Joskus tekee pahaa tämä hirveä anoppien ruotiminen täällä. Meitä ihmisiä on niin monenlaisia, ja meidänkin sukuun mahtuu jos jonkinmoista ''pipipäätä" ja välillä menee hermo omankin anopin kanssa, mutta on sitä anopeillakin välillä olemista.
Meitin anopilla on 13 lastenlasta, osa jo aikuisia ja pienin on meidän 5 kk tyttönen. Hän on aina yrittänyt kohdella lapsenlapsiaan tasapuolisesti ja ketään meistä miniöistä loukkaamatta ja on tosi ihana mummo lapsille.
Mutta hän aina odottaa yhteydenottoa, kyläilyä ja kontaktia meiltäpäin ja toisaalta olen vuosien varrella oppinut ymmärtämään miksi, välillä ei vaan oikein jaksa tätä yksipuolisuutta.
No siis yksi meistä miniöistä odottaa että heidän lapsensa olisivat jossain erityisasemassa muihin mummoteltaviin nähden ja mummon ja ukin tulisi olla aina heidän käytettävissään lastenhoitoapuna, joskus kun on sattunut että mummolassa on ollut toisia mummoteltavia hoidossa on kommentteina ollut että v...tuuko noi täällä tekee, tai kun mummo ja ukki on ottaneet kylättelyreissulle mummoteltavan mukaan niin on supissu että mitä ne tuon tänne raahas.
Mummo on kova käsityöihminen ja aiemmin ompeli lapsille tosi paljon kaikkea, no sekin harrastus hiipui kun yksi miniöistä palautteli kaikki mummon tekemät vaatteet ja arvosteli että kyllä meillä on vara ostaa ite vaatteet, sama koskee myös mummon ja ukin lahjoja nekin tuntuu aina olevan vääränlaisia. Toinen näistä minikoista on viimeisen päälle heti mulle kaikki tänne -tyyppi ja se kyllä näkyy ja kuuluu ja anoppi saa kestää.
Itse olen lapsuudessani aikaa saanut viettää serkkujeni kanssa leikkienmummolassa ja siitä on jäänyt ihanat muistot, mummon silmissä oltiin kaikki tasa-arvoisia. Kai ne miniät silloinkin keskenään kahinoi mutta antoivat meidän lasten olla keskenään mummolassa.
Olisi niin ihanaa kun omilla lapsilla voisi olla samoin mutta tilanteen tekee mahdottomaksi kaksi niin omahyväistä miniää, jotka haluaisivat kaiken aina oman mielensä mukaan.
Joskus ajattelen että varjele luoja että ite osais joskus olla hyvä anoppi! Ja sais kunnon miniän eikä mitään omahyväistä nirppanokkaa!
Eli niin meissä miniöissä kuin anopeissa on hyviä ja huonoja tyyppejä.
Soudetaan ja huovataan.
Olkaamme onnellisia me jotka olemme mukavat mummot lapsillemme saaneet ja annetaan arvo heille, ja suodatellaan välillä ne pienet anoppien ''virheet''.
Meitin anopilla on 13 lastenlasta, osa jo aikuisia ja pienin on meidän 5 kk tyttönen. Hän on aina yrittänyt kohdella lapsenlapsiaan tasapuolisesti ja ketään meistä miniöistä loukkaamatta ja on tosi ihana mummo lapsille.
Mutta hän aina odottaa yhteydenottoa, kyläilyä ja kontaktia meiltäpäin ja toisaalta olen vuosien varrella oppinut ymmärtämään miksi, välillä ei vaan oikein jaksa tätä yksipuolisuutta.
No siis yksi meistä miniöistä odottaa että heidän lapsensa olisivat jossain erityisasemassa muihin mummoteltaviin nähden ja mummon ja ukin tulisi olla aina heidän käytettävissään lastenhoitoapuna, joskus kun on sattunut että mummolassa on ollut toisia mummoteltavia hoidossa on kommentteina ollut että v...tuuko noi täällä tekee, tai kun mummo ja ukki on ottaneet kylättelyreissulle mummoteltavan mukaan niin on supissu että mitä ne tuon tänne raahas.
Mummo on kova käsityöihminen ja aiemmin ompeli lapsille tosi paljon kaikkea, no sekin harrastus hiipui kun yksi miniöistä palautteli kaikki mummon tekemät vaatteet ja arvosteli että kyllä meillä on vara ostaa ite vaatteet, sama koskee myös mummon ja ukin lahjoja nekin tuntuu aina olevan vääränlaisia. Toinen näistä minikoista on viimeisen päälle heti mulle kaikki tänne -tyyppi ja se kyllä näkyy ja kuuluu ja anoppi saa kestää.
Itse olen lapsuudessani aikaa saanut viettää serkkujeni kanssa leikkienmummolassa ja siitä on jäänyt ihanat muistot, mummon silmissä oltiin kaikki tasa-arvoisia. Kai ne miniät silloinkin keskenään kahinoi mutta antoivat meidän lasten olla keskenään mummolassa.
Olisi niin ihanaa kun omilla lapsilla voisi olla samoin mutta tilanteen tekee mahdottomaksi kaksi niin omahyväistä miniää, jotka haluaisivat kaiken aina oman mielensä mukaan.
Joskus ajattelen että varjele luoja että ite osais joskus olla hyvä anoppi! Ja sais kunnon miniän eikä mitään omahyväistä nirppanokkaa!
Eli niin meissä miniöissä kuin anopeissa on hyviä ja huonoja tyyppejä.
Soudetaan ja huovataan.
Olkaamme onnellisia me jotka olemme mukavat mummot lapsillemme saaneet ja annetaan arvo heille, ja suodatellaan välillä ne pienet anoppien ''virheet''.
