Matkalle ilman lapsia, en voi ymmärtää

[vierailija]

Mä luulen, että aika usein tuossa on kyseessä kanssa ikäkysymys. Nuorilla vanhemmilla saattaa vielä suhde olla osittain siinä "nuoruusvaiheessa" ja sitä parisuhdeaikaa haluaa enemmän. Lisäksi rahaa nuoremmilla usein vähemmän, joten helpommin lähtee vaan kahestaan. Joskus saattaa onnistua lähteä vaikkapa sesonkiajan ulkopuolella = halvempaa.

Itte tulin äidiksi ekan kerran 32-vuotiaana. Kolme lasta yhteensä ja ei kyllä melkein mihinkään lähdetä ilman lapsia. Ei vois ees ajatella, että lapset jäis pois. Mutta jos olis ollut vaikkapa 22-vuotiaana äiti, olis ehkä osin tuntunut että jää "nuoruus kesken" ja olis kaivannut enemmän menoa ilman lapsiakin...

 

[.....]

Mä luulen, että aika usein tuossa on kyseessä kanssa ikäkysymys. Nuorilla vanhemmilla saattaa vielä suhde olla osittain siinä "nuoruusvaiheessa" ja sitä parisuhdeaikaa haluaa enemmän. Lisäksi rahaa nuoremmilla usein vähemmän, joten helpommin lähtee vaan kahestaan. Joskus saattaa onnistua lähteä vaikkapa sesonkiajan ulkopuolella = halvempaa.

Itte tulin äidiksi ekan kerran 32-vuotiaana. Kolme lasta yhteensä ja ei kyllä melkein mihinkään lähdetä ilman lapsia. Ei vois ees ajatella, että lapset jäis pois. Mutta jos olis ollut vaikkapa 22-vuotiaana äiti, olis ehkä osin tuntunut että jää "nuoruus kesken" ja olis kaivannut enemmän menoa ilman lapsiakin...

Monen kohdalla varmaan näin,
Jos on jo kerennyt vuosia matkustamaan kahdestaan, on helpompi siirtyä erilaiseen vaiheeseen, ja välillä matkustaa perheenä.

 

[0oo0]

Me päästään muutaman päivän reissulle ilman yhtainutta lapsosta ensi kuussa. Ja joo, se on ihanaa! Voi naida vaikka koko yön ja pitää just sellaista ääntä kuin huvittaa. Jos joku hotellin aamupalapöydässä tuijottaa niin tuijottakoot, lounasaikaan ollaan jo muualla.

Ihan kaikkea ei vaan lasten läsnäollessa voi tehdä.

 

[vierailija]

Mä en tiedä yhtään ainutta perhettä, jossa vanhemmat ainoastaan matkustelisi ilman lapsia. Mutta tiedän monta, jossa matkustetaan lasten kanssa ja ilman lapsia.

Mun kokemuksen mukaan se on just toisinpäin, me ollaan jo vähän vanhempia ja varaa on matkustaa lasten kanssa ja ilman lapsia ja millä kombolla nyt ikinä huvittaakaan.

 

[vierailijapom]

Onko tää oikeasti näin vaikea ajatella vai oliko tää vaan muka ovela tapa korostaan omaa paremmuutta? Vähän nyt vaikea niellä tätä sun ”viatonta ihmettelyä”.

On vaikea oikeasti tajuta. Lapset ovat pieniä vain ohikiitävän hetken. Miten niitä on odotettu (meidän lapset ainakin oli tosi odotettuja). Joten miksi ei heidän kanssa jakaisi hienot kokemukset! Asiat oikeassa järjestyksessä: kavereiden kanssa biletysreissut nuorena, opiskelijaelämää, kumppanin kanssa ihania villejä rakkaudentäyteisiä lomamatkoja, perhelomia näyttäen lapsille maailmaa. Vielä tulee aika elämässä, jolloin kumppanin kanssa tehdään uudessa elämäntilanteessa reissuja kaksistaan. Minä ainakin olen onnellinen, että olen näin saanut elää elämääni.

 

[vierailija]

Sinun kanssa saa kyllä aina rähinän pystyyn, jos itse sattuu olemaan sillä tuulella että kaipaa pientä palstakärhämää . Ei tarvii kuin vähän tökkiä. *töktök*

Huh huh. Tyypillinen suomalainen nainen. Kun kaikki vituttaa, tullaan ilkeilemään ja haastamaan riitaa keskustelupalstalle.

 

[vierailija]

Minä olen reissannut pienten lasten kanssa ihan vain siksi että en raaski jättää heitä hoitoon. Kerronpa mitkä ovat kohokohtia lasteni reissuilta:
- hotellin portaat (1v9kk, Lontoo)
- muurahaiset (5v, Marwell Zoo, Etelä-Englanti)
- nallen muotoinen tötteröjätski (3v, Marwell Zoo, Etelä-Englanti)
- metro eli "nuna!" (1v7kk, Lissabon)
- kanat (2v ja 4v, Ähtärin eläinpuisto)
- raekuuro (2v3kk, London Zoo)
- kahluuallas pihalla (3v ja 5v, Unkari; ihan samanlainen allas kuin omalla pihalla)

Tässä nyt mitä ekana tulee mieleen. Minäkin haluan tarjota lapsilleni elämyksiä, mutta on täyttä potaskaa että nuo varhaislapsuuden reissut olisivat mitenkään palvelleet lasteni tarpeita. Ei koko maailmaa tarvitse nähdä lapsena, itse asiassa liiallinen elämyksellisyys on hyvä kasvualusta arjen tyhjyyden tunteelle.

Minä en osaa reissata ilman lapsiani (nyt 5v ja 7v) koska tulisi vain liian kova ikävä pidemmässä reissussa ja kun lapset on 1-2 päivää mummolassa niin kotona rauhassa oleminen on ihan parhautta. Mutta jos en nauttisi kotona rauhassa olemisesta, niin en näkisi mitään ongelmaa käydä aikuisten reissuilla silloin kun lapset on mummolassa. Onko ongelma erossaolo vai lasten elämysdeprivaatio? Entä jos isovanhemmat haluaisivat viedä vaikkapa pienet kouluikäiset lyhyelle lomamatkalle?

Minusta Pinin kysymys oli ihan hyvä, aloituksen muotoilu kyllä vihjasi pienoisesta "en ymmärrä miten muut voi toimia niin väärin/paheksuttavasti" jolloin kyse ei oile lainkaan ymmärryksen puutteesta vaan tarpeesta päästä paheksumaan ääneen.

Eikä kalahtanut mikään kalakka, kun tosiaan reissut tehdään lasten kera, itsekkäistä syistä Ja omaa reissuhalua pitää toppuutella koska toinen lapsista tarvitsee paljon myös vapaata latausaikaa, joten esim. hiihtoloman käyttäminen reissuun ilman toipumisaikaa olisi hänelle kiusantekoa.

 

[vierailija]

On vaikea oikeasti tajuta. Lapset ovat pieniä vain ohikiitävän hetken. Miten niitä on odotettu (meidän lapset ainakin oli tosi odotettuja). Joten miksi ei heidän kanssa jakaisi hienot kokemukset! Asiat oikeassa järjestyksessä: kavereiden kanssa biletysreissut nuorena, opiskelijaelämää, kumppanin kanssa ihania villejä rakkaudentäyteisiä lomamatkoja, perhelomia näyttäen lapsille maailmaa. Vielä tulee aika elämässä, jolloin kumppanin kanssa tehdään uudessa elämäntilanteessa reissuja kaksistaan. Minä ainakin olen onnellinen, että olen näin saanut elää elämääni.

Mutta kun kaikki ei halua elää elämäänsä samalla kaavalla kuin sinä. Tai vaikka haluaisi, niin joskus elämä yllättää. Joillekin riittää hyvin vaikkapa 360 päivää vuodesta lasten seurassa. Eikä ilman lapsia matkailu vielä kerro siitä paljonko lasten kanssa viettää aikaansa - jos viettää kymmenen vuotta aktiivisena ja lasten kanssa kodin ulkopuolella liikkuvana kotiäitinä ja käy vauvavuosia lukuun ottamatta vuosittain viikonloppumatkalla puolisonsa kanssa, niin onko siinä jotenkin menettänyt enemmän lastensa lapsuudesta tai edes siitä elämyksellisyydestä kuin peruskaavalla 1-2-vuotiaan hoitoon laittanut kokopäivätyötä tekevä vanhempi?

 

[vierailija]

Mutta kun kaikki ei halua elää elämäänsä samalla kaavalla kuin sinä. Tai vaikka haluaisi, niin joskus elämä yllättää. Joillekin riittää hyvin vaikkapa 360 päivää vuodesta lasten seurassa. Eikä ilman lapsia matkailu vielä kerro siitä paljonko lasten kanssa viettää aikaansa - jos viettää kymmenen vuotta aktiivisena ja lasten kanssa kodin ulkopuolella liikkuvana kotiäitinä ja käy vauvavuosia lukuun ottamatta vuosittain viikonloppumatkalla puolisonsa kanssa, niin onko siinä jotenkin menettänyt enemmän lastensa lapsuudesta tai edes siitä elämyksellisyydestä kuin peruskaavalla 1-2-vuotiaan hoitoon laittanut kokopäivätyötä tekevä vanhempi?

Ok. Itse olen työssäkäyvä äiti. Kotiäidin osalta ymmärrän, että kaipaa omaa aikaa. Vaikka olisin kotiäiti, niin silti haluaisin juuri matkat kokea lasten kanssa ja ottaa sitä omaa aikaa vaikka muulla tapaa. Nyt kun esikoinen esim päälle 20, niin sanonpa vaan, että mikä on jäänyt mieleen: lomamatkat maailmalla <3 mahtavia kokemuksia! Jopa se ensimmäinen, jota hän ei muista, mutta minä muistan. Jokainen matka on rakkaina valokuvina albumissa. Ja - nekin elämänkokemukset, joita lapsi ei muista, kasvattavat häntä ihmisenä. Jääkö lapselle mieleen ihanat ihmeelliset kokemukset vanhempien kanssa maailmalla - vai hylkäämisen kokemus....

 

[vierailija]

Ok. Itse olen työssäkäyvä äiti. Kotiäidin osalta ymmärrän, että kaipaa omaa aikaa. Vaikka olisin kotiäiti, niin silti haluaisin juuri matkat kokea lasten kanssa ja ottaa sitä omaa aikaa vaikka muulla tapaa. Nyt kun esikoinen esim päälle 20, niin sanonpa vaan, että mikä on jäänyt mieleen: lomamatkat maailmalla <3 mahtavia kokemuksia! Jopa se ensimmäinen, jota hän ei muista, mutta minä muistan. Jokainen matka on rakkaina valokuvina albumissa. Ja - nekin elämänkokemukset, joita lapsi ei muista, kasvattavat häntä ihmisenä. Jääkö lapselle mieleen ihanat ihmeelliset kokemukset vanhempien kanssa maailmalla - vai hylkäämisen kokemus....

"En ymmärrä" on eri asia kuin "en hyväksy". Jos haluat kiillottaa sädekehääsi niin tee se edes reilusti ja avoimesti. Jos aloittaa keskustelun vilpittömästi "en ymmärrä" niin siihen sisältyy jonkinlainen halu ja pyrkimys lisätä ymmärrystään, mutta sitä ei tästä kuulu.

On ihan ok haluta sisällyttää myös omia, lapsettomia asioita vaikka olisi äiti/isä. Jollain se on tunnin harrastus kerran viikkoon, jollain se on viikon loma kerran vuoteen - toki lasten turvallinen (myös emotionaalisesti) hoito ja ikätason huomioiva eron kesto on huomioitava suunnitelmissa oli kyse kummasta tahansa. Mutta asioista saa ja on tervettä nauttia _myös_ ilman lapsia. Ja myös lapsille on suotava mahdollisuus nauttia asioista ilman vanhempaa, saada kasvun myötä omia juttuja, omia elämyksiä, omia ihmissuhteita (vaikka niihin isovanhempiin) ilman vanhempien jatkuvaa helikopterina heilumista. Ja kuten sanottu, ilman lapsia reissaaminen ei poissulje lasten kanssa reissaamista.

 

[vierailija]

"En ymmärrä" on eri asia kuin "en hyväksy". Jos haluat kiillottaa sädekehääsi niin tee se edes reilusti ja avoimesti. Jos aloittaa keskustelun vilpittömästi "en ymmärrä" niin siihen sisältyy jonkinlainen halu ja pyrkimys lisätä ymmärrystään, mutta sitä ei tästä kuulu.

On ihan ok haluta sisällyttää myös omia, lapsettomia asioita vaikka olisi äiti/isä. Jollain se on tunnin harrastus kerran viikkoon, jollain se on viikon loma kerran vuoteen - toki lasten turvallinen (myös emotionaalisesti) hoito ja ikätason huomioiva eron kesto on huomioitava suunnitelmissa oli kyse kummasta tahansa. Mutta asioista saa ja on tervettä nauttia _myös_ ilman lapsia. Ja myös lapsille on suotava mahdollisuus nauttia asioista ilman vanhempaa, saada kasvun myötä omia juttuja, omia elämyksiä, omia ihmissuhteita (vaikka niihin isovanhempiin) ilman vanhempien jatkuvaa helikopterina heilumista. Ja kuten sanottu, ilman lapsia reissaaminen ei poissulje lasten kanssa reissaamista.

Ainahan voi viilata pilkkua jollei ole mitään oikeaa sanottavaa.

Mua et tunne. Mutta jos tuntisit, tietäisit, että elämästä on nautittu myös ilman lapsia - sekä ennen että jälkeen heidän syntymän. Mutta se mitä halusin sanoa, meni sulta ohi: että en vaihtaisi yhdenyhtä hetkeä matkoilla heidän kanssa mihinkään.

 

[vierailijaPom]

Me päästään muutaman päivän reissulle ilman yhtainutta lapsosta ensi kuussa. Ja joo, se on ihanaa! Voi naida vaikka koko yön ja pitää just sellaista ääntä kuin huvittaa. Jos joku hotellin aamupalapöydässä tuijottaa niin tuijottakoot, lounasaikaan ollaan jo muualla.

Ihan kaikkea ei vaan lasten läsnäollessa voi tehdä.

Ettekö saaneet tehdä tätä tarpeeksi esim 5 vuotta ennen lapsia, vai teillä tarve vaan jatkuu?

 

[Mörköäiti]

Ettekö saaneet tehdä tätä tarpeeksi esim 5 vuotta ennen lapsia, vai teillä tarve vaan jatkuu?

En ole tuo jolta kysyit, mutta miksi ei jatkuisi? Katsos silloin kun on ihana puoliso, jonka kanssa viihtyy ja on hyvä suhde, ja kun seksikin on hyvää, niin tottakai näitä haluaa vielä lasten syntymänkin jälkeen. Jos taas tunteet ja halu kumppania kohtaan ovat kuolleet eikä seksikään ole kaksista, voi helpsoti ajatella, että eihän niillä niin väliä ole, ja olla pelkästään ja vain ja ainoastaan äiti/isä ilman muuta elämää.

 

[vierailija]

En ole tuo jolta kysyit, mutta miksi ei jatkuisi? Katsos silloin kun on ihana puoliso, jonka kanssa viihtyy ja on hyvä suhde, ja kun seksikin on hyvää, niin tottakai näitä haluaa vielä lasten syntymänkin jälkeen. Jos taas tunteet ja halu kumppania kohtaan ovat kuolleet eikä seksikään ole kaksista, voi helpsoti ajatella, että eihän niillä niin väliä ole, ja olla pelkästään ja vain ja ainoastaan äiti/isä ilman muuta elämää.

Katsos hyvä lapsi äiti opettaa...

Juu juu...

Mulla on ihana puoliso jne, on mahtunut monenlaisia vuosia, mm. sellaisia kun on reissattu lasten kanssa. 25 vuoteen mahtuu paljon.

 

[0oo0]

Ettekö saaneet tehdä tätä tarpeeksi esim 5 vuotta ennen lapsia, vai teillä tarve vaan jatkuu?

No todella jatkuu. Kuolemaan saakka. (ei toki eksän kanssa mutta...)

 

[vierailija]

Ainahan voi viilata pilkkua jollei ole mitään oikeaa sanottavaa.

Mua et tunne. Mutta jos tuntisit, tietäisit, että elämästä on nautittu myös ilman lapsia - sekä ennen että jälkeen heidän syntymän. Mutta se mitä halusin sanoa, meni sulta ohi: että en vaihtaisi yhdenyhtä hetkeä matkoilla heidän kanssa mihinkään.

Eihän tässä vaihtamisesta ole kyse! Olisiko asiat väistämättä huonommin jos olisit tehnyt LISÄKSI reissun tai pari puolisosi kanssa?

 

[vierailija]

Ainahan voi viilata pilkkua jollei ole mitään oikeaa sanottavaa.

Mua et tunne. Mutta jos tuntisit, tietäisit, että elämästä on nautittu myös ilman lapsia - sekä ennen että jälkeen heidän syntymän. Mutta se mitä halusin sanoa, meni sulta ohi: että en vaihtaisi yhdenyhtä hetkeä matkoilla heidän kanssa mihinkään.

Ai onko ymmärtämisen ja hyväksymisen ero mielestäsi pilkunviilausta, vai mihin viittaat?

 

[vierailijavaan]

Ihmettelen, että jotkut eivät riittämiin elä sinkkuelämää ja reissaa ulkomailla puolisonsa kanssa ennen lasten tekemistä. Kun on lapset, kannattaisi keskittyä heidän kanssa elämiseen.

 

[vierailija]

Ihmettelen, että jotkut eivät riittämiin elä sinkkuelämää ja reissaa ulkomailla puolisonsa kanssa ennen lasten tekemistä. Kun on lapset, kannattaisi keskittyä heidän kanssa elämiseen.

Minkä puolison ja millä rahalla?

 

[vierailija]

Eihän se ole mitään vapaata eikä lomaa, jos lapset on mukana. Mä ainakin välitän lapsistani eniten velvollisuudesta enkä melkein yhtään sydämelläni, niin on se kuule aika rankkaa antaa aina muille. Välillä kaipaa aikaa ihan itselleen ja varsinkin jos se maksaa.

 

[vierailija]

Joo, en kyllä todellakaan kaipaa lapsia reissuun. Onhan ne nyt tosi rasittavia. Tykkään aikuisseurasta.

 

[vierailija]

Mä en tajua sellaista, että lapsista pitää hampaat irvessä esittää, että välittää. On aivan normaalia ettei välitä niin paljon lapsistaan, että haluaa heidät mukaan lomalle, joka sujuu rehellisesti sanottuna paljon vaivattomammin ilman lapsia. Kaikkien elämän täyttymys kun ei ole huolehtia toisista 24/7.

 

[vierailija]

Mä tykkään ihan reissata perheenä. Mutta ihanaa on/olis päästä kaverin kanssa jonnekin. Tapahtuu ihan liian harvoin. Miehen kanssa en kaipaa kahdenkesken mitään lomaa paitsi rauhassa kovaan äänen naimista.

 

[vierailija]

Olen ollut aivan loppu lasten kanssa vuosia, nyt on helpottanut kun ovat jo tarhassa mutta meni aiemmin niin yli että jaksaminen ei ole palautunut entiselle tasolleen ja nykyisin jaksan kun tiedän että muutaman viikon vuodessa ovat sukulaisilla jotka antavat enemmän elämyksiä ja huomiota mitä enää itse jaksan antaa. Mieluiten isänsä kanssa että saan olla yksin rauhassa! Tiedän että joku jolla on yksi helppo/normaali lapsi eikä itsellä ongelmia, ei pysty sitä ymmärtämään. Olen erakkoluonne ja on yliherkkyyksia, monesti perhe arkea raataessani mietin että jos olisin tiennyt niin en olisi tähän ruvennut. Jotenkin olen jaksanut ja nyt pidän huolta itsestäni ja omasta jaksamisestani lomailemalla yksin, se on vuoden parasta aikaa. Turha ketään syyllistää kun oma elämä ja tilanne aivan eri, kyllä lasten kanssa ollaan lomailtu mutta ei se ole lomaa sanan varsinaisessa merkityksessä. Ehkä helpompi kun kaikki oppineet käymään vessassa eivätkä vedä tuntikausien raivareita joka asiasta xD Loma on silti loma ja paras loma on oma loma!

 

[vierailija]

Kyllä koko perheen kanssa on ihan hauska käydä pikkureissuilla joskus (pari kertaa vuodessa), mutta lomana pidän enemmän miehen kanssa kaksin tehtyjä reissuja.