***Me monikot***

Blaah...kirjoittelin yksi päivä pitkät tarinat sisään kirjautuneena ja kun sitten painoin lähetä niin alkoi valittamaan etten ole kirjautunut ja hävitti tekstit kokonaan. Siitä huolimatta tuossa ylhäällä näytti minun tiedot jne...

No, mutta täällä ei mitään uutta auringon alla.

Minä olen antanut näiden vintiöiden purkaa vaatekaappeja, vaippahyllyjä jne...ihan vapaasti.
Helpompi on sitten laittaa kaikki takaisin kun olla koko ajan kieltämässä ja ainakaan meillä ei kielto toimi juuri lainkaan, vaan käänteinen kehuminen. Eli aina kun on tekemässä jotain mitä ei saa tehdä niin sanotaan että "näytäppä miten hienosti osaat tulla pois sieltä" ja kun tulee niin sitten kehutaan ja annetaan aploodit ja he taputtaa itse myös
Meillä ei ole lukittu tms. mitään laatikoita tai ovia. Turvaportti on rapuissa ja tuulikaapin ovella.
Muuten ollaan sitten vaarallisimmat tavarat nostettu pois ulottuvilta, mutta kaikki muut on paikoillaan laatikoissa ja kaapeissa.
Kyllähän sitä välillä tulee se tuskainen olo, kun ei omat lelut kiinnosta lainkaan ja mennään esim. sohvalle hyppimään holtittomasti jne...
Mutta minä olen jättänyt kaiken muun homman tekemisen pois, ja teen kun pystyn. Silti meillä on pyykit aina pestyinä, siivoukset jne... tehnynä eli talo ei ole lainkaan ylös alaisin.
Kyllä sitä sitten tulee aina se hetki päivässä tehdä ne hommat pois jaloista.
Saas nähdä mitenkä käy kun vauva syntyy, että mitenkä sekaisin sitten kaikki on

 

HUHUU!

Missäs meidän monikot oikein luuraa
Itse olen luurannut raskaana valas oloni kanssa ja erinäisten vaikeuksien kautta lopulta sitten
se vauva syntyi 27.4 rv 37+4, eli tänään täyttää jo kuukauden
Äkkiä se aika vaan menee.
Jouduin olemaan kaksi viikkoa sairaalassa yhtä jaksoisesti, ensin odottavienosastolle viikko ja sitten poika syntyi niin meni toinen viikko ennen kuin päästiin kotiin, kun piti tehon kautta hakea vähän vauhtia. Sillä aikaa täällä kotia olivat pyörittäneet äitini ja anoppini sekä kodinhoitajat jotka olivat aamusta iltaan paikalla kun mies tosiaan on töissä niin että lähtee aamu kuudelta ja tulee ilta kuuden-seitsämän välillä takaisin.
Kaksoset olivat sairaalassa oloni aikana oppineet kävelemään täydellisesti ja vaikka mitä uutta temppua ja jekkua
Muutenkin tuntui että jopas he ovatkin isoja kun tuli vauvan kanssa kotiin.
Nyt sitten koitetaan sovitella täällä arkea yhteen ja miettiä miten tätä arkea aikataulutetaan jatkossa.

Mitäs teille muille kuuluu?

 

Heissan!
Täällä sitä luurataan ja välillä käyn lukemassa kuulumisia. Kirjoittamiseen ei vaan koskaan tunnu olevan aikaa kun taustalla sattuu ja tapahtuu. Meidän kaksoset nyt 1v 2,5kk, korjattu ikäkin nyt vuoden. Molemmat ottavat muutamia askelia ilman tukea ja kiipeilyvimma on kova, joten kallot ovat kovilla. Ovat myös oppineet tappelemaan keskenään ja meteli on aikamoinen päivittäin. Yöt edelleen hurlumhei. Ilmeisesti liikunnan ilo valvottaa öisin. Hetkeäkään ei voi olla vahtimatta tuhokaksikkoa
Tällä viikolla käytiin viimeisessä kehitysseurannassa tehon avopolilla ja taas tuli alkutaival vahvasti mieleen.
Onnittelut Enie uudesta sydänkäpysestä ja voimia arjen pyörittämiseen! Mahtaa olla melkoista.

-tiki-

 

enie onnea uudesta perheenjäsenestä! kuinkas tuplat on pikku veikan ottanu vastaan?

tiki mukavalta kuullostaa teidän lasten kehitysvauhti, tosin kurjaa että yöt on levottomia.

meillä kaksikko 1v 1,5kk ja viikon päästä korjattu ikäkin 1v. Tyttö konttaa ja kävelee tukea vasten sivuttain (esim.sohvaa vasten). Poika hitaammin kehittynyt (on käyty pari kertaa ft:lläkin), mutta nyt oppinut nousemaan seisomaan, ottaa joskus pari askelta sivulle, mutta ei vielä konttaa, vaan ryömimällä menee. Molemmat oppineet nousemaan sohvalle omin voimin, eli enää ei voi jättää ihan huoletta lapsia olohuoneesen kun lähtee itse keittiöön. Yöt sujuu pääasiassa hyvin, omassa huoneessa olleet pääsiäisestä saakka ja se rauhoitti kyllä yöt. Tietysti sairaana sitten levottomampaa, mutta kuuluu asiaan. (eikä aina malttas nukahtaa kun voi toiselle illistellä)

Meillä uuden vauvan odotuksessa nyt murheita, kun mulla jo nyt (rv 24) kohdunsuu pehmyt ja lyhentynyt. Kävin (onneksi) äippäpolilla kontrollissa kun edellinenin raskaus ennenaikainen ja nyt sit pitää lepäillä. Kyllä on paha mieli ja pelottaa.... kakskon kanssa olin rv 30-32 vuodelevossa sairaalassa mut syntyivät silti, joten ei kovin hyvät odotukset oo tästä raskauden etenemisestä. Onneksi mies on vielä tän kuukauden kotona ja minä sitten tosiaan oon lähinnä pötkötelly... seuraava kontrolli 2 vkon päästä, toivottavasti tilanne pysyis rauhallisena.

Mites on muilla kesä alkanut?

soja

 

Moikat pitkästä aikaa! Täällä on kesä alkanut niinkuin kesät kai usein alkavat, helteiden aikana käytiin uimassa, tosin pojat vähän vielä ujostelevat isoja järviä vaikka viime kesänäkin lutrasivat onnesta soikeana ihan missä vaan vedessä Oma kahluuallas on ollut kovassa käytössä. Pottailu sai uutta virtaa lämpimistä keleistä, ollaan harjoiteltu vaipatta olemista ja pihalle pissimistä ja hyvin on sujunut. Muutoin on elämä sujunut normaalisti, nyt kovasti odotetaan reissua Muumimaailmaan. Tai minä ainakin odotan, pojat tuskin vielä ihan ovat tajunneet koko asiaa

Muuta: Katras lisääntyy Plussasin tuossa toukokuussa ja tällä viikolla käytiin ultrassa katsomassa mitä mahasta löytyy, ja virkeä vauvanalkuhan siellä mylläsi. Aika kauhunsekaisin tuntein kyllä ultraan mentiin, vähän jännitti tuleeko taas monta mutta ei nyt tällä kertaa. Olisihan siitäkin selvitty niinkuin näistä edellisistäkin, mutta nyt kyllä vähän toivon että saisin jo nauttiakin vauva-ajasta selviytymisen sijaan Ja laskettu aika sattuukin somasti jouluaatoksi

Ja nyt on taas riennettävä Iloista kesää!

 

moikka pitkästä aikaa!

Onnea kovasti täältäkin vauvan saaneelle/saaneille ja plussanneille.

Meilä likat oppi kävelemään noin 11 kk ikäisinä ja nyt reilu yks vuotiaana mennään jo kovaa kyytiä paikasta toiseen.

Kasvu seurannassa ollaan jouduttu käymään koska likat ei kasva käyrillä ne kasvaa vaan omalla käyrällä. Lääkäriinkin meidät laitettiin jossa lääkäri totes käynnin olleen turha koska ne kasvaa omaa tasasta tahtia. Pieniähän noi ovat mutta mitä siittä ku kasvavat.

Kylläkin tuolla liikemäärällä ei painoa voi kauheesti tulla vaikka kovasti syövätkin.

Nyt ollaan siirtymässä yksille päiväunille ja viime yö oli jo hyvä pari tutinlaittoa kun samalla jätin yö pullonkin pois.


Nyt tuli "tietokoneen käytön rajoittimet" roikkuun lahkeeseen eli on mentävä leikkimään.

 

Heips

Ja anteeksi ettei miusta ole kuulunut todella pitkään aikaan. Ollut aikamoista menoa kevät ja kesä, ja tuntuu että jotenkin unohdin tämän koko ketjun..

Meillä lapset kasvavat ja voivat hyvin. Pieniä ovat kai edelleen ikäisikseen, mutta kasvavat omilla käyrillään ja oppivat uutta. Ikää heillä nyt reilu 1v 4kk (korjattua ikää 1v 2kk). Viimeeksi käyty punnituksessa vapun jälkeen (korjattua ikää silloin vuosi, oikeaa ikää noin 1v 2kk), silloin Veera noin 9,5kg/75cm ja Niko noin 7,6kg/75cm.
Veera kävelee ja juoksee, on tosin nopea liikkeissään, aikamoinen rämäpää. Menee ensin ja miettii vasta sitten. Välillä äitiä tai isiä huudellut, muttei varsinaisesti sanoja vielä tule.
Niko on viimein oppinut pari viikkoa sitten kävelemään ilman tukea Nyt poika ei sitten muuta tekiskään kuin kävelee ees taas ja kantelee leluja yms. Nikolla puheenkehitys yms siskoaan edellä, kuitenkaan ei vielä kauheasti sanoja löydy..

Yksillä päikkäreillä menty jo jonkin aikaa, tosin nyt lapset ovat jostain syystä jo jättämässä niitäkin pois.. Illat sitten yhtä hullunmyllyä jos päivällä ei ole nukuttu..
Meillä mies opiskelija, eli käytännössä päivät pyörittelen itsekseni tätä rumbaa, tosin nyt kesällä mieskin enemmän mukana. Kovasti ollaan käyty perhekahviloissa, kerhoissa yms. Lapset vaan vaunuun ja menoksi Tosin nykyisin eivät enää aina jaksaisi kaikkia päiviä kotona, tulee kai tylsää. Ja äippäkin kaipaa välillä seuraa.. Eli ollaan tällaisia hulluja jotka menee ja tulee, paljon on lasten kanssa matkusteltukin pitkin Suomea.

Ja vauvakuume jälleen iskenyt, niin minulle kuin miehellenikin. Saas nähdä miten käy..

 

Moikka,

Mahtuisinkohan vielä mukaan. Meillä helmikuussa 2011 syntyneet tytöt ja ihan kohta 5kk mittarissa. Vielä en tiedä kuinka ehdin kirjoittelemaan, mutta kokeillaan

3kk koliikki selätetty, mutta nyt taitaa tulevat hampaat kiusata eli aina jotain ikävää menossa. Mutta kun kummallakin oli koliikki, niin nyt tuntuu että elämä alkaa oleen ihanan normaalia. Mahavaivoihin auttoi kanniskelu ja sylissä hyssyttely, mutta nyt tytöt haluaisivat edelleen kovasti olla sylissä (mikä on täysi mahdottomuus). Toivon, että kunhan oppivat istumaan niin saisivat toisistaan seuraa ja viihyisivät ehkä vähän paremmin keskenäänkin.

Eniten varmaan toivon saavani käytännön vinkkejä arjen pyörittämiseen.

 

Heipat vaan taas kaikille minunkin puolesta.
Kävin tuossa kerran jo raapustamassa pitkät tekstit, mutta meidän netti yhteys otti ja pätkäisi.
Kaikki hävisi kuin tuhka tuuleen niin ei sitten saanut aikaiseksi alkaa heti uudelleen kirjoittaa :ashamed:

Mukava kuulla taas kuulumisia ja -Mira- totta kai mahtuu mukaan, tervetuloa vain ja onneksi olkoon pienistä paketeista.

Täällä on vauvakuumettakin ilmassa ja vauvan odotustakin IHANAA :heart:

Soja Tuosta sinun tilanteestasi ja mahdollisuudesta levätä, niin kanntaa rohkeasti ottaa yhteyttä neuvolaan ja kertoa tilanne. Ainakin meillä täällä järjestävät tilapäisapua 1-3kk perhetyön kanssa sillä tavalla. Mutta mikäli tarve ja jatkuu niin perhetyö jatkaa siitä sitten myös eteenpäinkin. Meillä perhetyöntekijä käy hoitamassa lapsia 2krt viikko puoli päivää tällä hetkellä. Ennen se oli 1krt viikossa puoli päivää, mutta nyt minun tilanteeni takia se on useammin.

Itselläni tosiaan sellainen tilanne, että tällä hetkellä meillä käy ma-to 8-16 hoitoapu paikalla ja perjantaina 8-12 koska en saisi nostella edes meidän vauvaa ja minun pitäisi vielä kuukaisi olla totaali levossa...tässä on jo reilu kuukausi oltu, mutta tosiana edelleen vaan pitäis koittaa jotenkin olla. Meillä käy kodinhoitaja, perhetyöntekijä ja perhepäivähoitaja. He sitten vuorottelevat, eri päivinä. Samoin mies käy nyt vain ma-ke töissä, koska minun tilanne vaatii todellakin nyt apua.
Mutta eiköhän se tästä.

Pari asiaa tuli mieleen tästä meidän ketjusta:

Voisitteko laittaa teidän lapsien syntymäajat minulle kk/vv muotoa, kenellä ne tuolla etusivulla on varsinaisena ikänä kun nehän ei pidä paikkaansa ja olen kyllä nyt niin laiska etten jaksaisi alkaa etsimään koska se ikä on ilmoitettu ja mikä se nyt on?

Sitten mietin sellaista, että oletteko miten innokkaita fb:n käyttäjiä?
Mietin nimittäin, että itse ainakin siellä vietän aikaa myös niin jos tekisin sinne meille monikko ryhmän...,olisko ideaa?
Laitan tänne siitä sitten linkin jahka saan aikaiseksi ne perustettua ja nimenomaan sellaiset suljetut sivut jonne pääsee vain hyväksynnän kautta ja sisältöä ei näe kuin ryhmäläiset itse.
Meillä nimittäin on meidän odotusryhmän kanssa siellä sivut ja se on todella kätevä minusta vaihtaa ja kuulla kuulumisia siellä

Mukavaa sunnuntai päivää kaikille :heart:

 

Hei kaikille!

Voinko liittyä mukaan ketjuunne? Mulla tuplat tyttö ja poika 4/2011 ja syntyivät suunnitellulla sektiolla rv 34+3. Olen aloittanut kaksi erillistä keskusteluketjua nimillä "kaksosraskaus ahdistaa" ja "karsea tilanne tuplien 2,5kk kanssa". Tilanne on edelleen hankala. Molemmilla vaikea refluksitauti siten, että kyse sekä allergisesta että rakenteellisesta refluksista Arki on yhtä hel*** suoraansanottuna enkä nauti vauva-arjesta yhtään Jos joku ei tiedä, mitä reflukstauti on niin tässä lyhyesti: ruoka ja vatsahapot seilaavat mahalaukusta ylös suuhun ja jotkut vauvat pulauttelee, mut jotkut ei ja silloin kyse tosi kivuliaasta silent refluksista kuten meillä. Yleensä rakenteellinen refluksi helpottaa, kun vauva saa kiinteitä (mahaportti ei päästä kaikkea niin helposti ylös) ja saa istua ja olla pystyssä. Mutta allergisessa kiinteät ja väärä maito vain pahentavat refluksia, koska allergia ilmenee refluksina. Eli mulla täällä kaksi kirkuvaa lasta, jotka tosi kipeitä. Käytössä maidottomat maidot + happolääkkeet, mut rakenteellinen pulma niin isoa et ehkä tarvisevat siihenkin vielä lisälääkkeen. Koko ajan pitäisi pitää pystyasennossa (rintareppu, olkapää), mutta mites teet sen yksi kahden vauvan kanssa?!? Makuuasentoa eivät siedä eli sisällä kökitään, kun vaunuja eivät kestä ja yöt menee meillä puoli-istuvissa asennoissa. Rakenteellista puolta yritetään helpottaa, että aloitellaan kiinteitä, mutta kun tähän mennessä ruokakokeilut pahentaneet refluksia ja tyttö kieltäytyy kiinteistä. Eli sitäkään ei tiedä, miten pitkään menee, että löytyy se sopiva kiinteä ruoka. Refluksin takia vauvat ovat hyvin itkuisia, nukkuvat pätkissä, vaativat pystyasentoa, kantelua jne. Pahimmillaan huutoa on aamusta alkuyöhön ja mun sietokoky sen kirkuvan itkun ja kitinän kanssa alkaa ollla täysi 0. Sairaalassa empivät prepulsid -lääkityksen aloittamista tuohon rakenteelliseen pulmaan, koska siihen liitty rytmihäiriöriskejä ja meillä suvussa tuota pulmaa paljon ilman lisäaltistusta....

Ahdistaa kun kesälomat alkaa olla lopussa eikä kukaan sukulainenkaan enää jaksa ja pysty tulemaan apuun. Meillä siis ollut jo viikko tolkulla koko ajan joku auttamassa yötä päivää ja nyt on tilanne taas ihan leviämässä käsiin, kun lomat loppuu. Hulluksi tulen! Olen tosi ahdistunut ja masentunut tilanteesta ja tosi kateellinen niille, joilla on "vain" yksi vauva. Kahdessa on muutenkin työtä, mut kun tilanne on näin kauhee kuin meillä, niin en kohta enää jaksa. Haaveilen jo töihinpaluusta....Anteeksi, jos kuulostan negatiiviselta, mutta kun edes ulos ei pääse eikä aina syödäkään ehdi, kun yrittää kahta kipeää vauvaa yksin hoidella päivät pitkät...

 

hei vadelmaunelma olinkin jo miettinyt mitä teille kuuluu. Surkeaa, että tilanne edelleen noin huono. En edes osaa kuvitella miten tuossa väsyy =( jaksamista kovasti!

 

Moikat Vadelmaunelma Mäkin oon seurannut teidän tilannetta, kurjaa ettei ole helpottanut vielä. Voin vaan kuvitella miten raskasta sinulla on, kun itselläkin on jaksaminen välillä ollut aika kehnoissa kantimissa vaikka lapset ovatkin olleet kohtuullisen terveitä sen jälkeen kun vauva-ajan mahakirkumisesta selvittiin. Oletko kysynyt kunnalta/kaupungilta apua? Entä seurakunnasta? Meillä kuulemma seurakunta voi antaa jonkun perhetyöntekijän avuksi jos perhe apua tarvitsee. En tiedä sen tarkemmin, mutta kysy asiaa, apu se on pienikin apu kun tilanne on tuo mikä teillä. Jaksamisia kovasti!!! Sinua koetellaan nyt kovasti mutta kyllä se jossain vaiheessa helpottaa, ihan varmasti!

Tänne ei mitään erityistä uutta, pieniä tapaturmanpoikasia ja täyttä hulinaa

 

Meillä on siis sellainen tilanne, että tytön refluksi on saatu kuriin oikealla lääkityksellä ja sopivalla korvikkeella. Sen sijaan pojan tilanne on hankala - tai ei olisi niin hankala, jos vauvoja olisi "vain" yksi. Lapsi oli jo sairaalassakin muutaman päivän. Oireet pysyvät hallinnassa, jos vauvaa kantelee, hyssyttelee, vatkaa, keinuttaa jne. jotta refluksiin liittyvä huono-olo ikään kuin häviää taustalle ja pahat kirkumiskohtaukset saa hallintaan, jos huonoa oloa pääsee nopeasti helpottamaan. No, ei tietenkään pääse jos on yksin! Siksi sairaalassa - jossa koko ajan joku hoitsu vatkasi, hyssytteli, nosti äkkiä pystyyn jne - oltiin sitä mieltä, että joo, lapsella on paha refluksi, mutta on myös "vaativa" ja että hytkyttelyn pitäisi riittää ja kelvata hoidoksi. Olen ihan epätoivoinen, sillä se on täysin mahdotonta, kun olen yksin päivät ja kun en pääse ajoissa ja jatkuvasti auttamaan vauvaa pahassa olossa niin tuloksena on kirkumista, kipukohtauksia ja kovaa huutoa, joihin toinenkin vauva hermostuu. Kaikki päivät menee nyt siihen, että hyssyttelen ja kanniskelen toista tai pidän rintarepussa, jotta ei kitise, huuda kivusta jne. Tää ei voi olla normaalia! En edes vessaan pääse ilman vauvaa, kun voi saada siinä ajassa kovan refluksikipukohtauksen. Tai jos syötän toista vauvaa, niin siinä ei kalliit koliikkikeinut ja pystysitterit auta vaan vauva kirkuu kivusta siinä vieressä. Sairaalassa eivät tuntuneet käsittävän kokonaistilannetta eli sitä, että mulla täällä on tosiaan KAKSI VAUVAA, joita pitäisi hoitaa eikä tätä yhtä hytkytettävää ja vatkattavaa....Arvatkaa muuten oliko aivan kuin jotain nukkeleikkiä, kun oli vaan toinen vauva kotona? Ja jos tällä refluksissta kärsivällä vauvalla on muka "hankala tempperamentti" ja "vaikea refluksi" niin miten tämän yhtälön hoitaa kun on kaksi vauvaa? Sairaalasta yrittävät järjestää kotia-apua, mutta tuskin kaupunki kustantaa tänne mitään tätiä kantelemaan ja hyssyttelemään toista vauvaa 8h/päivä. Refluksitautiin siis auttaa pystyhoito, mutta kahden vauvan kanssa se on mahdotonta toteuttaa. Lisäksi lääkärit vihjailee "vaikeasta tempperamentista" ja siitä, että "olette opettaneet vauvan vaatimaan pystyssä pitämistä". Yksityispuolella lastenlääkärit (allergologi, gastroenterologi) eivät ylläettäen ole käskenteet "opettamaan olemaan itkemättä turhasta" vaan ovat sitä mieltä, että vauva tarvitsee riittävän ja kunnon lääkityksen refluksitaudin hoitoon...Keinot alkaa olla lopussa, kun julkinen puoli pesee kädet hoitovastuusta ja käskee "hytkyttelemään ja kantamaan" ja kieltäytyy aloittamasta lääkehoitoa, joka toteutettava alkuksi sairaalaolosuhteissa.

Siis pitääkö mun tosiaan huudattaa kivusta kärsivää lasta ja toivoa, että mitään kamalia traumoja ei tule? Käytännössä meillä päivät huutoa ja kirkumista, koska itkut ikään kuin kertautuvat, kun toinen vauva hermostuu siihen, kun toinen itkee ja toinen kirkuu, jos pahaa oloa ei helpota jos hoitaa toista...Kaikki sukulaisetkin on ihan tyrmistyneitä tilanteesta ja siitä, miten meidät on jätetty käytännössä ilman apua

 

vadelmaunelma toi teidän tilanne on kyllä uskomaton. Jaksaisiko joku sukulainen (jos et itse jaksa) alkaa todella pommittaa kunnan ylimpiä virkamiehiä/luottamusmiehiä tai vaikka kansanedustajia, ministereitä tai mitä vaan, että saisitte apua!!!! Hitto, jos voisin mitenkään niin kyllä tulisin apuun!

Mekin on kotiavusta taisteltu, kun oon joutunu vuodelepoon ja lapsia pitäs jonkun hoitaa.... saatiin ees vähän apua, kun otin yhteyttä kunnan sosiaali-ja terveysjohtajaan, lautakunnan puheenjohtajaan ja kunnanhalllituksen puheenjohtajaan.... kukaan näistä ei kyllä koskaan vastannu mun sähköposteihin, mutta niin vaan sossusta tuli ilmotus että perhetyöntekijä tulee sillon ja sillon...

 

Vadelmaunelmalle rutistus täältäkin, VAADI neuvolassa apua. Eivät voi jättää tilannetta tuohon.

Meidän pienet ovat jo 13kk ja molemmat kävelevät, juttelevat omiaan (oikeitakin sanoja jonkin verran) ja kaikki on mennyt suht hyvin. Ainoa ongelma on mustasukkaisuus äidistä eli kun toinen pääsee syliin, toinen roikkuu lahkeessa ja huutaa. Samoin imetykset tahtoo mennä huudoksi. Niihin tietty auttaa, kun ottaa molemmat yhtäaikaa, mut on se välillä sellaista kuorohuutoa. Itse olen välillä tosi poikki, mutta onneksi ihana mies sanoo silloin, että lähdehän käymään kävelyllä tms. Minulle on tarjottu neuvolasta apua, mutta minä (tyhmä) en osaa ottaa tänne ketään outoa ihmistä avuksi. Sukulaisilla omat perheet/työt/koulut eli heiltä ei juurikaan apua ole saatavilla. Nyt naperot heräsivät aamupäivän torkuiltaan.
Yritän ehtiä kirjoittaa välillä jotain, jos siis mukaan mahtuu.

Nyt vasta huomasin, että olenhan minä aiemminkin tähän ketjuun kirjoitellut. Se on tämä dementia......

 

kannattaa opetella ottaa ulkopuolista apua. Miusta se ollu paljon ihanampaa ja stressittömämpää kun ¨mummojen apu'

 

Nyt sain aikaiseksi (siis ehdin) lukea kaikki aikaisemmat viestit. Oli kiva lukea teidän tapahtumia alusta asti.

Olen alkanut miettimään äitiysloman loppua ja paluuta töihin. Tai ennemminkin sitä onko se täysi mahdottomuus. Nyt kysynkin, että onko teistä kukaan palannut työelämään heti äitiysloman jälkeen? Tuntuu, että suurin osa on jäänyt vielä kotihoidon tuella kotiin. Kotiin olisi aivan ihanaa jäädä, mutta epäilen että asuntolaina ei anna myöden ja on pakko palata töihin jo näin pian. Ellen sitten saisi jotenkin sovittua työpaikan kanssa lyhyemmistä työpäivistä. Työmatkaan minulla menee 2h päivässä ja ihan hirveetä että niin pienet olisivat hoidossa 10h/pv. Tietenkin kaikki yövalvomiset ja sairastelut vaikuttaisivat minunkin jaksamiseeni, mutta se raha on kyllä niin pieni... Mutta mulla on aikaa vielä miettiä kaikkia mahdollisuuksia melkein puoli vuotta, mutta hyvähän niitä on miettiä jo nyt.

-M-

 

me on jo lainaa ottaessa sovittu pankin kanssa, että maksellaan pari vuotta vähemmän, niin voi olla lasten kanssa kotona.

 

Vadelmaunelma Tervetuloa mukaan.

Kuullostaa tuo sinun tilanne osaaltaan kovin tultulta.
Meillä meni 1v asti ennen kuin pojan kohdalla ottivat täällä tosissaan meidät ja päästiin allergiatesteihin ja lastenlääkärille.
Siihen asti hän nukkui ainoastaan rintarepussa pätkiä! Ei puhettakaan sängyssä nukkumiseen tms. Saimme neuvolan silloiselta tädiltä kuulla vain että "pojat on poikia" lausahduksia.
Sitten kirjoitin niin kipakan sähköpostin sinne lopulta ja todellakin pääsimme tutkimuksiin.
Pojalta löytyi VAIN maitoproteiniini, kananmuna, omena, porkkana, kiiwi, kissa ja koira allergiat sekä tomaatti raakana ei käy. Ei siis ihme että jätkä oli huutanut koko pienen iän tuon maitoproteiini allergian vuoksi.
Meillä mies oli heti jäämässä 3kk isyyslomalle, se oli niin mietitty ja niin kävi.
Mutta, mutta...kohtalopa oli eri mieltä siitä, että hänestä olisi mitään apua hommaan.
Hän onneton meni ottamaan sen sika piikin ja noin parin kolmen viikon päästä siitä tulivat todella rajut narkolepsia oireet. Eihän me ensiksi älytty mistä on kyse, mutta sitten sekin selkisi ja kiireellisellä lähetteellä pääsi muutamassa päivässä KYS:n neurologin luokse ja tekivät heti kaikki mahdolliset tutkimukset. Kävi siellä sairaalassakin niistä tutkimuksissa makoilemassa ja muut litaniat. Eikä riitä että hänelle puhkesi narkolepsia vaan myös katapleksia. Eli missään nimessä ei voinut vauvoja kuvitella hänen hoidettavakseen antaa vaikka olisi vieressä itse vahtinut. Jalat kun pystyivät häviämään alta koska tahansa ja hän saattoi nukahtaa vaikka kesken kahvin juonnin.
Meillä apuna silloin olivat äitini ja anoppini vuoron perään. Sitten heiltä loppui voimat (äitini on sydänvikainen, anoppinini muuten vain tottunut olemaan tekemättä juuri mitään ja rasittuu vähästäkin)
Sitten neuvolan kautta neuvottiin perhetyöntekijät. He alkoivat meillä käydä 2krt viikossa.
Sillä sitten mentiin. Minulla oli käsissä kolme hoidettavaa.
Tilanne on meillä nyt tänä päivänä se, että itse olen melkoisessa jamassa terveyteni kanssa, mieheni pärjää kohtuudella lääkkeiden avulla ja käy jo töissä (oli vuoden poissa työelämästä) ja meillä on 3kk ikäinen vauva
Meillä on nyt minun kunnon takia ma-to 8-16 ja perjantaina 8-12 lastenhoitaja paikalla, niin että perhetyö, kotihoito ja perhepäivähoito vuorottelevat. Eli lapset saavat olla kotona eikä heitä tarvitse raahata hoitoon.
Kyllähän he ensin koitti suostutella että olisin vienyt kaksoset hoitoon mutta en suostunut. Olin niin äkäinen sinne ja tänne ja kerroin miten loppu olen ja meillä ei mummot enää apuun tule (siitä syystä että äitini terveys ei kestä ja anoppia en siinä vaiheessa enää itse jaksanut katsoa täällä) ja että mies on meinannut usein ajaa työmatkallaan (120km yhteensuuntaan) kolarin sairautensa takia.
Kumma kyllä sieltä alkoi marssia tänne käymään henkilöt, perhetyöstä, kotipalvelusta ja perhepäivähoidosta ja he sorvasivat nuo apu hommelit kuntoon.
Minulla tosin on se että en saisi nostella edes tuota vauvaakaan tällä hetkellä mutta sehän ei ole mahdollista.
Hyvin on homma tosiaan nyt pyörinyt, ja vielä kun mies tekee nyt kesän niin että käy vaan maanantai-keskiviikko töissä ja on torstain-perjantain kotona niin sekin avittaa.

Refluksista sen verran myös, että itse sairastan sitä ja se on pirullinen homma ainakin itselläni. Ei ole kiva lainkaan...saati sitten kun siitä kärsii vauva joka ei ymmärrä koko asiaa

Raha puolesta sen verran että meilläkin on asuntolaina, 2 x autolainat jne...mutta kummasti sitä penniä saa venytettyä kun haluaa. Meillä tosin ei ole alunpitäenkään otettu kamalan suurta erää lyhennykseen kun se laina on niin pieni.
Töihin en mene takaisin ennen kuin on äärimmäinen pakko. Minä haluan olla lasten kanssa kotona niin pitkään kuin vain mahdollista. Minä en käy kampaajalla, en ostele uusia vaatteita enkä juuri mitään muutakaan ja valmistan ruuat ja muut itse niin siinäkin säästää. En koe jääväni mistään paitsi kun ei minun elämäni ole sen köyhempi...joskaan en kyllä kampaajallakaan ole koskaan tykännyt edes käydä. Pienistä summista kertyy iso puro

Ja kyllä ne pankissakin ymmärtävät varmasti jos haluaa pienentää lyhennystä tai vaikka lykkäystä kokonaan joksikin aikaa pyytää. Ei ne nykyään ole mitään monstereita kun keskinäinen kilpailu on niin kova.

Kovasti tsemppiä, ja ehdottomasti kannattaa ottaa yhteyttä sinne sosiaalitoimeen, neuvolaan, kotipalveluun jne...ja jos ei suoriltaan sieltä niin sitten soita sosiaalipuolen päivystyspuhelimeen illalla ja kerro kuinka rikki olet niin silloin niillä tuntuu olevan aikaa kuunnella.

Tuosta sospan sähköpostiin vastaamisesta niin he eivät saa vastata asiakkaiden kysymyksiin tai viesteihin sähköpostitse. Tietoturva homma.

Kaikille monikoille rutkasti voimia arkeen...ja vadelmaunelma VAADI tosiaan sitä apua!!!
Tulehan kertomaan seuraavaksi meille ilouutiset että olet saanut apua :heart:
Tulipa sekaisin purkaus vähän sieltä ja täältä ja sekaisin juttujen kanssa mutta kaipa sieltä saisi poimittua ne jutut

 

huh huh enie !:O ei oikein osaa muuta sanoa. Mietinkin aiemmin, että mitä miehesi sairastaa kun kerroit siitä täällä, mutta tosi hurja juttu, jaksamista. Ymmärrän paremmin kun hyvin, että jossain vaiheessa äidin ja anopin apua ei enää jaksa:headwall: meillähän ei tosiaan mitään tollasta ole, ei voi ees samana päivänä puhua teidän ja vadelmaunelman ongelmien kanssa, mutta nyt kun oon 9vkoa jo maannu kotona ja koittanu pitää vauvan masussa, niin alkaa tulla mitta täyteen.... ja suurin osa ajasta on pärjätty miehen kesälomalla ja palkatulla lapsenhoitajalla. Nyt pari viikkoo menty sitten äidin ja anopin hoitoavulla, ja mie oon jo varmaan pahottanu molempien mielen monta monta kertaa no, onneks tää makaaminen kohta loppuu rv33+3 jo menossa. Sitten tietty toisella tavalla raskasta tulee kun on vauva ja kaksikko, mut voi kuitenkin itse tehdä jotain!

me täällä kovasti ootetaan että kaksikko oppis kävelee, ikää nyt 1v3kk2vko ja taaperokärrilä huristelevat, joten jospa ne kohta alkas kipittää. Tappelun alkeet hienosti opittu, ihan pitää jo tarkkailla että eivät toisiaan pure tai lyö kun samoista leluista tulee riitaa. Rasittavaa mutta silti ihanaa että meidän pienet on jo noin isoja:heart:

 

Hei vaan! Nopeasti tuohon kotiinjäämis/hoitoonlaittoasiaan kommentoin. Meillä päätös oli sinänsä helppo, asiasta keskusteltiin miehen kanssa jo silloin kun odotin poikia ja tultiin siihen tulokseen että pojat hoidetaan kotona niin kauan kuin minä jaksan kotona olla. Päätöstä helpotti se, että olin koulussa eikä ollut työpaikkaa johon palata, ja sittemmin on selväksi käynyt ettei kouluun ole enää edes varaa mennä, pitäisi kulkea omalla autolla 50km suuntaansa+hoitomaksut+koulumateriaalimaksut jne. Eli siis töitä haen kun aika on, koulu saa jäädä valitettavasti. Meillä on lainanlyhennys pyöreesti 1000e/kk, siihen päälle miehen bensakulut työmatkoihin ehkä 300-400e/kk, vähintään saman verran laskuihin ja loppu muutama satanen ruokaan. Minä siis sillä pelkällä kotihoidontuella, miehellä ihan ok palkka mutta niinkun näkyy, menot on isot. Katastrofi on aina kun joku yllätysmeno tulee (tälle kuulle pesukone hajosi ja eilen tupsahti kiinteistöverolaskut ja vielähän tossa jotain ehtii tulla ) mutta jotenkin on selvitty, enkä koe että ollaan edes köyhiä. Eikä kyllä auttaisi valittaa kun itsehän haluan kotona olla Ja näköjään vielä pari vuotta olen ainakin. Pointtihan oli siis se, että pienelläkin rahalla pärjää jos on halua, pitää osata tinkiä oikeista asioista ja sijoittaa siihen mikä on tärkeää. Vaikka välillä on rahan kanssa epätoivon hetkiä ollutkin, aina on kyllä selvitty ja en hetkeäkään kadu sitä että olen saanut kotona olla lasten kanssa.

Enielle jaksuja! Raskaalta kuulostaa, minäkin pohdin että mikä miehelläsi on mutta en tohtinut kysyä. Onneks olette saaneet nuo apuasiat kuntoon, jos tästä nyt jotain hyvää haetaan

 

Mulla on niin kauheaa ja ahdistavaa tää refluksitautihelvetti, että lähden töihin mahdollisimman pian kun vanhempainvapaa päättyy. Se ehkä pelastaa mun mielenterveyden...Kaupunki vaan levittelee käsiään meidän tilanteessa. Harkinnalla ollaan saamassa jotain apua, mutta todennäköisemmin se muutama tunti viikossa. Ja tämä vissiin pitäisi nyt pienen vauvan ymmärtää, että ei kannata olla kipeä ja huono olo muina aikoina, kun äiti ei aina voi helpotusta tarjota ja pystyssä kantaa. En jaksa nyt kirjoittaa enempää viime aikojen tappeluista sairaalan/terveydenhuollon kanssa...Sellainen käsitys on tullut, että miettiessään hoitoja/tutkimuksia sivuuttavat kokonaan sen, että on kyseessä kaksosperhe

 

Oonkohan esittäytynyt tässä ketjussa... Oon reilu 5 kk ikäisten kaksosten, tytön ja pojan, äiti Helsingistä.

soja Helpottavaa huomata, että joku muukin pitää "mummojen apua" vähän stressaavana. Musta tuntuu, että sillon vasta poikki olenkin, kun ne käy täällä

On heistä kuitenkin ihan oikeaakin apua ja musta on tärkeää, että he saavat olla lastenlasten kans ja toisinpäin, etenkin nyt kun ovat virkeitä eläkeläisiä ja jaksavat hyvin touhuta. Meillä käy myös kaupungin kotipalvelu noin kerran viikossa muutaman tunnin. Sen ajan olen yleensä itse kaupungilla humputtelemassa, mummojen aikana olen itse (tai mies on) myös kotona. Toki lähikaupassa saatetaan piipahtaa. Kaupungin kotipalvelu toki maksaa, mutta on edullinen. Olen ajatellut sen niin, että parempi ostaa apua ennen kuin väsähtää, ehkei sitten väsähdäkään. Istuessani leffassa keskellä arkipäivää en päästä mieleeni sitä ajatusta, että kuinkas paljon tämä nyt oikein maksaakaan

Enie ja Vadelmaudelma Voimia teille. Vetää ihan sanattomaksi noi teidän tarinat. Toivon niin paljon, että kaikki kääntyy vielä hyväksi.

Pistää kyllä miettimään, kuinka usein sitä itse vaan pysähtyy nauttimaan kahdesta terveestä vauvastaan. Pitäisi varmasti useammin olla vaan ja antaa huushollin räjähtää käsiin Ai niin, kotipalvelun lisäksi meillä käy siivooja joka toinen viikko. Suosittelen!

 

Moikka, missä kaikki luuraa? Kirjoitteletteko te jossakin kerhossa enemmän vai onko tämä vaan hiljaisempi ketju =)? Ymmärrän kyllä täysin jos kaksosten vanhemmat ei paljon netissä ehdi hengaamaan (itselläkin vain iltaisin aikaa kun tytöt jo nukkumassa).

Tytöt täyttää tällä viikolla 7kk mutta vielä ei kontata eikä ryömitä. Yritystä kyllä löytyy. Lähiviikkoina yritys on lisääntynyt kovasti. Toisaalta taas itkevät heti kun äiti häipyy näköpiiristä eikä auta vaikka ääni kuuluisi. Eipä sitä sitten päivän aikana paljon ehdi mitään tekemään kun päiväunien aikaan.

Oletko Enie miettinyt sitä fb ryhmää? Olisin ainakin itse valmis mukaan, koska fb:ssa tulee käytyä (edes pikasesti) joka pv.

-M-

 

Täällähän sitä taustalla ollaan Viime aikoina on enemmän tullut kirjoiteltua tuolla odottajien puolella eikä täällä monikoissa. Pojat nyt 2v 4kk ja menoa riittää. Juttelevat usean sanan selviä lauseita, viime aikoina oikein kirjakielellä Toisella on tosi vahvasti nyt menossa sellainen Minä-kausi, minä teen, minä menen, minä itse. Siihen päälle vielä orastavaa uhmaa. Samalla kundilla myös nukkumisen kanssa edelleen ongelmia, iltaisin ei tahdo käydä nukkumaan ja joka yö tulee viereen hirmuisen kirkumisen kera. Monta kuukautta on ollut poikkeuksellisen vaikeaa noiden unijuttujen kanssa, nukkumaanmennessä on jonkun oltava vieressä ja helposti menee enemmän kuin tunti siinä istuessa ja nukahtamista odottaessa. Ei kai tuosa muuten mitä istuessa mutta kun on jo äiskä ja iskäkin aika väsyneitä nukkumaanmenoaikaan.. Eilen sitten vielä alkoi se rumppaaminen että ei kelvannut isi viereen ja kun äiti tuli tilalle niin halusi isin takaisin. Sitten ei enää jaksettu kumpikaan, jätettiin huutamaan peittelyn ja pusujen jälkeen eikä mennyt kun reilu puoli tuntia että nukahti. Veikka vielä siinä lohdutteli että "elä itke ennää".. Oli varmaan tosi julmaa ja todella huonoa vanhemmuutta mutta kun on jo kaikki muut keinot kokeiltu niin pakko oli, ei tästä näin mitään tule. Katotaan nyt sitten muutama ilta alkaako helpottaa vai ei. Jospa sitten myös rauhoittuisi tuo nukkuminenkin kun onnistuisi itsekseen nukkumaanmeno. Ja toisen veljeksen kanssahan ei ole mitään edellämainittuja ongelmia, on itse viilipytty ja on jo piiiitkään nukkunut yöt ilman heräilyjä (paitsi jos peitto on hukassa niin huutelee minua laittamaan kunnolla) ja muutenkin on paljon helpompi kaveri Nuo nukkumisasiat rassaavat kovasti varmaan meitä kaikkia, todella soisin että alkaisi mennä paremmin ennen kuin vauva syntyy kun sitten saa jo muutenkin valvoa alituiseen ja olisi niin paljon helpompaa kun ei tarviis poikien kanssa enää taistella. Tai siis toisen pojan

Muuten menee elämä omalla painollaan, vauvaa odotellaan jo kovasti, poikien kanssa ollaan tuumittu että toisikohan joulupukki sen vauvan tullessaan jouluna.