Miehen kans. Mie oon sille monet kerrat tuskaillu sitä miksen tavannu exän sijasta sitä sillon teinityttösenä, minun elämä ois lähteny niin eri suuntaan...
Yöllä juteltiin kaikenlaista, ko miehelle tuli joku fläsäri että hänhän on nähny minut. Ollaan tavattu. Kerto että oli ollu isänsä ja parin sukulaisen kans tuolla mettätiellä, olivat menossa ettimään jotaki karhua tms, mie olin kävelly siitä ohi ja miehen isä oli tunnistanu minut paikallisen maanviljelijän tyttäreksi
No muistinhan mieki sen tapauksen, jotaki ne mulle jutteliki, ja muistan sen hyvin koska olin sillon matkalla kylälle ja samaisella reissulla näin exän ekan kerran ja ihastuin siihen ja siitäpä se minun elämän alamäki alko.
Mie muistan vaan miesporukan, en mie uskaltanu kattoa ko miehen isää, olin niin ujo Voi jospa oisin vilkassu tuota minun nykystä miestä niin oisin varmaan menettäny sydämeni sille :saint:
Tosin mies sano että oli naureskellu käkkäräpäistä tytönrääpälettä
Jotenki lämmin olo kuitenki, tuo mies ollu jotenki niin lähellä kuitenki niinki pitkään. Vaikkei ollakkaan tunnettu :heart:
Aiemminki on hoksattu että on tavattu ennen niitä häitä mistä meän rakkaustarina alko, mut siinä oli kyse vain muutamasta vuodesta, tässä on kyse puolesta elämästä Kuitenki samoilta mailta ollaan kotosin, joten kai sitä on väistämättäki toisiinsa törmänny, vaan ei sitä ole tajunnu kummemmin.
Elämä on. Vaikka se ois voinu olla ihan toisin. Elämä siis. :snotty: Eikä sitä kannattis murehtia mut mie silti murehin. Olen suorastaan katkera. Miksen vaikka kompastunu johonki maasta pilkistävään juurakkoon ja kaatunu tuon minun miehen jalkoihin ja ah.... rakkautta ensi silmäyksellä. :'(
Yöllä juteltiin kaikenlaista, ko miehelle tuli joku fläsäri että hänhän on nähny minut. Ollaan tavattu. Kerto että oli ollu isänsä ja parin sukulaisen kans tuolla mettätiellä, olivat menossa ettimään jotaki karhua tms, mie olin kävelly siitä ohi ja miehen isä oli tunnistanu minut paikallisen maanviljelijän tyttäreksi
No muistinhan mieki sen tapauksen, jotaki ne mulle jutteliki, ja muistan sen hyvin koska olin sillon matkalla kylälle ja samaisella reissulla näin exän ekan kerran ja ihastuin siihen ja siitäpä se minun elämän alamäki alko. Mie muistan vaan miesporukan, en mie uskaltanu kattoa ko miehen isää, olin niin ujo
Voi jospa oisin vilkassu tuota minun nykystä miestä niin oisin varmaan menettäny sydämeni sille :saint: Tosin mies sano että oli naureskellu käkkäräpäistä tytönrääpälettä
Jotenki lämmin olo kuitenki, tuo mies ollu jotenki niin lähellä kuitenki niinki pitkään. Vaikkei ollakkaan tunnettu :heart:
Aiemminki on hoksattu että on tavattu ennen niitä häitä mistä meän rakkaustarina alko, mut siinä oli kyse vain muutamasta vuodesta, tässä on kyse puolesta elämästä
Kuitenki samoilta mailta ollaan kotosin, joten kai sitä on väistämättäki toisiinsa törmänny, vaan ei sitä ole tajunnu kummemmin. Elämä on. Vaikka se ois voinu olla ihan toisin. Elämä siis. :snotty: Eikä sitä kannattis murehtia mut mie silti murehin. Olen suorastaan katkera. Miksen vaikka kompastunu johonki maasta pilkistävään juurakkoon ja kaatunu tuon minun miehen jalkoihin ja ah.... rakkautta ensi silmäyksellä. :'(
No jos mietin, niin nimenomaan alussa kiinnitin huomiota tässä nykyisessä miehessä siihen sen rauhallisuuteen, normaaliin olemukseen ja järkeviin puheisiin, tasa-arvon tunteeseen ja siihen kunnioitukseen minkä siltä sain. Jos oisin sen kans teininä alkanu olemaan niin varmaan oisin jossaki vaiheessa kaivannu menevämpää meininkiä 
