Keittiönoita
[QUOTE="vieras";27085540]Noh, joillekin tuntuu ne lapset todellakin olevan se riesa. Omat vanhempani totesivat aikoinaan, että me olemme perhe ja perhe elää yhdessä. Kuvaa hyvin heidän suhtautumistaan asiaan.[/QUOTE]
Mä kyllä ymmärrän tarpeen tehdä joskus jotain ilman lapsiakin. Mulla on onnekseni ollut kaikki mielekäst tekeminen kotona, joten olen voinut tehdä asioita lasteni mentyä nukkumaan. Mutta jos olisin halunnut lähteä kotoa jonnekin, niin eihän se olisi onnistunut ilman lapsenvahtia.
Ymmärrän ap:tä siinäkin mielessä, että hän on lasten kanssa kotona. Kun on työelämässä, illat lasten kanssa kotona ovat ihan toisenlaisia kuin jos on lasten kanssa 24/7. Suorastaan toivoo, että työpäivä päättyisi ja pääsisi kotiin.
Muistan omien lasteni pikkulapsiajoilta, miten tulevaisuuteen oli paljon pidempi aika kuin menneisyyteen. Yhtenä päivänä kuitenkin tajusin (lapset olivat 12 ja 7 v), että olen jo monet illat töiden jälkeen istunut kotona yksin. Lapset olivat ulkona ja kavereillaan. Silloin ajattelin, että häh...mitäs mä nyt alkaisin tekemään
Ja lähdinkin työn ohessa opiskelemaan, kun en viitsinyt loputtomiin kotonakaan yksikseni peukaloitani pyöritellä. Kuopuksen kouluunmeno tuntuu kaukaiselta silloin, kun se on vasta edessäpäin. Mutta kun se on ajankohtaista, ajattelee vaan, että kylläpä vuodet menivät nopeasti.
Mä kyllä ymmärrän tarpeen tehdä joskus jotain ilman lapsiakin. Mulla on onnekseni ollut kaikki mielekäst tekeminen kotona, joten olen voinut tehdä asioita lasteni mentyä nukkumaan. Mutta jos olisin halunnut lähteä kotoa jonnekin, niin eihän se olisi onnistunut ilman lapsenvahtia.
Ymmärrän ap:tä siinäkin mielessä, että hän on lasten kanssa kotona. Kun on työelämässä, illat lasten kanssa kotona ovat ihan toisenlaisia kuin jos on lasten kanssa 24/7. Suorastaan toivoo, että työpäivä päättyisi ja pääsisi kotiin.
Muistan omien lasteni pikkulapsiajoilta, miten tulevaisuuteen oli paljon pidempi aika kuin menneisyyteen. Yhtenä päivänä kuitenkin tajusin (lapset olivat 12 ja 7 v), että olen jo monet illat töiden jälkeen istunut kotona yksin. Lapset olivat ulkona ja kavereillaan. Silloin ajattelin, että häh...mitäs mä nyt alkaisin tekemään
Ja lähdinkin työn ohessa opiskelemaan, kun en viitsinyt loputtomiin kotonakaan yksikseni peukaloitani pyöritellä. Kuopuksen kouluunmeno tuntuu kaukaiselta silloin, kun se on vasta edessäpäin. Mutta kun se on ajankohtaista, ajattelee vaan, että kylläpä vuodet menivät nopeasti.
spsp
No, mä en kyllä ihan ymmärrä, että parisuhde voi mennä päin persettä, jos ei saa lasta/lapsia hoitoon jonnekin.
Mä luulen kylläkin, että "sellainen" parisuhde menee joka tapauksessa päin persettä jossain vaiheessa, oli niitä lapsia tai ei... Asenne kysymys...
Mä luulen kylläkin, että "sellainen" parisuhde menee joka tapauksessa päin persettä jossain vaiheessa, oli niitä lapsia tai ei... Asenne kysymys...
"vieras"
Kyllä minusta on ihanaa päästä välillä miehen kanssa kahdestaan syömään, vaikka edes hampurilaisella. Saa syödä ihan rauhassa ne omat ranskalaisensa ja hampparinsa, LÄMPIMÄNÄ tai voi rautakaupassa ihan rauhassa haahuilla ja miettiä, että olisiko se nyt tämä tapetti kivempaa kuin tämä, eikä kukaan siinä vieressä koko ajan kysele, että milloin mennään leikkipaikalle.
Minusta on kivaa sekin, että välillä saan suunnata koko huomioni pelkästään mieheeni. On hän sen ansainnut
tai voi rautakaupassa ihan rauhassa haahuilla ja miettiä, että olisiko se nyt tämä tapetti kivempaa kuin tämä, eikä kukaan siinä vieressä koko ajan kysele, että milloin mennään leikkipaikalle. Minusta on kivaa sekin, että välillä saan suunnata koko huomioni pelkästään mieheeni. On hän sen ansainnut
Jos ei luota keneenkään sen verran, että voisi tälle lapsensa hoitoon jättää, niin sitten tottakai hoitaa lapsensa itse. Se on kai aika selvää?
Mitä on tapahtunut, kun ette enää luota? Olisikohan ajan kanssa mahdollista oppia luottamaan taas?
Kahdenkeskeinen aika ON tärkeää useimmille pariskunnille.
Mitä on tapahtunut, kun ette enää luota? Olisikohan ajan kanssa mahdollista oppia luottamaan taas?
Kahdenkeskeinen aika ON tärkeää useimmille pariskunnille.
justiinsa
hahha pitääkö lisääntyä niii vitusti että on pulassa niiden muksujen kanssa. sitä saa mitä tilaa
Tässä juuri varasin itselleni ja miehelle hemmotteluloman Tallinnaan. Saadaan koko viikonloppu nauttia vain toisistamme ja hyvästä ruoasta, hemmotteluhoidoista, yksityisestä kaupunkikierroksesta ja luksushotellista. Matkat sujuu Linda linen vip-luokassa. Ai että, en malta odottaa sitä ihanuutta, seuraava oikea matkamme, pari viikkoa Karibialla, on vasta joulukuussa. Pitäähän sitä ennen päästä vähän irti arjesta.
Ehkä siihen menee jotain tonni, mut ei se haittaa.
terveisin, onnellinen lapseton =)
Ehkä siihen menee jotain tonni, mut ei se haittaa.
terveisin, onnellinen lapseton =)