Meidän äkäpussi vajaa 2v, onkohan tuo enää normaaliakaan...?

Olen niiiiin väsynyt 1v 10kk lapsen jatkuvaan itkuun ja kiukutteluun, että ei ole tosikaan! Ja kyse ei siis ole mistään uhmaiästä, vaan lapsi on ollut samanlainen aina, nyt vaan kun on ollut pitkät vapaat niin tuota itkua on kotona saanut kuunnella taas koko rahan edestä...

Lapsi siis itkee ja kiukkuaa jotain melkein koko ajan, sanoisin että ehkä yhteensä n. 2 tuntia hereilläoloajasta hän on suht tyytyväinen, tähän aikaan sisältyy se kun lapsi istuu ruokapöydän ääressä suu täynnä mieleistä ruokaa. Mutta kun ruoka/juoma loppuu seuraa huutoa, tai kun ruoka ei ole mieleistä, seuraa huutoa, kun pöydästä mennään käsien pesulle, on edessä kiemurtelua ja huutoa, sen jälkeen leikkiminen on yhtä huutoa kun asiat ei mene niin kuin lapsi haluaisi tai suunnittelisi, vaipan vaihto tai potalla käymisen yrittäminen on huutoa, ulkona leikkiminen huutoa, kun hermo palaa lapsella niin herkästi. Nukkuessaan sentään on hiljaa. Meidän vajaa 4-vuotias isovelikin toivoi ainoaksi joululahjakseen kuulosuojaimia kun pikkuveli itkee niin paljon!

Ja samaa on siis jatkunut ihan aina, alkuun epäiltiin koliikkia mutta kun huuto jatkui vuorokauden ympäri eikä tosiaan loppunut siihen 3kk:n ikään, niin selvisi että ei kyllä tää jotain muuta nyt on... No kohtahan tuota on kaksi vuotta jatkunut. Lääkärissä käytiin kun lapsi oli n. 1-vuotias, lääkäri totesi että lapsilla on erilaisia temperamenttejä ja että meillä on erityisen voimakastahtoinen lapsi, varmuuden vuoksi otettiin allergiatestit joissa ei mitään todettu. Tuossa n. 1,5-vuotiaana otettiin vielä uudet laajemmat ja tarkemmat testit allergisen reaktion yhteydessä, silloinkaan ei mitään allergioita löytynyt "perusruoille". Välillä ollaan lapselle tarjottu pelkkää laktoositonta maitoa, sillä ei ole ollut vaikutusta, eikä esim. mitään refluksin oireita ole koskaan ollut. Muutenkin on perusterve lapsi, mitä nyt muutama korvatulehdus oli 6-12 kk:n iässä.

Lapsi on perhepäivähoidossa, siellä menee suht ok, aika usein tulee palautetta että "oli tosi kiukkuinen", mutta en tiedä kiukutteeleeko yleisesti ottaen hoidossa vähemmän. Varahoitopaikoista on usein tullut palautetta että "onkohan kipeäksi tulossa kun oli niin kiukkuinen koko päivän", mutta ihan oma itsensä hän vain on ollut.

Pitäisköhän tuota lasta vielä jotenkin tutkia vai niellä vain se totuus että olemme saaneet aivan h**vetin itsepäisen, voimakastahtoisen ja kiukkuisen lapsen? Lääkäriin vaan paha viedä kun mitään muuta oiretta ei ole, ei voi tutkia kaikkia maailman sairauksia löytääkseen sen mikä aiheuttaa lapselle niin pahan olon... Vai pitäisiköhän tuo lapsi viedä jonnekin kallonkutistajalle joka voisi tehdä jotain analyysiä...? Miten muut yhtä äkäisten lasten vanhemmat olette jaksaneet ja onko kiukku missään vaiheessa helpottanut?

 

No eiköhän syy löydy jommasta kummasta peilistä, kurkkaappa omaasi vaikka vanhempiesi avustuksella.

 

[QUOTE="vieras";27781798]No eiköhän syy löydy jommasta kummasta peilistä, kurkkaappa omaasi vaikka vanhempiesi avustuksella.[/QUOTE]

Jos tarkoitat tällä, että luonne olisi periytynyt meiltä vanhemmilta, niin väärässä olet. Toki on omaa tahtoa meiltä molemmilta vanhemmilta löytynyt, mutta ihan normaalissa määrin, pääasiassa ihan rauhallisia lapsia olemme olleet. Myös isovanhemmat ovat meillä "kauhistelleet" tuota lapsen erittäin kärsimätöntä luonnetta.

 

Ota ihmessä yhteys perheneuvolaan, ainakin minä sieltä sain avun. Kovasti jaksuja!

 

No ei auta kuin kestää tai antaa pentu kiertoon. Kohta on kyllä sen ikäinen, että voi ottaa uhkailu-lahjonta-kiristyslinjan käyttöön.

 

Onko kyseessä vaaka- merkkinen lapsi? Ei millään pahalla, multa löytyy sellainen kotoa, ja tuntuu että kaikki on aina p*skaa paitsi k*si... Ja tunnen monia muitakin vaaka- lapsia, joilla samat "oireet"

 

Enpä jaksais .. hakisin apua perheneuvolasta tai jostain!

 

täälä vaaka lapsi ja on erittäin helppo,kärsivällinen,eikä itke koskaan...ikää nyt jo 10v. että ei ole horoskooppeihin luottaminen =) ja sit taasen leijona lapsi 3v. aikamoinen terrori

 

Onko teillä tiukat rutiinit? Voimakastahtoisen lapsen kanssa tarvitaan jämäkkyyttä, ja piiiiiiiitkääääää pinnaa.

Mistä leikeistä lapsi tykkää? Miten leikkiminen sujuu? (yksin/veljen kanssa/muiden lasten kanssa/vanhempien kanssa?) Vietättekö lapsen kanssa aikaa kaksin? Otatteko mukaan arjen puuhasteluun (pyykin vieminen koneeseen, pyykin ripustaminen, järjestely, pöydän kattaminen...)?

Kehu lasta, kun on kehuttavaa, näytä se hymyilemällä, koskettamalla ja sanoin.

 

Mä olen sitä mieltä, että lapset ei huuda huvikseen, vaan jossain on joku vika jota lapsi itkee.

Sun kertomuksen perusteella (vauva huutanut aina, allergista taipumusta) epäilisin kyllä jotain allergiaa joka oireilee vatsakivulla tai hankalana olona tai esim. lievänä hengenahdistuksena.
Pienten lasten allergiat eivät läheskään aina näy allergiatesteissä, joten kokeilu on ainut keino.

Ensin maito pois pariksi viikoksi ja ehkä kananmuna samalla, dietin on oltava ehdoton.
Jos tämä ei auta niin kotimaiset viljat pois lisäksi.

Jos tämä ei auta niin paluu 'vauvanruokaan' eli vain pari-kolme ruoka ainetta aluks ja kolmen päivän- viikon välein uusi ruoka-aine.

 

taas vapaan kasvatuksen tuloksia syntymässä...lapsi tarvitsee kuria.
Aina ei ehkä puhe riitä.
Lapsi tarvitsee rajoja ja rakkautta....ken kuritta kasvaa se kunniatta kuolee.

 

[QUOTE="vieras";27781909]Onko teillä tiukat rutiinit? Voimakastahtoisen lapsen kanssa tarvitaan jämäkkyyttä, ja piiiiiiiitkääääää pinnaa.

Mistä leikeistä lapsi tykkää? Miten leikkiminen sujuu? (yksin/veljen kanssa/muiden lasten kanssa/vanhempien kanssa?) Vietättekö lapsen kanssa aikaa kaksin? Otatteko mukaan arjen puuhasteluun (pyykin vieminen koneeseen, pyykin ripustaminen, järjestely, pöydän kattaminen...)?

Kehu lasta, kun on kehuttavaa, näytä se hymyilemällä, koskettamalla ja sanoin.[/QUOTE]

On meillä rutiinit kyllä, tosin vapaapäivinä rytmi on erilainen kuin hoitopäivinä, mutta kaikki kuitenkin tehdään aina saman kaavan mukaan. Lapsi on aina ollut aamuvirkku, ja vapaallakin herää klo 6, mutta sitten taas isoveli nukkuu vapaapäivinä siihen asti kun nukuttaa, eli pari tuntia pidempään. Sitten kun ollaan aamupalat syötyinä ja ulos lähdössä n. klo 10, niin pienempi on jo väsynyt. Mutta itse olen ajatellut niin että koko perhe ei ala tanssia tuon yhden pillin mukaan, vaan pienemmän on sopeuduttava. Tiukkaa näkyy tekevän, ja luulen että siitä johtuu ainakin osittain kiukkuisuus. Sama hoitopäivinä, kuulemma etenkin ulkoilu on yhtä kiukkua, ja luulen että se johtuu siitä että lapsi on jo siihen aikaa väsynyt.

Lapsi leikkii yleensä autoilla, ne ovat lempparipuuhaa, mutta varsin usein menettää hermonsa johonkin ja alkaa huutaa, jos matto tulee tielle tai rengas ei pyöri tai usein yrittää jotain laittaa auton kyytiin ja se ei pysy niin johan taas huuto raikaa. Vähän väliä jotain. Ei vielä pahemmin leiki veljensä kanssa. Tai jotain painii ja telmii välillä, lapsi on motorisesti melko taitava ja hyppii, pomppii ja tekee kuperkeikkoja mielellään.

Allergiaa lapsella on tosiaan pähkinöihin, mutta ei ole kahdessa testissä (prick ja veritestit) reagoinut millään tavoin maitoon, munaan tai viljoihin, joten tuntuisi hassulta lähteä rajoittamaan ruokavaliota, etenkin kun lapsi on tietysti vielä varsin valikoiva ruokansa suhteen ja huutaa tasan varmasti vaikka päivän jos muut aterialla juovat maitoa mutta hän ei saa...

Kyllähän tämä nyt sillai menee kun lapsi on hoidossa kuitenkin päivät, jos olisin vielä kotiäitinä niin varmasti olisin jo soittanutkin perheneuvolaan. Mutta kyllä se silti rassaa, joskus kun olisi ihan kiva olla kotona ja rentoutua ja nauttia lasten kanssa olosta, mutta kun eräs huudollaan terrorisoi niin tuntuu että voi kun jo olis aamu ja pääsis töihin rentoutumaan.... Sekin harmittaa kun isoveli jää tosi vähälle huomiolle kun pienempi huudollaan varastaa aina shown (vaikka ei tanssita lapsen pillin mukaan mutta ihan jo siitä yksinkertaisesta syystä että ei meillä kuule jutella toisen lapsen kanssa kun aina on taustahuuto päällä).

 

voihanse olla vaan luonnekysymyskin...ei kaikki ole peruspositiivisia.ja sun laps saattaa olla vakava ihminen ja tarvii paljon huomiota kun kiukuttelee???en tiiä,arvaus vaan.

 

Joopa joo, ihan kuin itse olisin ap:n kanssa kirjoittanut nuo viestit.
Täällä nyt 2v5kk poika ja aivan samoja piirteitä ja käytösjuttuja kuin ap:n lapsella. Mä hoitovapaalla ja alkaa olee oma jaksaminen loppu.
Poika ollu vauvasta alkaen tuollainen erittäin vaativa ja lyhytpinnainen yms.
Isoveli 7v on myös väsy tuohon kiukkupussiin. Jos olisikin vain kerran päivässä tai pari kertaa vikkossa raivoa/kiukkua, mutta kun ei....
Mä oon varannut ajan perheneuvolaan, kun ei tätä soppaa yksin saa selvitettyä. Esikoinen on ihan toista maata, luonnetta löytyy mut inhimillisissä merkeissä.
Rytmit ja normit meillä ollu aina ok, mutta kuopus vaan ei kestä kieltoja, komentamista jne. Vain pelkkä kiva ja mukava kelpaisi
Voimia kaikille äideille!

 

Voisko tossa olla taustalla jotain aistisäätelyn pulmaa? Googletapas sensorisen integraation häiriö. Meillä poika oli samantyyppinen pienenä, ei ihan noin haastava kuitenkaan. Itse tiesin, että jotain häikkää on, mutta vasta tarkkojen tutkimusten jälkeen selvisi noita aistipuolen haasteita. Voi olla, ettei teillä ole tästä kyse, villi veikkaus vaan... Tsemppiä!

 

Sikinsokin, aika helpottavaa kuulla että meidän lapsi ei ole ainoa huutelija! Kun ainakin välillä siltä tuntuu, ollaan oikeasti pari kertaa karkotettu muut lapset leikkipuistosta kun meidän lapsi aloittaa shown... Tuossa reilu 1-vuotiaana olisi aina halunnut sellaiseen korkeaan kiipeilytelineeseen, mutta en päästänyt...

Ja voihan se olla jotain aistisäätelyn pulmaakin tai ties mitä, mutta jos jotain tuollaista tai sairauttakin on taustalla niin ne varmasti selviää vasta joskus paljon myöhemmin. Oikeastaan luulen kyllä että kyseessä on vain hemmetin hankala luonne, koska lapsi on muuten normaalisti kehittynyt ja aika vauhdikaskin, mutta toisaalta pitkästyy helposti ja aina pitäisi olla jotain uutta ja kivaa ja hyvää. Eikä lapsi tosiaan kestä kieltoja tai odottamista tippaakaan, vaikka luonnollisesti joka päivä niitä saa osakseen.

Lapsi myös elää siinä harhassa että itkemällä saa kaiken, ei sillä että olisimme lasen käytöstä pyrkineet vahvistamaan, vaan koska se itku on aina alkanut jo ennen kuin meillä vanhemmilla on ollut mahdollisuutta reagoida tai ennakoida tilannetta. Esim. jos alan kaivella jääkaapista ruokaa esille, niin lapsi ryntää samoin tein pöytään istumaan ja aloittaa huudon että miksi ruokaa ei jo ole pöydässä, ja kuvittelee varmaan että hänen huutonsa ansiosta se siihen lopulta ilmestyy. Tai jos sanon esikoiselle (joka taas on luonteeltaan hidas ja vaatiin etukäteen ilmoittelua kaikesta), että kohta lähdetään ulos, niin nuorempi jo juoksee eteiseen ja aloittaa itkun kun en ole heti häntä pukemassa. Ja sitten vaatteet päällä itkee kun ei heti pääse ulos (odotamme veljeä), ja sitten ulkona itkee vähän väliä kun joku homma ei onnistu, ja sitten kohta alkaa itkeä kun haluaa sisälle. Ja aina varmaan uskoo että ne kaikki tapahtuvat vain koska hän itkee, mutta se ei hänelle tunnu selviävän että kyllä sieltä ulkoa sisälle tullaan tai ruoka ilmestyy pöytään ilman itkuakin.

Ihan mielenkiinnolla odotan varsinaista uhmaikää tai murrosikää tämän dramakingin kanssa, brrrr....