Kun tulee lapsi/lapsia niin miksi suurin osa on sitä mieltä, että kaiken muun elämän on loputtava?

[Avautuja]

Lapseni on mulle kaikki kaikessa. Rakastan lastani yli kaiken ja mä tykkään ihan vilpittömästi tehdä asioita lapseni kanssa. Lapsi on tosin jo 8 vuotias, joten menee paljon omien kavereidensa kanssa. Usein kuitenkin käydään yhdessä uimassa, hiihtämässä, pyöräilemässä, leffassa, syömässä, mökillä, tai pelataan lautapelejä. Me syödään lähes joka päivä päivällinen perheen kesken ja vaihdetaan kuulumisia. Me matkustellaan paljon perheenä ja mun mielestä me ollaan paljon kotona ihan vain perheen kesken.

Kaikesta huolimatta: Miksi en saisi käydä ulkomailla joskus ihan vain tyttökavereiden kesken? Miksi en voi joskus lähteä viikonlopuksi bilettämään ystäväni kanssa? Miksi en voi mennä ratsastamaan tai salille, jos haluan? Onko mökkiloma pakko aina toteuttaa perheen kanssa?
Miksi mun mies ei voi harrastaa futista? Miksi hän ei voi lähteä poikien kanssa laivalle? Miksi hän ei voi lähteä Englantiin katsomaan valioliigaa yksin? Miksi hänellä ei ole oikeus lähteä viikonlopuksi kalaan veljensä kanssa?

Lapsi on aina toisen vanhemman kanssa kotona, tai joskus isovanhempien luona.

Mä kerroin töissä, että lähden asuntomessuille ystäväni kanssa ja sieltä mennään mökille pariksi päiväksi. Kyllä herätti närää ja ihmetystä. Miten kertakaikkiaan kehtaan? Tuli heti kuorolaulu siitä, mitä järkeä on perustaa perhe, jos pitää mennä yksin. Siis huoh....

On toki ihan ok, jos joku ei halua olla ikinä yksin/ystävien kanssa.

 

[wut]

Kukin tavallaan. Mene kalaan veljen kanssa jos huvittaa

 

[älä sure]

Elämäsi jatkuu jo 18 vuoden päästä.

 

[Ken guru]

Juu, mene vaan.

Itse en tunne ketään joka ajattelisi noin suppeasti mitä kuvailit. Mutta jokainen perhe elää kuten heille sopii.

 

[viisikymppinen isoäiti]

joillekin se merkitsee sitä, että mitään ei tehdä enää muuta kuin perhee kanssa. toisille se taas ei merkitse sitä. se on ihan perheen sisäinen asia, miten hommat menee

 

[vieraaas]

Elämäsi kuulostaa ihanalta. Lapsettomana olen huomannut että moni pelottelee juuri tuolla asialla. Et voi enää käydä salilla, matkustaa, baarissa, opiskella tai tehdä mitään omaa kun ne lapset on tehty. Perhe-elämä onkin saatu kuulostamaan todella epämiellyttävältä ja sellaiselta johon kukaan tervejärkinen ei itseään vapaaehtoisesti pistäisi.

Mutta uskon että perhe-elämää voi myös elää juurikin sinun kuvailemallasi tavalla myös ja se on oma valinta jos kokee että ne lapset estävät kaiken itsenäisen elämän.

 

[dddd]

Meillä taas kaikki lapselliset äidit ovat kateellisia (positiivisessa mielessä) ruhtinaallisesta vapaa-ajastani, kun kerron vaikka että lapset ovat seuraavat kaksi viikkoa mummoloissa kesälomalla.

 

[Vierass]

Mun mies on sitä mieltä, että yön yli tehtävät reissut tehdään perheen kanssa. Mä en ole. Mutta toistaiseksi mulle on riittänyt se, että käyn iltasella esim. jonkun kaverin tupareissa. Jos tulisi eteen tilanne, että vaikka työpaikka järkkäisi risteilyn, sitten neuvoteltaisiin. Meillä tämä on erikoista sikäli, että edellisessä avioliitossaan mies ei ajatellut näin.

 

["Sitku"]

Mulla loppu oma elämä sen jälkeen kun lapset tuli. Mies on aina töissä, eikä mulla ole mitään tukiverkostoa. Raahaan lapset mukana lähes jokapaikkaan, paitsi silloin harvoin kun miehellä ei ole töitä että voi vahtia.

Vapaapäivää mulla ei ollut 5 vuoteen. Siis että saisin nukkua niin pitkään kuin haluan, tai että saisin vaan olla ja laiskotella, että ei tarvitsisi ajatella muuta kuin itseään. Mutta kyllä se tästä joskus sitten..

 

["Hiphei"]

Elän juuri samalla tavalla kuin ap enkä ole kuullut kauhistelua Meillä on neljä lasta ja hoitajat saadaan tarvittaessa kun on reissuun lähtö ilman lapsia. Teemme myös kaukomatkoja omien ystävien kanssa. Käydään ulkona, ravintoloissa ym.
Lasten kanssa puuhaillaan paljon myös ja reissataan.
Nautin elämästäni täysin rinnoin enkä voisi olla onnellisempi

 

[mitäjärkeä?]

Lapseni on mulle kaikki kaikessa. Rakastan lastani yli kaiken ja mä tykkään ihan vilpittömästi tehdä asioita lapseni kanssa. Lapsi on tosin jo 8 vuotias, joten menee paljon omien kavereidensa kanssa. Usein kuitenkin käydään yhdessä uimassa, hiihtämässä, pyöräilemässä, leffassa, syömässä, mökillä, tai pelataan lautapelejä. Me syödään lähes joka päivä päivällinen perheen kesken ja vaihdetaan kuulumisia. Me matkustellaan paljon perheenä ja mun mielestä me ollaan paljon kotona ihan vain perheen kesken.

Kaikesta huolimatta: Miksi en saisi käydä ulkomailla joskus ihan vain tyttökavereiden kesken? Miksi en voi joskus lähteä viikonlopuksi bilettämään ystäväni kanssa? Miksi en voi mennä ratsastamaan tai salille, jos haluan? Onko mökkiloma pakko aina toteuttaa perheen kanssa?
Miksi mun mies ei voi harrastaa futista? Miksi hän ei voi lähteä poikien kanssa laivalle? Miksi hän ei voi lähteä Englantiin katsomaan valioliigaa yksin? Miksi hänellä ei ole oikeus lähteä viikonlopuksi kalaan veljensä kanssa?

Lapsi on aina toisen vanhemman kanssa kotona, tai joskus isovanhempien luona.

Mä kerroin töissä, että lähden asuntomessuille ystäväni kanssa ja sieltä mennään mökille pariksi päiväksi. Kyllä herätti närää ja ihmetystä. Miten kertakaikkiaan kehtaan? Tuli heti kuorolaulu siitä, mitä järkeä on perustaa perhe, jos pitää mennä yksin. Siis huoh....

On toki ihan ok, jos joku ei halua olla ikinä yksin/ystävien kanssa.

Olet oikeassa! Vihaan sitä ajattelutapaa, että kun on pariskunta, niin ei voi tehdä ikinä mitään muuta kuin yhdessä.

 

[Sopivasti lihava mäyrä]

Mulla on tälle vuodelle kalenterissa vielä piknik-risteily, pari teatterireissua, yks keikka ja pari reissua toiseen kaupunkiin. Kaikki ilman miestä ja lasta. Suunnitteilla myös ensi kevääksi joku kaupunkiloma Euroopassa ystävän kanssa. Ilman miehiä ja lapsia.

Silti meillä on hyvä ja lämmin perhe-elämä, viihdytään yhdessä ja tehdään asioita yhdessä. Jos se lapsen syntymä merkitsee sitä, ettei vanhemmalla saa olla enää mitään elämää ilman lapsia ja toista puoliskoa, niin heikoilla mennään. Siihen mennessä, kun lapset ovat pesästälentoikäisiä, onkin sitten saanut karkotettua kaikki ystävät, kun ei kukaan enää jaksa pitää yhteyttä. Puolisonkin kanssa istutaan sohvalla ja mietitään, että voisko meillä olla jotain yhteistä. Elämää on pikkulapsiajan jälkeenkin, se olis ihan hyvä muistaa.

 

[Mörköäiti]

Lapseni on mulle kaikki kaikessa. Rakastan lastani yli kaiken ja mä tykkään ihan vilpittömästi tehdä asioita lapseni kanssa. Lapsi on tosin jo 8 vuotias, joten menee paljon omien kavereidensa kanssa. Usein kuitenkin käydään yhdessä uimassa, hiihtämässä, pyöräilemässä, leffassa, syömässä, mökillä, tai pelataan lautapelejä. Me syödään lähes joka päivä päivällinen perheen kesken ja vaihdetaan kuulumisia. Me matkustellaan paljon perheenä ja mun mielestä me ollaan paljon kotona ihan vain perheen kesken.

Kaikesta huolimatta: Miksi en saisi käydä ulkomailla joskus ihan vain tyttökavereiden kesken? Miksi en voi joskus lähteä viikonlopuksi bilettämään ystäväni kanssa? Miksi en voi mennä ratsastamaan tai salille, jos haluan? Onko mökkiloma pakko aina toteuttaa perheen kanssa?
Miksi mun mies ei voi harrastaa futista? Miksi hän ei voi lähteä poikien kanssa laivalle? Miksi hän ei voi lähteä Englantiin katsomaan valioliigaa yksin? Miksi hänellä ei ole oikeus lähteä viikonlopuksi kalaan veljensä kanssa?

Lapsi on aina toisen vanhemman kanssa kotona, tai joskus isovanhempien luona.

Mä kerroin töissä, että lähden asuntomessuille ystäväni kanssa ja sieltä mennään mökille pariksi päiväksi. Kyllä herätti närää ja ihmetystä. Miten kertakaikkiaan kehtaan? Tuli heti kuorolaulu siitä, mitä järkeä on perustaa perhe, jos pitää mennä yksin. Siis huoh....

On toki ihan ok, jos joku ei halua olla ikinä yksin/ystävien kanssa.

Miksi et voisi tehdä noita asioita?

Otsikko viittaa muiden elämään, kuitenkin tekstistäsi saa käsityksen, että sinua on arvosteltu. Oliko siis kyse siitä, että olet saanut noottia salilla käymisestä, vai onmo kyse siitä, että ihmettelet miksi kaikki muut eivät elä samoin kuin sinä? En itse tunne ketään, jonka oma elämä olisi loppunut, mutta suurin osa on kyllä halunnut muuttaa elämäänsä lasten synnyttyä. Ei joku parin päivän mökkiloma kuulosta yhtään kummalliselta eivätkä nuo muutkaan mainitsemasi asiat. Omasta näkökulmastani "kaikkihan noita tekee".

 

[Puuhippa]

En ole koskaan tavunnut tuollaisia ihmisiä joiden mielestä pitää elää vain perheelle.