Mies vei mun kengät mennessään, osti ne mulle torstaina. Kaikki alko siitä, kun kysyin, voinko mennä tänä uutenävuotena, kun hän meni viime uutena vuotena (ei kyselly sillon mitään, lähti kun vitutti ja sillä siisti :/ ). Alko kysyyn, että kuka se on, kuka se mies on.
Meinas, että mulla on jotain miehiä (oliskin ihan oikeesti ja vois ollakkin, muttei ole
) ja että ketä menen tapaamaan ja jaahas, nyt se menojalka alkokin vipattaan, baareissa juokseminen. Sanoin, että ei ala, mutta voinko mennä huomenna. No, hän sano, mene vaan.
Sitten se alko: mielenvikanen, mielisairas, olet mielisairas, kaiken oot pilannu. Sitten lähti kengät. Hän sano, että ottaa nekin sitten, kun kerta osittaan aletaan. Puhu siis avioerosta. En kestä enää tätä haukkumista ja epätasapainoa ja sanoin, etteikö vois tehdä niin, kun on luvannu, että antaa meille kottia, että päästään omaan kämppään lasten kanssa, ettei tarttis mihkään kaupungin homekämppään mennä, kun nuorin on sille yliherkkä ja mies on sen luvannu, että hän auttaa sitten osaltaan.
Mutta ei käyny. Sain kuulla olevani mielisairas, hullu, en ansaitse lapsiani jne. jne. Haluan viedä kaiken ja jos likasta peliä haluan pelata, hänkin sitä rupee pelaan. Sanoin, etten halua mitään peliä pelata, haluan vaan, että olis rauha, siellä kämpässä olis mulla ja lapsilla rauha.
Sano sitten, että musta on diagnoosi, olen mielisairas, hullu ja hän meinas sillä, että tappelee lapsista, haluaa ne itselleen.
Sanoin sille ovella, yritin olla välittämättä haukuista, että mies hyvä, olet itsekkin sairastunut, etkö näe sitä. Ei sunkaan käytös normaalia ole.
Soitin mun hyvälle ystävälle ja hän oli ihan kauhuissaan. Sano sitten, että kyllä mun mies ON JO alottanu sen likasen pelin. EI todellakaan ole normaalia tommonen.
Itkin mun kaverille, että en kestä, jos meidän pitää mennä johonkin sossun määräämään kämppään ja jos mies ei auta, niinku sovittiin.
En käsitä. Mies sano nytkin, että lähe meneen. Muuta viikoks johonkin ja heti. Mihin mää nyt lähtisin, kysyn vaan. Ja lapset se haluaa....
Mulla oli jo lenkkivaatteet päällä, sovittiin, että lähden lenkille, niin hän marssikin ulos, että menee tienaan, kun kaikki viedään käsistä, kun mää en ole töissä, haluun vaan rosvota sen. Siis...?
Meinas, että mulla on jotain miehiä (oliskin ihan oikeesti ja vois ollakkin, muttei ole
) ja että ketä menen tapaamaan ja jaahas, nyt se menojalka alkokin vipattaan, baareissa juokseminen. Sanoin, että ei ala, mutta voinko mennä huomenna. No, hän sano, mene vaan.Sitten se alko: mielenvikanen, mielisairas, olet mielisairas, kaiken oot pilannu. Sitten lähti kengät. Hän sano, että ottaa nekin sitten, kun kerta osittaan aletaan. Puhu siis avioerosta. En kestä enää tätä haukkumista ja epätasapainoa ja sanoin, etteikö vois tehdä niin, kun on luvannu, että antaa meille kottia, että päästään omaan kämppään lasten kanssa, ettei tarttis mihkään kaupungin homekämppään mennä, kun nuorin on sille yliherkkä ja mies on sen luvannu, että hän auttaa sitten osaltaan.
Mutta ei käyny. Sain kuulla olevani mielisairas, hullu, en ansaitse lapsiani jne. jne. Haluan viedä kaiken ja jos likasta peliä haluan pelata, hänkin sitä rupee pelaan. Sanoin, etten halua mitään peliä pelata, haluan vaan, että olis rauha, siellä kämpässä olis mulla ja lapsilla rauha.
Sano sitten, että musta on diagnoosi, olen mielisairas, hullu ja hän meinas sillä, että tappelee lapsista, haluaa ne itselleen.
Sanoin sille ovella, yritin olla välittämättä haukuista, että mies hyvä, olet itsekkin sairastunut, etkö näe sitä. Ei sunkaan käytös normaalia ole.
Soitin mun hyvälle ystävälle ja hän oli ihan kauhuissaan. Sano sitten, että kyllä mun mies ON JO alottanu sen likasen pelin. EI todellakaan ole normaalia tommonen.
Itkin mun kaverille, että en kestä, jos meidän pitää mennä johonkin sossun määräämään kämppään ja jos mies ei auta, niinku sovittiin.
En käsitä. Mies sano nytkin, että lähe meneen. Muuta viikoks johonkin ja heti. Mihin mää nyt lähtisin, kysyn vaan. Ja lapset se haluaa....
Mulla oli jo lenkkivaatteet päällä, sovittiin, että lähden lenkille, niin hän marssikin ulos, että menee tienaan, kun kaikki viedään käsistä, kun mää en ole töissä, haluun vaan rosvota sen. Siis...?