Meidän naapurissa taitaa asua aikamoinen tapaus! Siis perheen äiti! Lapset kyllä vaikuttaa ihan normaaleilta

Jos pitäis arvata niin jospa vaimolla on surua, sairastuminen tai masennus, supliikkimies on pettänyt ja korvaa huonoa omaatuntoaan olemalla lasten kanssa ulkona. Tai vaimo tekee väitöskirjaa tai muuta etätyötä iltaisin ja mies ulkoilee lasten kanssa. Käännäpä tilanne toisinpäin ja ajattele lasten kanssa pihalle rouva ja sisälle mies, joka ei juuri moikkaile. Ei herättäisi ihmetystä, eihän?

 

Kuvailet meidän naapuriperhettä - mutta koko perhe viettää aikaa sisällä ja paljon muitakin erikoisia juttuja, omituinen porukka. Harmi kun on ainoat samanikäiset lapset kuon meidän perheessä, mutta nyt kun nähnyt minkälainen meno perheessä niin parempi vaan kun pysyvät erillään!

 

Ja vaikka miten haluaisi pysytellä erossa naapureista niin tervehtiminen ja muutaman sanan lause ei vielä kenestäkään ystäviä tee..

 

Tuntuu pahalta sanoa, mutta niin meidänkin naapurissa. Kokoajan kyttää tekemisiämme, kulkee lastensa perässä meille, kun lapset tulossa leikkimään, haluaisi varmaan kahville tms. ja juttuseuraa. Ihan kiva, mutta päivittäin! Tuntuu että vähintään kerran päivässä tämä naama ilmestyy oven taakse kelloa rimputtamaan.

Pitää varmaan kirjaa tekemisistämme, koska kyselee päivittäin mieheltäni kuulumisia ja jos olen hetkenkin pihassa (oma!) tai hakemassa posteja , niin hyökkää juttelemaan.

Olisi niin kiva saada olla rauhassa omassa kodissa ja pihallakin. Käyn töissä ja teen samalla gradua, joten minulla ei ole aikaa ja voimia kuunnella tämän aktiivisen (yli?) kuulumisia ja juttuja kaikenpäivää. Lapsemme ovat kyllä kavereita ja hyvä niin, mutta minulla on omat kaverini. Naapureiden kanssa haluan kyllä tulla toimeen.

Kinkkinen tilanne, olen aika loppu jo tähän. Naapurini ei vaan tunnu ymmärtävän kuinka rasittavaa tuo tungettelu on :/

 

Joku aika sitten meillä oli tälläinen samanlainen tilanne.. Mies hoiti koko talouden ja lapset.. Minä jouduin rikoksen kohteeksi ja elämäni meni ihan täysin alamäkeä..masennuin, väsyin ja erakoiduin... En mennyt ulos ja joskus kävin autolla jossakin. Tätä jatkui useampi vuosi. Nyt terapiat sun muut läpikäyneenä pystyn taas normielämään, ulkoiluun ja kodinhoitoon. Älä siis tuomitse, jos et tiedä tarkalleen. Hanki ystäviä muualta, omakoti tms. alue ei tarkoita sitä, että kaikkien kanssa ollaan kavereita. Me onneksi asumme sellaisella kadulla, missä jokainen nauttii olla omissa oloissaan.

 

Ihan oikeasti tuo voisin olla minä. Minäkin saatan moikata tosi hiljaisesti ja välttää katsekontaktia. Jos siivoan, en välitä, että silloin tulee vieraita. Ja jos joku tulee ovelle silloin, kun mieheni on kotona saatan myös jäädä tekemään omiani enkä mene ovelle tervehtimään (usein olen jossain kamarissa tekemässä koulujuttuja). En myöskään ulkoile paljon, kun vapaa-aikani menee opiskeluun ja kotitöihin.

Ja kyllä, minäkin kaivan nenää.

 

No en tiedä, kuinka outoa on, mutta tosi moukkamaista. Aikuisella ihmisellä pitäisi sen verran olla käytöstapoja, että lasten kaverin vanhempien kanssa (ja muidenki naapureiden) osaa pari sanaa vaihtaa. Jos ei muusta niin säästä. Kivan moukka-mallin opettaa lapsilleen.
Mutta joo, tällaisia käytöstavattomia ja ihmisarkoja tyyppejä löytyy suomesta paljon.

 

Minä olen juuri tuollainen kuvailemasi naapurin nainen. Meillä menee aina lapset tai mies ovelle. Moikkaan naapureille vain moi lyhyesti. En osaa sanoa sen enempää, olen sisäänpäinsulkeutunut ja hiljainen. En kykene keskusteluihin vaan jos alan näihin niin tulee hiljaisia hetkiä koska en osaa puhua mitään turhan päiväistä. Katson ikkunasta ulos ja toivoisin olevani erilainen, mutta en voi sille mitään että olen ujo ja arka. Ihmisten kohtaaminen on minulle suuri haaste. Sairastan paniikkihäiriötä ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja olen tältäkin puolen rajoittunut. Pelkään ihmisiä oikeastaan. Ei minulla ole ystäviä tai tuttavia vaan olen itseni kanssa yksin. Ystävystyminen on minulle mahdotonta koska en kykene mihinkään keskusteluun panikoimatta.

 

Huh, onneksi asun metsässä. Onneksi ne harvat naapuritkin tajuavat antaa mun olla rauhassa nenää kaivelemassa.

 

[QUOTE="vieras";28092846]Minä olen juuri tuollainen kuvailemasi naapurin nainen. Meillä menee aina lapset tai mies ovelle. Moikkaan naapureille vain moi lyhyesti. En osaa sanoa sen enempää, olen sisäänpäinsulkeutunut ja hiljainen. En kykene keskusteluihin vaan jos alan näihin niin tulee hiljaisia hetkiä koska en osaa puhua mitään turhan päiväistä. Katson ikkunasta ulos ja toivoisin olevani erilainen, mutta en voi sille mitään että olen ujo ja arka. Ihmisten kohtaaminen on minulle suuri haaste. Sairastan paniikkihäiriötä ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja olen tältäkin puolen rajoittunut. Pelkään ihmisiä oikeastaan. Ei minulla ole ystäviä tai tuttavia vaan olen itseni kanssa yksin. Ystävystyminen on minulle mahdotonta koska en kykene mihinkään keskusteluun panikoimatta.[/QUOTE]

Mistä/miten te olette löytäneet miehen rinnalle? Ihan mielenkiinnosta kyselen.

Itse olen myös aika tavalla erakoitunut. Lasten ulkoilut suorittaa enimmäkseen mies. Itse touhuilen kyllä koirien kanssa, käyn koiratapaamisissa yms. mutta siinä minun sosiaaliset kontaktit tällä hetkellä. Niin, no mitä nyt työpaikalla saatan muutaman sanasen vaihtaa toisten kanssa, mutta mitään lähempää tuttavuutta heidän kanssaan en mielelläni tee. :O

 

[QUOTE="Jep";28088272]Peesi

Mä aina puolikauhulla availen näitä ketjuja ja odotan jonkun kirjoittavan minun omituisuuksistani. Onneksi näitä kyyliä ei taida löytyä meidän naapurustosta.[/QUOTE]

Aivan samaa mietin, mutta sitten luki että mies tekee aina lumityöt, ja just tein, joten ei voinut olla meiltä

 

Olisit voinut kirjoittaa melko samanlaisin sanoin myös minusta. Meilläkin mies on aina se, joka ulkoilee lasten kanssa. Ylipäätänsä ulkoillaan tosi harvoin. Lapset on päiväkodissa, eikä todellakaan enää arki-iltaisin lähdetä ulos ja viikonloppuisin taas on kaikkea muuta. Lähdetään yleensä jo aamupäivisin kaupoille ja kylään ym. ei me jakseta pihassa kökkiä.

En ole kovin ujo, mutta koen, että uusiin ihmisiin on vähän hankalaa tutustua. Ehkä sitten jotenkin jännitän sitä, mitä minusta ajatellaan. Lisäksi olen monesti kotona verkkareissa ja villasukissa, enkä kyllä kehtaa tulla ex-tempore ovelle moikkaamaan uutta naapuria..

 

[QUOTE="...";28092877]Olisit voinut kirjoittaa melko samanlaisin sanoin myös minusta. Meilläkin mies on aina se, joka ulkoilee lasten kanssa. Ylipäätänsä ulkoillaan tosi harvoin. Lapset on päiväkodissa, eikä todellakaan enää arki-iltaisin lähdetä ulos ja viikonloppuisin taas on kaikkea muuta. Lähdetään yleensä jo aamupäivisin kaupoille ja kylään ym. ei me jakseta pihassa kökkiä.

En ole kovin ujo, mutta koen, että uusiin ihmisiin on vähän hankalaa tutustua. Ehkä sitten jotenkin jännitän sitä, mitä minusta ajatellaan. Lisäksi olen monesti kotona verkkareissa ja villasukissa, enkä kyllä kehtaa tulla ex-tempore ovelle moikkaamaan uutta naapuria..[/QUOTE]

Ah, lisään vielä, että mies tekee meillä AINA lomityöt, koska inhoan sydämestäni lunta ja pakkasta. Minä teen sitten suurimman osan sisähommista.

Ja ei mulla ole mitään mielenterveysongelmia, en vaan jaksa aina sosialisoida sen kummemmin pitkän työpäivän jälkeen.

Niin ja ps. minäkin kaivan joskus nenääni!

 

[QUOTE="...";28092786]No en tiedä, kuinka outoa on, mutta tosi moukkamaista. Aikuisella ihmisellä pitäisi sen verran olla käytöstapoja, että lasten kaverin vanhempien kanssa (ja muidenki naapureiden) osaa pari sanaa vaihtaa. Jos ei muusta niin säästä. Kivan moukka-mallin opettaa lapsilleen.
Mutta joo, tällaisia käytöstavattomia ja ihmisarkoja tyyppejä löytyy suomesta paljon.[/QUOTE]

Minusta naapuria voi tervehtiä, mutta sen enempää ei tarvitse olla kanssakäymisessä jos ei halua. Kenenkään kotiin ei sisälle mennä kutsumatta, se kuuluu ihan alkeellisiin käytöstapohin. Minusta se jolla on parantamisen varaa tavoissaan on ketjun AP. Elä ja anna toistenkin elää.

Naapurillasi on oikeus päättää milloin vastaanottaa kotiinsa vieraita, oli ne sitten naapurin lapsia tai muita.

 

Mistä/miten te olette löytäneet miehen rinnalle? Ihan mielenkiinnosta kyselen.

Itse olen myös aika tavalla erakoitunut. Lasten ulkoilut suorittaa enimmäkseen mies. Itse touhuilen kyllä koirien kanssa, käyn koiratapaamisissa yms. mutta siinä minun sosiaaliset kontaktit tällä hetkellä. Niin, no mitä nyt työpaikalla saatan muutaman sanasen vaihtaa toisten kanssa, mutta mitään lähempää tuttavuutta heidän kanssaan en mielelläni tee. :O

Oman mieheni löysin netin kautta. Sanoin jo heti alkuun, että olen ujo ja arka.

 

Oman mieheni löysin netin kautta. Sanoin jo heti alkuun, että olen ujo ja arka.

Ok. Kiitos kun vastasit!

 

Mua ei kyllä ainakaan vit..kaan kiinnosta jutella minkään tekopirteän ylisosiaalisen kyylänaapurin kanssa, varsinkaan jos ei edes nenää saa ihmine rauhassa kaivaa! :kieh:
Tervehtiä voin muuta en.

 

Sehän voisi olla vaikka minä kaveriton kavereita ja naapuri on naapureita. Niille saa luvan riittää moikka ja heippa

 

Sä oot ap kyylä pahimmasta päästä, kun sellasenkin pistät merkille että kaivoi nenäänsä ja vielä tulet tänne palstalle sen asian jakamaan. Mun mielestä sä oot ap vähän kummallinen.

 

hyi helvetti! kai sitä nyt vähemmästäkin muuttuu nenää kaivavaksi silmät auki tuijottavaksi hyypiöksi jos naapurina on noin yliaktiivinen tuppautuja kuin ap! tulee mieleen, että sulla ei ole juurikaan kavereita ja haluat sellaisen keinolla millä hyvänsä. arvaapa miksi sulla ei niitä ole?

 

Minä olen just tuollainen naapuri, (saatan jopa kaivaa sitä nenääni kun tulen autosta). Mulle naapurit on naapureita, ei ole halua tai mielenkiintoa tutustua. Hei sanon ja painelen sisälle. Ulos menen lasten kanssa toisesta ovesta, joka ei ole pihan puolella eikä varmaan kaikki edes huomaa olenko ulkona vai ei, joten naapurit saa kuvitella mitä haluaa. Menen mieluummin lasteni kanssa tuonne kauemmaksi leikkikentälle, kuin jäisin tuohon omaan pihaan naapureiden kyylättäväksi.

 

Meillä on aloittajan kaltainen naapuri. Säätää naapurisuhteita ja merkitsee tiimarivihkoon toisten ulkoiluja. Ei myöskään käy puistoissa tai etsi suojattua paikkaa, vaan toisten ikkunoiden edessä säätää, mutta katsoa häntä ei saa.

 

Voi kaamee sä oot varmaan mun naapuri. Mä en kyllä ole ujo enkä arka, mutta mua ei vaan kiinnosta naapureiden tapaamiset. Enkä tykkää että meille tullaan ex-tempore, haluan olla kotonani niinkuin haluan ilman että joku vieras pomppaa tänne yhtäkkiä. Ja kyllä olis maailman kirjat sekaisin jos mä menisin jonnekkin naapuriin kyläilemään... yh, ei vaan kiinnosta tommoset tutustumiskokoonajot. Mulla on ihan tarpeeksi jo hommaa siinä että raivaan kalenterista tilaa oikeille ystäville ja sukulaisille. Hitto, eläkkeellä kyllä muutan jonnekkin korpeen ja kavereiksi otan vaan elukoita.

Ja siis älkää nyt järkkykö, mutta kaivan nenääkin suunnilleen JOKA PÄIVÄ! Ou mai gaad! Noh, ehkä eläkkeellä saan kaivaa sit ihan rauhassa, siellä korvessa.

 

Kuvailet meidän naapuriperhettä - mutta koko perhe viettää aikaa sisällä ja paljon muitakin erikoisia juttuja, omituinen porukka. Harmi kun on ainoat samanikäiset lapset kuon meidän perheessä, mutta nyt kun nähnyt minkälainen meno perheessä niin parempi vaan kun pysyvät erillään!

Ihanaa suvaitsevaisuuskasvatusta omille lapsillesi <3 jos nuo muutkin erikoisuudet ovat yhtä perverssejä ja rikollisia kuin "koko perhe viettää paljon aikaa sisällä". Mekin ollaan varmaan naapureiden silmissä monella tavalla erikoisia, ja olisi tosi sääli, jos ihmiset eivät antaisi lastensakaan leikkiä meidän kanssamme.

 

Se on varmaan masentunut, kun se sitä nenääkin kaivoi.