Me taidetaan sittenkin tehdä toinen vauva

[huoh]

Vanoin ekan saatuani että ei enää ikinä tuota rulijanssia, mutta tässä sitä nyt ollaan... Mies on saanut mun pään puhuttua ympäri ja on nyt sit suunnitelmissa uusi yritys. Esikoinen on nyt 2 v. 2 kk. Vähän kyllä pelottaa kun se eka uosi/kaks vuotta on niin rankkaa.

 

[äiti]

Lapset on niin erilaisia ja toisen kans osaat ottaa jo huomattavasti rennommin:-D Onnea yritykseen!

 

[Vuolle]

Ihminen unohtaa helposti ikävät asiat tai ne laimenevat mielessä.

Tsemppiä!

 

[v]

Ei ne ensimmäiset vuodet kahden kanssa välttämättä ole niiin rankkoja Tsemppiä yritykseen!

 

[Raija]

Jos vasta 2kk on ollut "helpompaa", niin kannattaisi varmaan vielä vähän odottaa, varsinkin jos raskausaikakin on tuntunut rankalta. Ihan ystävyydellä sanon, en ilkeilläkseni.

 

[ap]

Jos vasta 2kk on ollut "helpompaa", niin kannattaisi varmaan vielä vähän odottaa, varsinkin jos raskausaikakin on tuntunut rankalta. Ihan ystävyydellä sanon, en ilkeilläkseni.

Raskausaika oli ihanaa ja se ei ollut mulle mitenkään ikävä kokemus, mutta synnytys oli vaikea ja päätyi hätäsektiöön ja sitten sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Nyt puolisen vuotta on elämä tuntunut jo paljon helpommalta ja onhan tuo oma lapsi jotain hienompaa kuin mutä ikinä on voinut kuvitella!

Itse olin vähän elätellyt toiveita adoptiosta, mutta mies ei ole oikein lämmennyt ajatukselle sen aikaavaativuuden vuoksi.

 

[Raija]

Kannattaa varautua, että synnytyksen jälkeinen masennus tulee uudelleen. Itsellä ekasta se ja synnytys oli rankka ja kans lopuks sektio, sekä tulehdukset kaupanpäälle. Olin tosi huonossa kunnossa silloin. Kolmannessa sairastuin kanssa masennukseen, väliä noilla oli 15v.

 

[ap]

Nyt mä alan kyl innostua.. Pääsee ompeleen taas miljoona vaippaa (nyt tietäen jo valmiiks mitä KANNATTAA tehdä) ja haluisin uudet paremmat vaunutkin vaaville ja vaatteita tietenkin...

 

[sorry nyt vaan]

Jos vasta 2kk on ollut "helpompaa", niin kannattaisi varmaan vielä vähän odottaa, varsinkin jos raskausaikakin on tuntunut rankalta. Ihan ystävyydellä sanon, en ilkeilläkseni.

Raskausaika oli ihanaa ja se ei ollut mulle mitenkään ikävä kokemus, mutta synnytys oli vaikea ja päätyi hätäsektiöön ja sitten sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Nyt puolisen vuotta on elämä tuntunut jo paljon helpommalta ja onhan tuo oma lapsi jotain hienompaa kuin mutä ikinä on voinut kuvitella!

Itse olin vähän elätellyt toiveita adoptiosta, mutta mies ei ole oikein lämmennyt ajatukselle sen aikaavaativuuden vuoksi.

Miksi sä annat periksi sun miehelle? Mä olen sanonu miehelle että jos haluaa lisää lapsia niin se tapahtuu joko adopitolla tai sitten kun miehet pystyy kantamaan ja synnyttämään ne lapset. Et sä ole velvollinen synnyttämään lapsia miehellesi jos et halua. Luultavasti siitä tulee ihan yhtä paskaa kun siitä ekastakin kerrasta.

 

[ap]

Kannattaa varautua, että synnytyksen jälkeinen masennus tulee uudelleen. Itsellä ekasta se ja synnytys oli rankka ja kans lopuks sektio, sekä tulehdukset kaupanpäälle. Olin tosi huonossa kunnossa silloin. Kolmannessa sairastuin kanssa masennukseen, väliä noilla oli 15v.

Joo toi on tiedossa, mulla kun on muutenkin asennustaipumus. Mut se on helpompaa kun siihen osaa varautua etukäteen.

 

[Raija]

Kannattaa varautua, että synnytyksen jälkeinen masennus tulee uudelleen. Itsellä ekasta se ja synnytys oli rankka ja kans lopuks sektio, sekä tulehdukset kaupanpäälle. Olin tosi huonossa kunnossa silloin. Kolmannessa sairastuin kanssa masennukseen, väliä noilla oli 15v.

Joo toi on tiedossa, mulla kun on muutenkin asennustaipumus. Mut se on helpompaa kun siihen osaa varautua etukäteen.

Sulla on vaan sitten 2 pienokaista. Joka tapauksessa oikein paljon onnea matkaan Ja toivottavasti sulla on osallistuva ja masennusta ymmärtävä mies. Itsellä nimittäin sellainen, joka ajattelee, että masentunut on sama kuin hullu, joten erohan siinä tuli.

 

[ap:n mies]

Heh, näin ap:n miehenä voin sanoa että olen varsin yllättynyt pään ympäri puhumistaidoistani, varsinkin kun olen vasta itse lämmennyt ajatukselle että toinen lapsi ei ehkä olisi täysin mahdoton ajatus. Eikä adoptio ole musta sekään mahdoton ajatus, mut mä olen niin saamaton et melkeen saa toi ympäri puhuttu itse sen potkaista käyntiin jos meinaa että jotain tapahtuu. Olen kyllä ihan tyytäväinen tuohon yhteenkin, olen vaan niin rakkauden huumassa, kun meillä on taas kahden vuoden tauon jälkeen oikeesti kahdenkeskeistäkin aikaa välillä. =)

 

[Mrs Shillelagh]

meillä on taas kahden vuoden tauon jälkeen oikeesti kahdenkeskeistäkin aikaa välillä. =)

Kuinka?

 

[tsemppiä]

Heh, näin ap:n miehenä voin sanoa että olen varsin yllättynyt pään ympäri puhumistaidoistani, varsinkin kun olen vasta itse lämmennyt ajatukselle että toinen lapsi ei ehkä olisi täysin mahdoton ajatus. Eikä adoptio ole musta sekään mahdoton ajatus, mut mä olen niin saamaton et melkeen saa toi ympäri puhuttu itse sen potkaista käyntiin jos meinaa että jotain tapahtuu. Olen kyllä ihan tyytäväinen tuohon yhteenkin, olen vaan niin rakkauden huumassa, kun meillä on taas kahden vuoden tauon jälkeen oikeesti kahdenkeskeistäkin aikaa välillä. =)

Ja nyt haluat menettää taas ne kahdenkeskiset ajat uudelleen hankkimalla toisen lapsen
No ei vais... Meilläkin toinen haaveissa, kunhan vaan tärppäis :/ Esikoinen 2v.

 

[ap]

meillä on taas kahden vuoden tauon jälkeen oikeesti kahdenkeskeistäkin aikaa välillä. =)

Kuinka?

Lapsen voi jo laittaa hoitoonkin välillä =) Meillä ei ole isovanhempia 200 km lähempänä joten ihan pienelle ei ollut mitään hoitomahdollisuutta.