***Me monikot***

Tervehdys pitkästä aikaa myös meidän huvikummusta! Täällä on saatu jotakin edistystä aikaiseksi, nimittäin tutit ovat nyt toista viikkoa olleet musito vain. Ja todella yllättynyt olin kuinka helposti vieroittaminen kävi! Neiti, joka oli luonut kertakaikkisen riippuvuussuhteen tuttiinsa, ei itkenyt kuin ekana päivänä vähän perään, yöunet sujuivat heti jopa paremmin. Ja tuttien menetyksen myötä on puhehanatkin auenneet, uusia sanoja tulee joka päivä! Mahtavaa! Myös syöttötuolit otettiin kaksikolta pois, istuvat auton istuinkorokkeella ihan tavallisella tuolilla. Nyyh, mun vauvat on jo niin isoja!!! Pitäisiköhän ruveta haikailemaan vielä viidettä vauvaa...

Koputetaan puuta, mutta suuremmilta flunssilta on vältytty. Esikoinen sairasti muutaman päivän kuumeen, mutta thats it. Jaksamisia sairastupia pyörittäville!

Jaha, herra heräsi päikkäreiltä. Tarvinnee kaivaa potta esiin ja hakea sankari alas.

HM

 

Heips!

Täällä ilmoittautuu mukaan 05/2010 syntyneiden kaksopoikien äiti. Meidän naperot syntyi kiireellisellä sektiolla rv36+1 raskausmyrkytyksen ja kasvun taittumisen vuoksi. Pojat painoi syntyessään A: 2140g ja B: 1970g. Nyt kun katselee noita natiaisia, niin miettii miten pieniä ne hetki vielä oli. Nyt tuntuvat jo niin isoilta. Ekaksi toivoin, että tää vauva-aika jatkuis mahollisimman pitkään jotta saisin nauttia ihanista vauvoista, mutta mitä enemmän nuo poikaset alkaa ottaa kontaktia ympäröimään maailmaan niin sitä enemmän toivois, että ne kasvais nopemmin niin pääsis tekemään kaikkia kivoja juttuja yhessä :heart:
Meillä on siitä mun mielestä vähän erikoiset vaavat, että ne on tykänny nukkua koko yön putkeen siitä saakka kun tavottivat tuon maagisen 3kg painon. Meillä vedellään hirsiä 9-10 h putkeen, sitten syödään ja saatetaan nukkua vielä pikkasen. On tainnu lapsukaiset tulla äitiinsä ja enoonsa. Tosin kyllä ne jo masuaikoinakin nukkui paljon, siinä vaiheess kun minä jaksoin itteni kammeta sängystä ylös alko masussa vasta tuntua myllerrystä. Oletteko muut miten havainneet, että jos raskausaikana sikiö on nukkut tiettynä aikana niin onko se jäänyt sitten kun lapsi on syntynyt?
Ja onko muita joiden sydänkäpyset nukkuu yhtä paljon?

 

hellou. Heti pitää kommentoida tohon äsköiselle kysyjälle että EI EI MEIJÄN LAPSET EI NUKU... Aikaisemmin tuolla valittelinkin, nukkunu olen viimeksi enemmän kun2,5 h putkeen..ööö emmämuista? kesä2009? Joo mä oon muutenkin aika noviisi (tää on toka kerta )näissä keskustelupalstoillekirjottamisissa, lueskellut enemmänkin ja huomannut että aina joku ottaa jostai herneen nekkuun.. Mutta joo kysympä silti että ootteks te kaikki noin onnellisia yms yms kun musta tuntuu että mä oon välillä niiiiin väsynny ja riidellään miehen kanssa ja koti on siiis niin hyrskyn myrskyn ajoittain ettei mitään rajaa??? Enkä nyt meinaa että mulla olisi mitenkään epätoivosta tää elämä mutta niinku joskus tuntuu että joo. Anyone? Ees joskus? Vertaistukee? Tai keksikää ees et "juu oli mullakin kerran"...

 

Voin vastata sulle, että onnellinen oon todellakin siitä, että mulla on noi kaks vaavia. Mutta ei tää meidänkään arki ole ihan mitään ruusuilla tanssimista vaikka yöt meneekin loistavasti ainakin toistaiseksi. Meidän kämppä on myös ihan mullin mallin kun ei oo aikaa sitä siivota ja kyllä mä voin sen sanoa ja mistä mulla on huono omatuntokin, että välillä saatan suuttua noille vauvoille. Esimerkiksi, kun syödään puuroa niin välillä meinaa kiehahtaa kun ne molempien sormet on koko ajan suussa ja sitten päristellään ja syljetään kaikki päin naamaa ja puhtaille vaatteille. Puuroa on sohvalla ja sitterillä, lattialla ja seinillä. Sillon palaa kyllä pinna ja pitää mennä pikku jäähylle ulos. Mutta siis kaikenkaikkiaan voishan sitä olla onnellisempikin, mutta mun onni on nyt noi kaks poikasta. Ja kaksosarjestahan selviää mun mielestä aika leikiten kun käyttää vähän maalaisjärkeä. Esim. lapsentahtisen syötön voi unohtaa, meillä syötetään molemmat sillon kun toinen alkaa kitistä ruokaa ja niinpä niille on nyt muodostunut samanlainen rytmi. Ja mä tosiaan syötän nassikat samaan aikaan, ei niin että syötän ensin toisen ja toisen vasta sen jälkeen. Pikku nikseillä arjen saa toimimaan ihan kivasti. Eihän siitä olis tullu mitään, jos öisinkin oisin syöttänyt molemmat lapsentahtisesti, sitä ois tosiaan saanu nukkuu kerralla jonku tunnin... :|

hellou. Heti pitää kommentoida tohon äsköiselle kysyjälle että EI EI MEIJÄN LAPSET EI NUKU... Aikaisemmin tuolla valittelinkin, nukkunu olen viimeksi enemmän kun2,5 h putkeen..ööö emmämuista? kesä2009? Joo mä oon muutenkin aika noviisi (tää on toka kerta )näissä keskustelupalstoillekirjottamisissa, lueskellut enemmänkin ja huomannut että aina joku ottaa jostai herneen nekkuun.. Mutta joo kysympä silti että ootteks te kaikki noin onnellisia yms yms kun musta tuntuu että mä oon välillä niiiiin väsynny ja riidellään miehen kanssa ja koti on siiis niin hyrskyn myrskyn ajoittain ettei mitään rajaa??? Enkä nyt meinaa että mulla olisi mitenkään epätoivosta tää elämä mutta niinku joskus tuntuu että joo. Anyone? Ees joskus? Vertaistukee? Tai keksikää ees et "juu oli mullakin kerran"...

 

buckthornberry Tervetuloa mukaan :heart:

Arki No meillä ei ainakaan ole mitenkään ruusuista tämä arki. Yritetään pitää paikat järjestyksessä ettei pääsisi pahasti repsahtamaan mutta mistään suursiivouksista ei ole tietoakaan tehdä itse. Niinpä minun äiti on täällä käynyt maaliskussa ja nyt juuri suursiivouksen tiimoilla paikat /käy paikkoja läpi.
Miehen kanssa on kyllä välillä riitoja päivittäinkin, mutta pikaisia sellaisia ja yleensä minun väsymyksestä johtuvaahan se kähinä on. Ei vain tunnu millään jaksavan aina tätä rumbaa kaikkinensa ja siihen vielä miehen sairaus päälle joka räjähti käsiin helmikuussa.
Ja jotta ei tässä kaikessa olisi tarpeeksi niin KELA kyllä pitää huolen että ei tarvi olla kovin iloinen.
Viimeisin muistutus siitä on se että hylkäsivät miehen jatko sairausloman (siis jatkoa samaan sairauteen jonka vuoksi ollut sairauslomalla maaliskuun lopusta asti). Eli kunhan tässä työnantajalta loppuu lokakuun puolessa välissä maksuvelvollisuus niin ei saa rahaa mistään ellei mene valitus KELAssa läpi. BUENOA etten sanoisi, ja sairausloma jatkuu tällä erää marraskuun viimeiseen päivään kunnes taas on arvio joko on työkykyinen.
Siinä on mukava maksaa talolaina, autolainat, 3 lapsen eläminen kotona ja 1 lapsen omassa asunnossa kun hänen tuet ei riitä edes vuokran maksuun. Liian kallis asunto vaikka onkin yksiö mutta ei ollut halvempaa tarjolla ja on reilu 100km kotoa matkaa kouluun niin ei oikein kotoa käsin voi käydä. Niin ja koululla ei ole asuntoloita.
Tänään on itsellä taas sellainen päivä että ottaa päähän ja kovaa ihan kaikki...paitsi lapset
On kyllä älyttömän väsynytkin joten johtunee siitä.
Yöllä ei täälläkään meikä nuku kuin ehkä maks 1h pätkiä yhtä jaksoisesti. Joskus kävi välillä joku ihme ja sai nukkua kerran reilu 4h pätkän mutta se jäi siihen kertaan kyllä sitten.

Kiitos kun sain purkautua, helpottaa hetkeksi


Voimia kaikille kovasti :hug:

 

Arki & Onni & Ketutus....

Joo, ei kai se kenelläkään aina ole yhtä onnea ja autuutta, mutta kyllä meillä on toistaiseksi ihan ok pärjätty, tosin vasta 4kk takana. Joo, aina on joku homma kesken, ja sotkua, mutta kun säätää vähän (tai aika paljon) omaa ärsytyskynnystä uudelle taajuudelle niin ei ihan hulluksi tule. Kyllä kieltämättä alkaa tuntua kohta jossain, ettei kovin pitkiä unipätkiä tule, mutta jospa se tästä.

Itseäni on helpottanut myös maalaisjärki ja rutiinit,rutiinit,rutiinit. JOKA aamu nassikat rattaisiin ja lenkille, vaikka ei jaksaiskaan.... ja muutenkin päivän mittaan asiat samassa järjestyksessä. Sitten siitä on lastenkin yllättävän helppo sopeutua muutoksiin ja mikä tärkeintä, koittaa olla jännittämättä muutoksia. Kun ei itse stressaa, on mukulatkin tyytyväisempiä.

Ja sitten antaa vaan välillä hermojen palaa ja avautuu jollekin, jonnekin (tää on hyvä paikka!)
kyllä täällä kans ton syömisen kaa meinataan olla helisemässä! mut sotkua tulee, ja meillä ei vaihdeta kyllä vaatteita kun max. kerran päivässä, jos vaan voi edes arvata mikä on alkuperänen väri.

nyt pitää rientää, alkuasukkaissa tyytymättömyyttä....

jaksuja!

 

"kiva" kuulla että muillakin hommat joskus tökkii Mä oikeesti ajattelin silloin kun nuo typsyt oli ihan pikkusia ettei pahemmaksi voi mennä, siis ei muuten mutta nää oli mun ekat lapset ja mä olin ihan varpaillani joka asiasta, just semmonen semi-hysteerikko että "hengittäähännenyt siellävaunuissa/sängyssäonkohannilläkylmä/paistuukone/nytnekuoleesitnälkään"? Näin jälkeenpäin aatellen helppoohan silloin oli kun nää vaan söi ja nukku. Nyt kun molemmat kiipeilee joka paikkaan ilman minkäänlaista itsesuojeluvaistoa ja just syömiset kun revitään toiselta ruokalappuja ja tartutaan lusikasta ja syljeskellään muuten vaan. Plus sitten vieläkerran että öisin ei vaan nukuta.. Aika paljon joutunut olemaan tyttöjen kanssa kolmin mikä tietysti kiristänyt pinnaa kun on niin samperin väsynny josta taas seuraa riitoja.... Mutta nau mast go, tsemppii kaikille ja kaikkeen

p.e

 

Heissan! No ei ole arki kyllä mitään ruusuista täälläkään! Kuten tuntui muillakin olevan, on meidän kämppä aikas sekasorto joka päivä, pyykit kiipeää kopasta ulos... jne. Mutta pääasia on että kaikilla neljällä tenavalla on hyvä olo ja sapuskaa tarjolla. Meillä on kaksikko jo sen verran isoja että pahin alkukooma on mennyt ohi, mutta taaperokaksoset on aika väsyttäviä nekin. Ulkona ei voi ns "päästää irti" kaksikkoa koska lähtevät kun hauki rannasta- toinen itään ja toinen länteen. Ja se uhma... huh huh. Tietysti kaiken kukkuraksi avioliitto narisee saranoillaan vähän väliä. Mutta tämä kuuluu lapsiperheen arkeen, enkä pois vaihtaisi!

Nyt taas töiden pariin...

HM

 

toi on varmasti totta, että vauvojen kanssa on tavallaan helpompaa, kun ne vielä pysyy paikallaan... ja sitten taas kun mennään reilusti isommaksi ja edes periaatteessa puhe tehoaa hetkittäin on taas helpompaa.... kauhulla ootan sitä kun noi lähtee liikkeelle nyt voi ihan hyvin käydä suihkussa vaikka molemmat köllii lattialla tai nukkuuvat sängyssä, ei tarttee huolehtia että mitä tapahtuu, korkeintaan ehtiivät pienen hetken itkeä, ja ääntähän maailmaan mahtuu ja tupla perheessä sitä on jokatapauksessa.

 

Täällä kaksostytöt syntyneet 11.12.2001 ja viisikuukautta sitten meni kesken toinen tuplaraskaus. Siitä menehtyi ensin toinen vauvan alku ja toinen hieman myöhemmin.

 

MrsBree tervetuloa joukkoon. Ja osanottoni vauvojen menetyksen johdosta :hug:

Arjesta: minäkin huomannut sen, että meidän perhe-elämä aika vuoristorataa, taitaa mennä tämän äitylin väsymyksen tason mukaan elämä. Eli kun olen saanut nukkua, lapset ovat hyvällä päälllä ja hyvin nukkuneita ja terveitä, huusholli suht siisti, pyykit suurin piirtein hetkeksi pesty, olen saanut ruokaa ja päässyt välillä kodin ulkopuolelle olen seesteinen ja onnellinen äiti ja vaimo. Mutta sitten kun joku mättää niin kellään ei ole varmaan kiva olla täällä. Sitten tuntuu, että ketään muu ei täällä tee mitään kuin minä, ja koti hukkuu pyykkiin, villakoiriin, leluihin, muksut ei nuku, esikoinenkin rähjää, niin mä tosiaan haluaisin jollekkin autiolle saarelle yksin!! Nauttimaan hiljaisuudesta ja pitkistä unista! Yleensä syynä on kehnot unet, silloin olen todella huonotuulinen ja lyhytpinnainen :ashamed:

Ja myönnän, että minä myös välillä karjaisen typyköille, kun ruokaa on kaikkialla muualla kuin suussa. Ja silloin kun niitä päiväunia ei voi nukkua kunnolla ja sitten kuitenkin kitistään niiden huonoutta koko päivä. Ai kylläpäs helpottaa kun saa vähän antaa tulla. Tosin nyt on kyllä ihan hyvä päivä! Tosin koko porukka vähän räkäisiä vielä, mutta talttumaan päin ja eilen jopa jaksoin siivota =)

Mukavaa viikonlopppua kaikille, koitetaan ottaa rennosti ja hermoilematta!!
(välillä tuntuu etten osaa puhua kuin tiuskimalla kaikille)

 

Kiitoksia Kristanna
Minkäikaisiä muut on ja paljonko lapsia löytyy perheistänne?
Biologisia lapsia löytyy viisi, kuudes tulossa ja miehen kolme adoptiolasta. Vanhin lapsista 21 ja nuorin pian 1v.
Itse olen 40v ja mies pian 32v.

 

MrsBree, ensnäkin osanottoni pienokaisten poismenosta. Täällä mennään seuraavalla kokoonpanolla: Minä 34v, mies pian 39v, esikoispoika 8v, toinen poika kohta 7v ja kaksoset tyttö ja poika täyttää lokakuussa 2v. Ja sitten on vielä koiratyttönen 5v ja epämääräinen lukema villakoiria nurkissa =)

 

Hei!!!
Meille mieheni kanssa on syntymässä helmikuussa kaksoset. Minun ensimmäinen raskaus ja ensimmäiset lapset. Miehelläni on 11 vuotias tytär. Jännittää aikas paljon kun ekana heti tulee kaksi, ei identtiset, mutta kuitenkin. Nyt on rv 16 + 4 ja kaikki on tähän mennessä mennyt hyvin ja toivotaan et jatkossakin menee. Laskettu aika on tosiaan 17.2.2011, eli hieman on aikaa vielä tottua ajatukseen kahdesta, mutta ei kait siihen pysty kunnolla loppujen lopuksi varautuunkaan... ) Onnellisia joka tapauksessa ollaan............

 

MrsBree ja risukka Tervetuloa mukaan.
MrsBree :hug:

Meidän perhe: Minä 33v, mies 34v. Lapset: 16v, 11v ja kohta 9kk tyttö ja poika
tällä kokoonpanolla tällä hetkellä
Tosin vanhin tyttö muutti heinäkuussa omaan asuntoon kun aloitti ammatilliset opinnot etäämpää niin ettei voi kotoa käsin kulkea.
Sitten on yksi lellikki, koti kissa joka tietää että saa mitä tahtoo

 

Kiitos ENIE........
Teillä onkin useampi lapsi..... Meille tosiaan yhteisesti ensimmäiset ja minulle kokonaan ensimmäiset. Hieman pelottaa, kun heitä tuleekin kaksi. Mutta kaksin aina kaunihimpi tai jotain!!!! Minulla on ikää jo 36 ja mieheni täyttää 34 vuotta joulukuussa. Joten luultavasti jää meidän ainoiksi lapsiksi yhdessä, saa nähä...... On mukavaa et on joku tällainen paikka missä voipi kirjotella kaikesta lapsiin liityvästä. Mies ei aina välillä ymmärrä, eikä halua kuunnella tai ainakin se siltä tuntuu!!!!! Ehkä se ei kuitenkaan ole hänelle sama asia kuin minulle, eihän sen masu kasva, eikä se kanna lapsia 9 kuukautta!!!!!

 

risukka Miehille raskausaika on erillainen kuin naisille. Sitä ei voi kuvitellakkaan miltä se tuntuu kuin jokin/jotkin kasvavat sisällä ja ne liikkeet ja kaikki. Samaa voisi sanoa naisesta joka ei ole ollut raskaana, että ei tiedä mitä se on
Miehillä on varmaan muutenkin erilainen se suhtautuminen ja riippuu paljon miehestä minkälainen.
Nainen kun saa heti sen siteen luotua siihen lapseen mutta mies joutuu seuraamaan tavallaan sivusta sitä vauvan kehitystä vaikka onkin siinä lähellä.
Ja tottahan se on, että kun ei jostain asiasta ymmärrä niin ei jaksa aina kiinnostaakkaan

 

Meidän perheeseeen kuuluu: minä 37 v. mies 44 v. poika 6 v. ja kaksostytöt 1v 1 kk. Ja meillä on jo kiintiö täynnä, rupeehan tota ikääkin jo olemaan...

Meillä siirrytty yksiin päiväuniin, jotka sitten vaihtelevat runsaasta tunnista kolmeen tuntiin. Toinen typy nukkuu melkein puolet enemmän kuin toinen. Toinen puolitoista ja toinen kolme tuntia. Välillä on illat aika kärttyistä aikaa jos unet jääneet vähälle, ei jaksaisi sitä kitinää, mutta toisaalta nyt saadaan heidät jo nukkumaan ysin pintaan, joten jää tunti pari omaa aikaa, tosin esikkokin täytyy laittaa nukkuun. Kuudelta jo herätään möngertämään, yritetään sitten ottaa viereen, jotta saataisiin vielä tunti nukkua, mutta harvoin sitä tapahtuu ainakin molempien kohdalla.|O

Ostinpa sitten viime keväävä jo alesta talvihaalarit kokoa 86 ja kuten arvata saattaa mun tuurilla, ovat ihan liian suuret.:kieh: Äitiyspakkauksen 68 senttiset mahtui vielä päälle, joten taidamme ainakin aluksi tyytyä niihin. Mä kerran aikemminkin olin "fiksu" ja ostin pojalle jo keväällä puvun, ja se oli liian pieni eli se siitä säästöstä. Tuolla se riippuu vieläkin, täytyisi varmaan laittaa huutonettiin yms.

Eipä nyt muuta, mukavaa keskiviikon jatkoa...

 

kristanna Minkä kokoisia teillä kaksoset ovat?
Meillä nimittäin talvipukujen metsästys meneillään, tytölle löytyi jo kirpparilta Reiman täysin pitämättömän näköinen 80cm talvihaalari 3e. Mutta pojalle pitäis löytää 92cm mielellään ja meillä ollaan nyt 9kk vasta

 

ENIE meidän tytöt oli 1 vuotis neuvolassa 74.2 cm ja 75.3cm. Ja painoa 9.1 kg ja 9.8 kg. Koitin äitiyspakkauksen 68 senttisiä toppapukuja ja nekin mahtui vielä päälle, joten niillä päästään alkuun. Huutonetistä, kirppikseltä tai alesta sitten saa 80 senttiset, jos tarvii, tietenkin voishan noita lahkeita koittaa kääntää...katotaan nyt kun se talvikin joskus tulee, toivottavasti ei pitkään aikaan.

Nyt täytyy lähteä esikon kanssa leffaan, katsoon toy story kolmosta, moikka!

 

Heippa vaan kaikille pitkästä aikaa.

Mitäs porukalle kuuluu kun on ollut aika hiljaista?
Ovatko sairastelut vieneet meidät monikot kaikki petiin?

Meillä lähdetään jo toista kierrosta tästä flunssasta menemään kurkku kivun saattelemana.
Itse jouduin tuossa kolmeksi yöksi sairaalaankin välillä mutta en tosin flunssan vuoksi.
Kummasti täällä vaan oli mies ja anoppi pärjänneet vaikka tuntuu että kun itse on paikalla on kaikki tehtävä itse ja ennätettävä joka paikkaan itse

 

Heipat täältäkin, meillä on myös ollut räkätautia riesana tässä. Tää alko varmaa jo toista kuukautta sitten, koko ajan melkein ollu jompikumpi kipeenä. Nyt on molemmilla ollu viikon terveen pätkän jälkeen kova yskä mut onneks alkaa olla hiipumaan päin. Jospa tuo jo ohi menis..

purzelchen en vissiin sit kuitenkaa oo vastannu aikasemmin vaikka piti.. Ei meijän arki ainakaa mitää pelkkää iloista rallattelua oo. Välillä eli usein väsyttää ihan kauheesti ja pinna on kireellä, hermo palaa ihan mitättömistä asioista ja sit kiukkuan ja messuan sekä ukolle että lapsille. Nyt on kyllä ollu vähä virkeempi olo mutta kyllä tossa loppukesästä meinas jo ihan totaalisesti väsyä. Me siis ei saada mistään mitää lapsenhoitoapua, ja ihan muutamaa kertaa lukuunottamatta ei oo ikänä saatukaan. Ite siis pitää vaan jaksaa ja jaksaa ja jaksaa. Sosiaalista elämää ei juuri ole, pitäis keksiä kai joku harrastus. Niinku minä ikinä mihinkää pääsisin Et oo ainut jolla kiristää välillä, todellakaan!!!

Mutta joo, ollaan tässä oltu lasten kanssa keskenää kotosalla viikon verran, isukki on ollu reissussa ja kotiutuu kohtapuoliin. Ihmeen hyvin on kyllä viikko menny, käytiin ukin luona pari kertaa ja ulkoiltiin ja kokeiltiin piirtämistäki ekaa kertaa, hienosti onnistu Sanoja ollaan harjoteltu kovasti, molemmilla on muutamia sanoja jo käytössä ja lisäksi koko joukko erilaisia eläinten ääniä sekä pärinöitä. Ja sitten tietysti sitä omaa siansaksaa mistä ei muut mitää ymmärrä.. Semmoista tänne, pitää lähtee lämmittämään sauna reissuiskälle

 

Heissan vaan! meillä menee oikeen kivasti, ei mitään suurempia ongelmia. Lapset kasvaa hyvin, poika varsinkin jo jässikkä, 5kk 64cm ja 7kg, neiti on sirompi, 61cm 5,8kg. Tällä hetkellä harjottelussa uutena juttuna iltapuuro, mutta velli maistuu vielä paremmin pullosta.... Päivällä menee 2 soseateriaa, siinä sitä riittää vauhtia ja vaarallisia tilanteita (ja pyykkiä tulee) no, poika syö hyvin, neiti tässäkin asiassa herkempi ja temperamenttisempi, eli syö tai sitten ei. Nyt kyllä menny paremmin viime aikoina, mutta kyllä on joskus tullu itku äitiltä ja tytöltä... Meillä nukutaan varsin hyvin, poika herää 2 kertaa rinnalle, ja neiti on nyt 2 yötä nukkunu kokonaan!!!! tuskin nyt ihan vielä jää yösyönnit kokonaan pois, mut suunta oikea!!! ja siis meillä yö tarkottaa klo 20-06/07 että siis oikeesti menee ihan huipusti.

Koti on kyllä sopivasti rempallaaan, en mie viiti hirveesti stressata. Riittää kun saan lapset kivasti hoidettua ja saan hengähtääkin välillä, nimittäin päiväunia ei sit lapset yhtäaikaa nukukkaan... paitsi nyt aamulla rattaissa... (aah.. mikä ihana kahvihetki äidillä). Me alotettiin vauvauinti, ja on käyty srk:n vauvakerhossa, ja päivittäin käydään aamulenkillä naapureiden kanssa, kun kotiäitejä on tässä useempia. Ja itse olen alkanut käydä kerran viikossa jumpassa, saa vähän purkaa höyryjä.

Nyt viikonloppuna mies matkoilla, lähden ekaa kertaa lasten kanssa yökylään mummolaan, saas nähä miten käy.... välillä tuntuu että ois kuitenkin ollu helpompi olla kotona, mutta toisaalta kiva mennä...


Siis vaikka väsyttää ja on aika tasanen kooma päällä, hyvin menee, pitää olla tyytyväinen kun on terveenä saatu olla.... (vaikka toki ois joskus hienoo jos vois nukkua enemmän kun 3h kerrallaan....)

Mukavaa viikonloppua kaikille!

t.soja ja nappulat

ps. tais tulla niin onnen täyteinen kirjotus, että pitänee mitata kuume.... ja muistaa tämä kun kohta taas molemmat kiljuu nälkää ja märkää vaippaa kun heräävät...

 

Tervehdys pitkästä aikaa! Täällä ollaan sairastettu oikein olan takaa, Oskarilla on kummastakin korvasta tärykalvo puhjennut ja Wilmalla oli myös kummatkin korvat tulehtuneet. Lisäksi silmätulehdus on käynyt kylässä ja ekaluokkalaiseltakin oli korva tulehtunut. Tokaluokkalainen on ainoa joka säilyi pienellä nuhalla. Myös mulla ja miehellä on kurkkua kivistänyt. Että silleen... Jospa pikkuhiljaa alkaisi taudit hellittämään, ei nimittäin enää jaksais. Töihinkin soittivat keikalle, mutta ei yksinkertaisesti jaksa... Kaiken päälle kummallakin on ihan karsea hirveä käsittämätön kamala uhma, joka asiasta huudetaan selkä kaarella ja kaikesta tapellaan. Asiaa ei helpota kahdeksanvanhan esiesiteinikäytös ja seitsemän vanhan inttäminen joka asiaan. MUTTA täytyy vaan ajatella että tämä kuuluu nyt meidän elämään, joskus tätäkin aikaa ikävöidään

Syksyn tullen ollaan paljon liikuttu metsässä ja muutenkin kävelemässä. Yksi päivä ihmettelivät metsässä sieniä ja suunnattoman hauskaa oli tökkiä niitä. Pienet on ilot... Myös värikkäät lehdet ovat ihania, varsinkin isot kasat ja tuulen lennättämät lehdet. Ja tietenkin kaikki eläimet.

Huuto yltyy, täytyy mennä erotuomariksi. Ihanaa syksyä!

HM ja räkänokat

 

Heippa, änkeän mukaan tähän ketjuun =) Meillä on esikoiset 04/10 syntyneet tytöt, nyt siis 5 kk. Arki menee ihan mukavasti ja yleensä rauhallisesti, tiedä sitten onko sillä vaikutusta että ovat ainokaisemme. Ja he alkoivat jo 3 kk vanhoina nukkumaan täysiä 8-10 h yöunia, niin äipälläkin hermo lepää yöllä. Päivisin ei sitten paljoa nukutakkaan, mutta ei se haittaa kun yöllä nukkuvat.

Tosiaan, kyllä hermoja välillä syö kun sitä sosetta on neljässä pikku kädessä, kahdessa sitterissä ja puhtaissa vaatteissa. Etukäteen ajattelin että mun lapset ei ole soseisissa vaatteissa, mutta ei hemmetti niitä jaksa joka syötön jälkeen vaihdella. Mutta nuo ovat pieniä juttuja, tyttöjä on tosi hauska seurata. Nyt he ovat hoksanneet toisensa juttelukaveriksi, ihan mahdoton pölötys ja hihkuminen kuuluu lattialta.

Kuten soja sanoi, niin ulos ulos vaunulenkille vaan, väsyttipä miten paljon tahansa. Mulle se tuo lisää energiaa arjen pyörittämiseen.