että joskus ihmiset eivät tule toimeen keskenään.