Yhdysvallat näyttää varakkailta keskiarvoilla, mutta kun katsotaan mediaanivarallisuutta, velkaantumista ja hyvinvointipalveluja, tavallinen amerikkalainen on monessa mielessä pohjoismaalaisia haavoittuvampi taloudellisesti.
Mediaanivarallisuus ja velka
- Suomalaisten ja pohjoismaalaisten aikuisten mediaanivarallisuus on karkeasti samaa tai hieman korkeampaa tasoa kuin yhdysvaltalaisten, vaikka USA:ssa keskimääräinen (mean) varallisuus on paljon suurempi superrikkaiden vuoksi.
- USA:n valtionvelka per asukas (reilusti yli 100 000 USD/hlö) on moninkertainen verrattuna Suomeen ja muihin Pohjoismaihin (noin 30 000 € luokkaa/hlö).
- Lisäksi USA:ssa kotitalousvelkaa (opintolainat, luottokorttivelat, sairaalalaskut) on monilla huomattavasti enemmän suhteessa tuloihin kuin Pohjoismaissa.
Yhdistelmä “kohtalainen mediaani, erittäin korkea julkinen ja yksityinen velka, suuret varallisuuserot” tarkoittaa, että merkittävä osa amerikkalaisista elää ilman turvamarginaalia, vaikka huippurikkaat nostavat maan keskiarvolukuja.
Hyvinvointipalvelut ja riskit
Pohjoismaissa suuri osa siitä, mistä amerikkalaisen pitää maksaa markkinahintaan (tai velalla), rahoitetaan veroilla ja tarjotaan julkisina palveluina.
- Terveydenhuolto: USA:ssa terveysmenot per asukas ovat maailman huippua, mutta rahoitus tulee suurelta osin vakuutuksista, työnantajamaksuista ja omavastuista; sairaus voi romahduttaa keskiluokkaisenkin talouden. Pohjoismaissa verorahoitteinen järjestelmä tekee hoidon rajakustannuksesta yksilölle hyvin matalan ja suojaa varallisuutta.
- Koulutus: USA:ssa korkeakoulutus on kallista, ja opiskelijavelat ovat iso osa nuorten ja keski-ikäisten taseita. Pohjoismaissa maksuton tai lähes maksuton koulutus ja opintotuki pienentävät velkataakkaa ja lisäävät sosiaalista liikkuvuutta.
- Lastenhoito ja vanhustenhoito: USA:ssa nämä ovat usein kalliita markkinapalveluja, jotka syövät merkittävän osan kotitalouden tuloista, kun taas Pohjoismaissa subventoidut päivähoito- ja hoivapalvelut pienentävät perheiden pakollisia menoja.
Kun nämä palvelut arvotetaan rahassa, pohjoismainen malli nostaa käytettävissä olevan “nettohyvinvoinnin” selvästi pelkkää varallisuuslukua korkeammalle.
Rakenteelliset erot: turvaverkko vs. “omillaan selviäminen”
- USA:ssa taloudellinen riski on yksilöllä: jos sairastuu, menettää työnsä tai syntyy hoivatarve, kustannukset tulevat pitkälti omalle tai perheen kontolle. Siksi saman tason mediaanivarallisuus ei tarkoita samaa turvaa kuin Suomessa.
- Pohjoismaissa suuri osa näistä riskeistä on sosiaalistettu: julkinen sektori ja pakolliset sosiaalivakuutukset (ml. työeläkkeet) kantavat ison riskin, mikä mahdollistaa pienemmän yksityisen varallisuuspuskurin ilman, että hyvinvointi romahtaa kriisissä.
Taloudellisesta turvallisuudesta puhuttaessa “paljas” mediaanivarallisuus on siis amerikkalaiselle harhaanjohtava mittari: ilman vahvaa julkista turvaverkkoa sama varallisuustaso ostaa vähemmän turvaa ja palveluja kuin Suomessa tai muissa Pohjoismaissa.
Johtopäätös: “köyhyys” rakenteen, ei vain euromäärien kautta
Jos tarkastellaan:
- mediaanivarallisuus ≈ samaa luokkaa tai hieman pohjoismaiden yläpuolella
- valtava valtionvelka per asukas
- suuret tulo- ja varallisuuserot sekä ohut julkinen turvaverkko
niin tavallinen amerikkalainen on taloudellisesti selvästi haavoittuvampi kuin tyypillinen suomalainen, ruotsalainen, norjalainen tai tanskalainen, joilla on verojen kautta rahoitettu kattava hyvinvointivaltio. Tässä mielessä arvio, että “jenkit ovat melko köyhiä” suhteessa pohjoismaiseen turvattuun keskiluokkaisuuteen, osuu varsin hyvin – etenkin riskien ja arjen kustannusten näkökulmasta, ei pelkkien bruttovarallisuuslukujen perusteella.