J
"Jeba"
Vieras
Mun on pakko jonnekin purkaa, pakko itkeä ääneen tai miulla hajoaa nuppi ihan kokonaan.
Ollaan kohta kaksi vuotta yritetty saada toista lasta, viime vuoden syksyllä tosin tulin raskaaksi mutta se oli KU joka alkoi rv 6+2 tulla itsekseen ulos. Niin kamalat henkiset kivut että fyysisistä ei niin väliä, vieläkin itken kun mietin että meillä olisi ollut jo kuukauden nyytti sylissä jos kaikki olisi mennyt niinkuin kuuluu.
Lääkärissä juostu, kaikki arvot ok. Kohtu on kunnossa, ovulaatiot kunnossa.
Munatorvet ei. Kävin pari viikkoa sitten ultrassa tarkistuttamassa kaikki paikat ja gyne sanoi että kun mulla on kerran se KU ollut, niin se tarkoittaa että ainakin toisella puolella on sitten munatorvi viallinen ja usein se tarkoittaa että niin on se toinenkin.
Hän sanoi että vika ei kuitenkaan ole absoluuttinen, koska olemme jo yhden lapsen normaalisti saaneet, mutta kannattaa silti alkaa jo miettimään koeputkihedelmöitystä, koska se on ainoa hoitokeino tähän.
KOEPUTKIHEDELMÖITYS... sana on sen jälkeen kummitellu mun päässä. Mie haluan vaan huutaa että EI MULLE EI ja MIKSI?!
Olen itse kuudesta sisaruksesta vanhin ja tiedän sisarussuhteen merkityksen, sen takia niin kovasti haluaisin vielä sen yhden lapsen, mutta tuohon minusta ei ole, en vaan pysty siihen että sittenkin joutuisimme vaan pettymään jos sekään ei toimi.
Mielummin lähden adoptiojonoon koska maailmassa on miljoonia lapsia ilman hyvää äitiä, isää ja rakastavaa kotia.
Mutta miten mie sen voin ikinä hyväksyä, että musta ei ehkä koskaan tule toisen pienen oikeaa äitiä, miten tämän yli voi päästä...
Ollaan kohta kaksi vuotta yritetty saada toista lasta, viime vuoden syksyllä tosin tulin raskaaksi mutta se oli KU joka alkoi rv 6+2 tulla itsekseen ulos. Niin kamalat henkiset kivut että fyysisistä ei niin väliä, vieläkin itken kun mietin että meillä olisi ollut jo kuukauden nyytti sylissä jos kaikki olisi mennyt niinkuin kuuluu.
Lääkärissä juostu, kaikki arvot ok. Kohtu on kunnossa, ovulaatiot kunnossa.
Munatorvet ei. Kävin pari viikkoa sitten ultrassa tarkistuttamassa kaikki paikat ja gyne sanoi että kun mulla on kerran se KU ollut, niin se tarkoittaa että ainakin toisella puolella on sitten munatorvi viallinen ja usein se tarkoittaa että niin on se toinenkin.
Hän sanoi että vika ei kuitenkaan ole absoluuttinen, koska olemme jo yhden lapsen normaalisti saaneet, mutta kannattaa silti alkaa jo miettimään koeputkihedelmöitystä, koska se on ainoa hoitokeino tähän.
KOEPUTKIHEDELMÖITYS... sana on sen jälkeen kummitellu mun päässä. Mie haluan vaan huutaa että EI MULLE EI ja MIKSI?!
Olen itse kuudesta sisaruksesta vanhin ja tiedän sisarussuhteen merkityksen, sen takia niin kovasti haluaisin vielä sen yhden lapsen, mutta tuohon minusta ei ole, en vaan pysty siihen että sittenkin joutuisimme vaan pettymään jos sekään ei toimi.
Mielummin lähden adoptiojonoon koska maailmassa on miljoonia lapsia ilman hyvää äitiä, isää ja rakastavaa kotia.
Mutta miten mie sen voin ikinä hyväksyä, että musta ei ehkä koskaan tule toisen pienen oikeaa äitiä, miten tämän yli voi päästä...