Alkuperäinen kirjoittaja jup:
kokeiltu on ja on ihanaa. Naimisissa tosin vasta 8vuotta ja ihanaahan tää on mutta kyl mie hiukan pidempään kattelin kun puolitoista vuotta, ei olut kiire ajan kanssa kypsyteltiin ajatusta aviosta. Ja ihanaa tää on mutta miksi pitää kiirehtiä, kantsii hiukan kattoo että mimmosen kumppanin ottaa ettei tartte sitten valittaa ei se tommonen alussa ollut. Ei tietenkään ollut kun ei maltettu tutustua.
Ei loppupeleissä tiiä minkä on ottanut mieheksi/vaimoksi.
Näitä surkuhupasia tarnoita saa lukea täältäkin liian usein kun kiireellä naimisiin ja lapsia tekemään. Ja hups ei kestänytkään. Toki eihän se tae ole että kestäisi siltikkään vaikka sata vuotta kattelisi mutta ehkä sitä paremmin tuntee sen kumppanin kuin et hetken huumassa paukataan avioon.
Tää taisi olla sellanen ketju missä ei saa sanoa muuta kuin puolesta hehkutuksia ja hurrata ja onnitella. Sorry nyt vaan.
No, itse tykkään lukailla kaikenlaisia tekstejä ja mielipiteitä - täältähän ne aidoimmat tulee. Tuskin kukaan ystäväni/työkaverini/sukulaiseni tulee sanomaan päin naamaa, että ero tulee kun on noin kova kiire. Tota kai saa sanoa mielipiteensä

Mutta ajattele myös asian toista laitaa.
Koen että tunnen mieheni todella, todella hyvin ja päinvastoin. Olemme viettäneet nämä 1,5v keskustellen - todella keskustellen. Tärkeät asiat on puhuttu läpi ja vähemmän tärkeät samaten. Ja puhutaan vielä monta kertaa. Mutta tärkein:
meillä on sama elämänkatsomus