Meidän perhe ei vaan toimi :(

["Surullinen"]

Tulin äsken töistä. Olen hoitanut jo useamman päivän arkea yksin kun mies on ollut kipeä. Meillä oli tänään hoitaja tulossa lapsia vahtimaan, mutta ei tarvittukkaan kun mies koki pärjäävänsä. Pyysin että mies menisi esikoisen kanssa ulos (kuopus nukkuu päiväunia) että saisin hetken levätä (ja mun mielestä se ulkoilu ois niin tärkeetäkin). Koko ajan mies pyytää apua kun olen kotona, ei saa lapsille vaatteita, ei laitettua ruokaa, EI SIIS MITÄÄN ILMAN ETTÄ KUULUU ÄITII, AUTATKO!!? Ja jos en auta niin suuttuu. Ollaan puhuttu asiasta, tuloksetta. Nyt kaatui ulosmeno siihen et pojalla oli haalari jo puoliksi päällä, mutta hanskoja ei löytynyt. On kuulemma eteinen liian sotkuinen, joo on ja minunko vika sitten. Ulosmeno tyssäsi siihen. Lapsi tietysti harmistui, onneksi isä sentään selitti asian ja menivät sitten pojan huoneeseen. Mut että mua vituttaa!!! Tuntuu että ilman mua ei kyetä mihinkään! Rakastan lapsiani yli kaiken, mutta äiti on välillä vaan väsynyt. Mies ei tunnu tajuavan sitä ja tukiverkostomme on aivan olematon. Silloinkin jos esim. isoäiti hetken hoitaa niin tuntuu ettei silloinkaan saisi levätä, vaan se aika pitäisi käyttää siivoamiseen jne. Nyt kun mies lupasi mennä pojan kanssa pihalle niin luetteli samalla listan asioista jotka minä teen sisällä kun kerran vaan lepään! No ei se mun mielestä ole oikein lepäämistä jos tyhjennän tiskikoneen, pyykinpesukoneen jne. Huoh, kiitos kun sain avautua. Neuvoja kaivattais, vaikka puhuttu on eikä tunnu tehoavan, vai onko ainut vaihtoehto että alan supermutsiks enkä koskaan väsy vai ero?

 

[äläs nyt]

Kuten sanoit, olet väsynyt. Ei se sotkuinen eteinen ja arjen rutiineista hiukan pihalla oleva mies tarkoita, että perhe ei toimi. Semmosta se on meillä muillakin aina välillä. Jopa usein. Yritä keskustella miehes kanssa rauhallisesti joskus kun on hyvä hetki. Mut just nyt: ota iso kuppi kahvia ja hengähdä hetki! Sit jaksaa jo tyhjentää taas sen tiskarinkin. :hug:

 

[.ap]

Onko terveenäkin samanlainen lapanen? Jos johtuu väliaikaisesti siitä kun on kipeänä, niin en vielä eropapereita allekirjoittelisi..

 

["Surullinen"]

Kiitos vastauksestasi "äläs nyt"! Tuntuu että kaikki kaatuu nyt päälle, eikä edes hetkeks sais istua ja kaikesta tulee vaan riitaa miehen kanssa. Parempi olis vaan tehdä itse kaikki, muuten tä homma ei toimi, enkä todellakaan halua et lapset kuulee. HArmittaa niin paljon! Mies on töidensä takia ollut enemmän kuin paljon poissa kotoa, asui reilun vuoden toisella paikkakunnalla ja näimme vain viikonloppuisin. Ajattelin että helpottaa kun mies sai töitä omasta kaupungista, mutta kävikin ihan toisin. En enää edes tiedä rakastanko miestäni, ollaan niin vieraannuttu toisistamme ja ainoa mikä tuntuu yhdistävän on lapset

 

["Surullinen"]

Kyllähän tuo terveenä on samanlainen...

 

[astrolabe]

Jos sotkuinen eteinen haittaa miestä niin paljon, ettei voi etsiä lapsen hanskoja, niin minusta sen eteisen siivoaminen kuuluu sen miehen kontolle myös. Ei se ole sen työstäpalaavan vanhemman homma kuluttaa itseään puhki toisella työpäivällä. Tai sitten sovitaan jokin yhteinen päivä, jona katsotaan eteinen läpi, kaikelle oma paikka ja siistitään se yhdessä.

Meillä kumpikin aika herkkä ottamaan vastaan komentelua toiselta ts. mieluummin tehdään ilman käskytystä ja omalla ajallaan. Aikuisia kun ollaan niin asioista voi puhua, eikä vain olettaa, että toinen toimii kuten itse toimisi tai haluaisi toisen toimivan. Kun se ei vaan mene niin.

 

[rockyroad]

Lähde viikonlopuksi lomalle yksin ja jätä mies lasten kanssa kotiin. Silloin on pakko tehdä ite eikä vinkua apua koko ajan. Ja ihan varmasti pärjäisi, mutta saa tuolla vinkumisella sut tekemään kaiken niin miksi sitä sitten lopettaisi.

 

["Surullinen"]

No sitä olen kysynyt että miten pärjäävät kun en ole kotona. Hyvin kuulemma, mut musta tuntuu et ulosmenot yms. jää vähemmälle.

 

["Surullinen"]

Aina sanotaan ettei saisi erota kun lapset on pieniä, mut en kyllä tiennyt hankkivani niitä tuollaisen miehen kanssa Se mies toivoi lapsia kovasti ja oli muutenkin lempeä. Haluanko olla tuollaisen miehen kanssa kun lapset on isoja ja muistella katkerana millaista se perhe-elämä silloin oli.

 

[rockyroad]

Jos ette saa keskenänne asioita keskusteltua, menkää pariterapiaan. Ennen sitä ei kannata tehdä eropäätöstä.

 

["kokeilu"]

Oletko kokeillut käydä keskustelua "minusta tuntuu" -tyyliin? Ettei miehestä heti keskustelun alussa tunnu siltä, että haluat vain syyllistää (mikäei tietenkään ihme tuossa tilanteessa ole, mutta keskustelun avaajana syyllistäminen ei aina toimi).

Entäpä jos sanoisitkin, että "Minusta tuntuu, että teen paljon enemmän kotitöitä yms kuin sinä. Olen aika väsynyt ja tarvitsisin apuasi enemmän. Vai miltä sinusta sinusta tuntuu, onko sinullakin tunne että teet kotitöitä liikaa?" Tai jotain tuollaista, en ole varma sainko ajatuksestasi/ongelmastasi täysin kiinni.

Jotkuthan tekee vastaavan tyyppisessä tilanteessa listan kotihommista ja kirjaavat kuka tekee mitäkin. Ja jotta miehestä ei taas tunnu liian osoittelevalta, niin siihenhän voisi laittaa lapsillekin sopivaa tehtävää. Hyvinkin pieni voi osallistua esim. lelujen keräämiseen lattialta ja laittamaan kengät omalle paikalleen eteisessä ym.

 

[sykiatri]

Eikö sitä elämää saisi jotenkin parannettua? Mikä mättää eniten? Mistä se johtuu? Vai kirjoitatko tänne toivoen että palstaämmät alkavat kilpaa huutamaan "Eroa siitä paskiaisesta, ota elämä käsiisi, ole rohkea ajattele vain itseäsi"???

 

[Hansu81]

Miehet on välillä vähän outoja... Meilläkin mies huomauttaa, että : olet unohtanut laittaa uudet käsipyyhkeet. Kun sanon, että niin unohdinkin, laita sinä kun huomasit, ni ei voi, kun ei kuulemma tiedä missä pyyhkeet on!!!! Eli mainitsee epäkohdat, mutta ei ajattele, että itse tekis niille jotain.
Ja kun lähtee lasten kanssa ulos, ni lähtiessä sanoo, että ole sitten ahkera. Vaikka se on osittain vitsi, niin puolet tottakin ja sit mä syyllistyn. Opettelen pikkuhiljaa laittamaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos...
Jotain sille on sentään menny jakeluun, kun mä olen hoitovapaalla tehny keikkaa viikonloppuisin ja hän on lasten kanssa. En tosiaan tee ruokia ym. ihan saa itse miettiä ja tehdä. On kyllä alkanu arvostaa ihan eri tavalla kotona olemisen vaativuutta / kuormittavuutta nykyisin...

Tsemppiä ap!

Toivottavasti saatte asiat selvitettyä! Väsyneenä kaikki on vielä raskaampaa.

 

["huoh"]

äiti on väsynyt ja isä ei osaa joten isä on kelvoton paska

ja "ratkaisu" on ero

niin tyypillistä kaksplussaa, niin tyypillistä

 

["Surullinen"]

Enhän tosiaan itsekkään tiedä mitä haen tällä palstalla "marmattamisella". Ehkä toivon vertaistukea asiaan, tsemppausta tai ehkä tosiaan jopa niitä "eroa siitä kusipäästä"-kommentteja. EN TIEDÄ. Asian jo sanominen (tai no kirjottaminen) helpotti vähän, omille kavereille pidän enemmän kulissia yllä parisuhdetilanteestamme, kun kaikki muut omaavat niin täydelliset perheet, ja etenkin kaikessa auttavat ja joka asiassa tukea antavat miehet...

 

["heluna"]

se on kuule nyt sun väsymys joka ajattelee! ihan oikeesti. miehes voi olal vähän uuno, mutta tilanne tuntuu kärjistyneeltä,miltein mahdottomalta koska sä olet niin väsynyt!

tiedän tunteen,se on helppo lähteä etsimään syytä miehestä ja aprisuhteesta omalle pahalleololle. mutta entäs jos sill äajattelutavalla saakin itselleen särjetyn sydämmen ja lapsille rikkinäisen kodin!

minä tein tuon virheen ja jälkikäteen olen tajunnut että mähän tein jopa enempi virheitä kuin mies! en vaan koskaan pysähtynyt ajattelemaan miehen kannalta elämäämme(tosin mies vaikutti siltä että häntä ei mikään liikuta). en myöskään pysähtynyt ajattelemaan miten ero vaikuttaa lapsiin! ei käynyt edes mielessä kun halusin vaan että oma pahaolo helpottuu(eikä se edes helpottunut,vaan paheni kun erottiin) nyt tekisin niin paljon toisin jos vaan voisin!

eli lue eron vaikutuksista lapsiin ja hakeutukaa seurakunnan pariterapiaan!

 

["Surullinen"]

No siis eroa en tosiaankaan halua, just lasten kannalta!!! Enkä omaltakaan, koska en halua olla heistä erossa! Ja sitten vasta olisi riitaa huoltajuusasioissa ja muissa. Olenkin miettinyt kumpi lapsille olisi parempi, se että sinnitellään ja välillä riidellään vai se ero.

TIETÄÄKÖ JOKU MILLAISTA SE PARITERAPIA ON? Leffissa vaan törmännyt moiseen, mutten tiedä yhtäkään joka olisi suomessa ollut.. Ja onko siitä oikeasti hyötyä mennä puimaan suhteen ongelmia täysin tuntemattomalle?

 

[pnla]

Perheneuvola on oikea osoite tuollaisista ongelmista juttelemiseen - voit myös käydä yksin.

 

[rockyroad]

Me on käyty pariterapiassa, sen takia sitä aina suosittelenkin. Käytiin yksityisellä, kun oli niin paljon helpompi saada ja sopia aikoja. Mutta siis, meillä se auttoi hirveästi. Ulkopuolinen kuuntelee puolueettomasti ja molemmat saa varmasti kertoa oman puolensa tarinasta ilman, että kukaan keskeyttää. Kun saa rauhassa kertoa asiat, jotka painaa mieltä ja toisen on pakko kuunnella, sama toisin päin. Opittiin kumpikin paljon toisitamme ja itsestämme, saatiin uusia näkökantoja ja ihan konkreettisia toimintamelleja. Esim. joku jo mainitsi sen musta tuntuu -puhumisen.

Kokeilkaa, jos muu ei auta.

 

["Mämämä"]

[QUOTE="kokeilu";28009822]Oletko kokeillut käydä keskustelua "minusta tuntuu" -tyyliin? Ettei miehestä heti keskustelun alussa tunnu siltä, että haluat vain syyllistää (mikäei tietenkään ihme tuossa tilanteessa ole, mutta keskustelun avaajana syyllistäminen ei aina toimi).

Entäpä jos sanoisitkin, että "Minusta tuntuu, että teen paljon enemmän kotitöitä yms kuin sinä. Olen aika väsynyt ja tarvitsisin apuasi enemmän. Vai miltä sinusta sinusta tuntuu, onko sinullakin tunne että teet kotitöitä liikaa?" Tai jotain tuollaista, en ole varma sainko ajatuksestasi/ongelmastasi täysin kiinni.

Jotkuthan tekee vastaavan tyyppisessä tilanteessa listan kotihommista ja kirjaavat kuka tekee mitäkin. Ja jotta miehestä ei taas tunnu liian osoittelevalta, niin siihenhän voisi laittaa lapsillekin sopivaa tehtävää. Hyvinkin pieni voi osallistua esim. lelujen keräämiseen lattialta ja laittamaan kengät omalle paikalleen eteisessä ym.[/QUOTE]

Mä koitin kerran käydä miehen kanssa tollasta syyllistämätöntä keskustelua tyylillä musta tuntuu, kun sitä niin usein suositellaan. Vastaukseksi mieheltä sain mämämämämää, aina sä ajattelet vaan itseäsi. Vaikka mies oli saamaton siipeilevä luuseri ja koitin hellävaraisesti tuoda esiin suhteen epäkohtia syyllistämisen ja suoran hyökkäyksen sijaan. Paskaa tuli niskaan.

 

[yks muija]

tostahan on vielä mahdollisuuksia lähteä parantamaan, vaikka sitten siellä terapiassa, kun ei vaikuttais olevan sellasia isompia ongelmia, joiden setviminen on monimutkaisempaa, kuten pettäminen, epäluottamus ...

 

["eee"]

Sanooko miehesi sua äidiksi?

 

["Surullinen"]

Sanoo, olen itse pyytänyt et lasten kuullen kutsuis. En silti tarkottanu et koko ajan huutelis mun perään. Paljonko tuo pariterapia yksityisellä maksais ja missä niitä on?