Nyt on sitten käyty tuolla. Ennen tuota käyntiä meille oli juttelemassa kriisityöntekijöitä, psykologi ja erikoissairaanhoitaja. Jokainen kertoi missä oli tapahtumien alkaessa, kuinka kuuli että pitää poistua, mihin sen jälkeen, mitkä tuntemukset yms.
Ei siellä koululla sitten loppujen lopuksi ollut niin kamalaa. Nyt on helpompi olla kun näki itte mitä siellä on eikä mieti vain mielessään, että mitä missäkin paikassa on tapahtunut. Sitä surmaluokkaahan ei enää ole, se on paikka revitty täysin auki. Nokea on monessa paikassa, ei ole ollut palopaikkoja välttämättä, mutta ilmastoinnin mukana levinnyt noki moneen paikkaan. Aika lohdutonta oli kyllä kattella tuttuja paikkoja täysin mustana ja osaa paikoista osittain palaneena. Itte tapahtumapaikassa ei ollut oikeastaan enää mitään nähtävää, kun kerran kaikki poistettu.
