Olen tänään katsonut vain Yle aamun klo 7 uutiset, ja pikakelauksella muutaman keskustelun ja kunnolla saksan kielen opettajan haastattelun.
Minulla ei siis ole mitään hajua mitä tänään on maailmalla tapahtunut.
Luin uudestaan tälle palstalle linkitetyn Helena Petäistön kolumnin.
Jotkut eivät osaa ottaa elämää eläkeläisenä rennosti hengaillen. Ex-uutisankkuri Matti Rönkä on samanlainen tapaus. Hän juontaa Ylen hömppäohjelmaa.
Lämmitin eilen valmistamani pastan kattilassa, ja nyt kattila on likoamassa.
Karhunkieli oli lujilla, ja lopulta suihkutin kattilan pohjalle keittiön puhdistusainetta. Kauramaito loppui, ja sitä on haettava Prismasta. Kahvi ja kaakaon hörppiminen näkyy myös vyötärölläni. Ehkä Riikka Purra lisää paukkuja alvin prosentteihin, ja samalla pääsen ihannelukemiini.
Toisessa ketjussa mainitsin paikkaavani rakkaan villapaitani. Homma on jo hoidettu. Naapurin lapset palasivat kotiin. Ilta jo hämärtyy.
Katsoin kielenopettajani lähettämät läksyt videoineen. Koronavuodet tekivät minulle hyvän tempun. Tykkään enemmän etäopiskelusta. Jos kaipaan hälinää ympärilleni, menen kirjastoon, kauppaan tai kahvilaan.
Keskityn asioihin parhaiten kotona hiirenhiljaisuudessa lukutuolissani.
Kuuntelin Shakiran lanteistä kertovan laulun, ja Foreve—biisin tämän palstan toisen ketjun innoittamana. Uskokaa tai älkää. Se on minulle samantekevää. Olen tanssinut vatsatanssia Shakiran Forever-biisin tahdissa ajaessani vuokra-autoa kotikaupungistani Helsinkiin kauan sitten. Palautin auton vuokrafirmaan, ja söin sitten läheisessä itämaisessa ravintolassa itseni läkähdyksiin. Katselin ravintolan ruokalistaa lähiaikoina. Ohi kulkevan lapsiperheen äiti tuumasi miehelleen, että joku päivä menemme tuonne syömään.
Syökää hyvin ja voikaa hyvin. Kaikki on vain maallista.
Luin myös palstan toisen ketjun hirvijutun. Olen edelleen sitä mieltä, että iäkkäiden naisten ei pidä alentua mummotteluun. Meidän kaikkien ääni muuttuu iän myötä. Jälkikasvuni olisi pahoillaan, jos kauniita lauluja laulavana isoäitinä alentuisin tekoälyääneksi hirvien pelotteluun pimeillä metsätaipaleilla.
Ymmärrän, että eläimet pelkäävät ihmisääniä, mutta tienvarren rumat kuvat ja toimittajan tökerösti kirjoittama uutisjuttu vahvistivat kuvaa, ettei Suomi koskaan ole sivistysmaa. Vanhoissa kulttuureissa kunnioitetaan ja arvostetaan pitkään eläviä ihmisiä.
Laitan tablettini lataukseen. Muistakaa ruutuaika, ja jättäkää turha uutisten seuraaminen minimiin. Keksikää ketjujen jutunaiheiksi oman elämän sattumuksia.