Meidän pappa joka on 85 vuotias oli saanut pojaltaan kissanpennun

Mitenköhän kissa pärjää noin vanhan ja äkäsen miehen kanssa? Varsinkin kun on 3 kuukautta vanha pentu. Sen kanssa ei varmasti leikitä eikä muuta. Ruuan saa ja santalaatikon. Pappa oli kuitenkin kissaa toivonut kun aina kissa ollut.

 

Miksi se ei ostanu sille aikuista kissaa..?

 

Voi kuule, sille kissalle saattaa tulla semmoset kissanpäivät että on tosi onnellinen. Kissanpennut leikkii kyllä ihan yksinäänkin. Ja kuinka tärkeää sille ukille se onkaan!! Suloista! :heart:

 

Hienosti, sitä vaan ei kannata antaa sitten papan jälkeen lapsiperheeseen,,, papan iän huomioiden.

 

Mitenköhän kissa pärjää noin vanhan ja äkäsen miehen kanssa? Varsinkin kun on 3 kuukautta vanha pentu. Sen kanssa ei varmasti leikitä eikä muuta. Ruuan saa ja santalaatikon. Pappa oli kuitenkin kissaa toivonut kun aina kissa ollut.

mitenkähän kissa pärjää sitte kun pappa on yli 100

 

Kissat on itsenäisiä eläjiä! Ja kai sillä äkäselläkin papalla on oltava joku jota salaa paijata.

 

Ehkä aikuinen kissa olisi ollut parempi. Onkohan pennulle jo mietitty varakotia, jos pappa joutuu laitoshoitoon tai kuolee ennen kissaa? Sellainen on kuitenkin todennäköistä, koska kissat voivat elää yli 20v.

 

Luulen että jos ja kun se pappa niin äkänen on niin se antaa kaiken sen liikenevän hellyytensä sille kissalle.
mikäs mukavempaa puolin ja toisin kuin istuskella keinutuolissa tai sohvalla ja pappa paijaa kissaa päivät pitkät.

Ja kissanpentu ei virikkeettä jää, ne se keksii ihan itse.

Munkin mielestä ihanaa!

 

Eikös Pesonenkin ollu vanha ja äkänen kun Viirun sai??

 

Me ollaan myös mietitty että hommattaisiin kissanpentu miehen isoäidille. En vaan tiedä toteutetaanko suunnitelmiamme kun kuitenkin tää isoäiti on aika kova stressaamaan. Täytyy katsoa, ajatuksena mun mielestä erittäin hyvä.

 

Pappa luultavasti leikittää ja paijaa kissaa ainakin silloin, kun ei ole muita näkemässä.

 

Pappa luultavasti leikittää ja paijaa kissaa ainakin silloin, kun ei ole muita näkemässä.

Mun isäni inhosi kissoja ja kun olin 13 v, sain väännettyä vanhemmilleni, että meille tulee joko kissa tai koira. Tuli sitten kissa. Faija oli kuin koko karvapalloa ei olisikaan. Kunnes eräänä päivänä kouluterveydenhoitaja lähetti mut jo aamupäivällä flunssan takia kotiin ja olin siis kotona ennenkuin faija tuli. Mua naurattaa vieläkin, kun muistelen sitä päivää. Ovi aukesi, faija tuli sisään ja kissa ovelle vastaan. "Kisu kisu kisu...", sanoi faija. Kissa kurhahti muutaman kerran "kurnau". Sitten rapsahti paperi. Kurkkasin huoneeni oven suusta ja siellähän faija syötti kissalle lohta. Lohi oli muuten tuohon aikaan ihan sikakallista Sen jälkeen faija ei enää teeskennellyt, etteikö olisi kissasta tykännyt.

 

Me ollaan myös mietitty että hommattaisiin kissanpentu miehen isoäidille. En vaan tiedä toteutetaanko suunnitelmiamme kun kuitenkin tää isoäiti on aika kova stressaamaan. Täytyy katsoa, ajatuksena mun mielestä erittäin hyvä.

Älkää vain ilman isoäidin suostumista hankkiko kissanpentua! Ja vaikka isoäiti suostuisikin kissan ottamaan, niin hakekaa löytöeläintalosta aikuinen kissa, joka on leikattu ja rokotettu jne. Kissassa on työtä, ja se on käytettävä asianmukaisesti lääkärissä säännöllisesti ja hiekat vaihdettava säännöllisesti jne. Missään nimessä kissaa ei myöskään saa päästää ulos! Vaikka asuisikin maalla, niin siitäkin tulee stressiä kun vanhus saa aina pelätä että tuleeko se kissa kotiin ja jos ei sitten tulekaan, niin se on kamala suru! Kissa voi tosiaan elää 20 vuottakin, eikä sitä voi jättää yksin kotiin ilman hoitajaa kuin korkeintaan yhdeksi yöksi. Että jos isoäiti on kova matkustamaan, niin tämäkin on huomioitava!