\
Alkuperäinen kirjoittaja 06.09.2006 klo 23:15 Footballers Wife kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 06.09.2006 klo 21:01 äiti 40plusplus kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 06.09.2006 klo 20:46 Footballers Wife kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 06.09.2006 klo 19:22 äiti 40plusplus kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 06.09.2006 klo 15:00 Footballers Wife kirjoitti:
[ Se ideologia, että matkustellaan kurjissa ja köyhissä maissa ja tullaan joten kuten toimeen lian keskellä ja kansan seassa ja kerätään näin rikastuttavia kokemuksia ei ole minun ideologiaani =) En halua lomallani pelätä ruokamyrkytyksiä tai muuten kokea turvattomuutta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että makaisin luxushotellin uima-altaalla laput silmilläni =) Me matkustelemme aika paljon, ja enpä kyllä muista muuta kohdetta kuin karibian risteily, jossa tuli maattua uima-altaalla. Esikoisemme matkasi mukana ja oli tuolloin 3,5kk. Tyttäremme ensimmäinen matka taas oli kuuden viikon vanhana Saksaan, jossa autoilimme ja kiertelimme eri paikoissa. Matkamme ovat yleensä omatoimimatkoja, joissa vuokraamme aina auton, jotta pääsemme kiertelemään ja näkemään paikallista kulttuuria. Sellaiset maat, joissa täytyy pelätä henkensä tai terveytensä puolesta, eivät kiinnosta meitä. Lapsemme voivat oppia paljon uutta siisteissäkin olosuhteissa.
Tiedän, puhuit yleisellä tasolla, tässä kuitenkin meidän esimerkkimme =)
anteeksi että takerruin pariin lauseeseen vastauksessasi mutta tuo
kansan seassa tuntui aika karskilta sanonnalta. siellä kansan joukossa voi olla tosi mahtavia yksilöitä ihan missä maassa vaan jos uskaltautuu sinne. Sanon että yksi rikkaimmista matkakokemuksistani oli kuitenkin kun elin ihan tavallisen kansan seassa kirjeystäväni perheen vaatimattomissa oloissa Marokossa vajaan viikon aikanaan. tai kun lähdin samoin nuorena tyttönä aikanaan kaukoItään kirjeystävieni luokse vierailulle ja elin heidän perheidensä kanssa ja söin paikallista ruokaa ja elin muslimi- ja buddhalaisperheiden tapojen mukaan tuon ajan.
Henkestäedestä pelkäämään kenenkään ei tarvitse lähteä enkä minäkään Libanoniin tai Irakiin lähtisi, mutta olen ollut Lontoossa viikko ennen pommi-iskuja ja Egyptissä viime talvena ja molemmissa paikoissa perheeni kanssa.
Minusta matkustaminen ja matkapaikkojen valinta ja valintakriteerit riippuu paljon ihmisestä. Viiden tähden hotellissa ei koskaan näe mitään oikeaa elämää ja rantalomapaikka on rantalomapaikka ja suurkaupunki on suurkaupunki menee minne suurkaupunkiin vaan. Pienemmistä paikoista ja paikallisiin ihmisiin tutustumalla näkee sitä aitoa elämää paljon enemmän kuin turistilauman mukana "näyttelypaikossa" ja "näyttelykodeissa" käymällä. Sen totesin kiinassakin kun järjestelyllä retkellä kävin "esimerkkikodissa esimerkkikansalaista" tapaamassa verrattuna siihen mitä näin kun olinkin pari iltapäivää ja iltaa kiinalaistuneen kirjeystäväni ja hänen miehensä mukana ja näin paikallista elämää enemmän ja söin mm katukeittiöistä (joista en muuten ole koskaan mitään tautia saanut, onnellinen sattuma luulisin!).
tämä on minun tapani matkustella ja luultavasti siihen ei kaikilla kuitenkaan ole mahdollisuutta ja uskallusta mutta jo sillä että jalkautuu itse sinne kaupungille ja menee muuallekin syömään kuin matkatoimiston "suosittelemiin" paikkoihin (joista luultavasti oppaat saa mainostuspalkkiona jotakin), matkustelee itse bussilla pieniin kyliin ja katselee enemmän, uskaltautuu juttelemaan paikallisten kanssa yms.
:flower:
Juu, tuolla "kansan seassa" tarkoitin lähinnä suurta väkijoukkoa, epämiellyttävää tunnetta, kun et ole varma mitä ihan lähelläsi tapahtuu. Olen kanssasi täysin samaa mieltä siitä, että kansan seasta voi löytyä vaikka minkälaisia helmiä, mutta niiden helmien löytäminen voi olla tavalliselle matkalaiselle vaikeaa. On luonnollisesti aivan eri asia päästä suoraan sisäpiiriin, kuten kerroit Marokon kirjeystävän perheeseen tutustumisestasi. Harvalla matkalle lähtijällä on moisia kontakteja käytössään =) Me muut olemme enemmän tai vähemmän ulkopuolisia ja halusimme tai emme, turisteja. Ja siksi myös turvattomampia.
Nykyään ei voi tietää missä päin maailmaa seuraavan kerran pamahtaa. Me satuimme lentämään päivää ennen WTC-iskua united airlinesillä new yorkiin... Ja tulihan se sinullakin sieltä, et suostuisi lähtemään libanoniin tai irakiin. Eli me olemme kaikki erilaisia ja vedämme rajat erilailla. Yhden tapa ei ole toisen tapaa parempi =)
Tekstisi loppuosa onkin täynnä itsestäänselvyyksiä, sori :flower: Nautitaan matkailusta kukin tyylillämme! =)
lisään tämän vain tuon että jokaisen on mahdollisuus hankkia kirjeystäviä maailmalta, vierailla heidän luonaan ja vastavuoroisesti saada sitten vieraita Suomeen. Mutta taitaa aika monella tällä palstalla aikamoinen kynnys olla kutsua ulkomaalainen kotiinsa, kun ei edes naapuri saa mennä sisälle ellei etukäteen soita ja kysy että saako koska tulla.
Olen eri ajan lapsia kuin suurin osa täällä ja silloin kun aloittelin itse matkustella kohta 30 vuotta sitten, käsitys maailmasta ja ihmisistä oli sitten aikalailla erilainen. Mutta tässä ihan joku aika sitten tutustuin tältä kylältä yhteen naiseen kirjaston matkaopashyllyllä ja vaihettiin aika lailla mielipiteitä tuosta meidän omasta tyylistämme matkustaa ja tutustua paikalliseen elämään paikallisten ihmisten kautta ja tutustuttaa heitä suomeen tarjoamalla heille oman kotimme sohvat ja vieraspatjat muutamaksi yöksi käyttöön ja "opaspalvelun".
Mutta todellakin suosittelen kaikille että kun aikoo jonnekin päin maailmaa niin voisi ihan vaan vaikka jossakin keskustelupalstalla keskustella sen paikan ihmisten kanssa ja hakea sitä aitoa elämää siellä. Tänä vuonna olen kahdella matkallani tavannut kaksi pitkäaikaista kirjeystävääni ja asunut heidän kodeissaan ja melkein joka kesä meillä on ollut ulkomaisia vieraita. Montakohan olenkaan heitä jo tähän mennessä tavannut??? Monta!!!
Kirjeystävyys onkin varmasti kiva harrastus. Sit on tällainen kuin Servas. Laitan linkin oheen, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan.
http://finland.servas.org/servas_finland_matkaajalle.html
Tämä äiti 40plusplussan ja Footballers fiven keskustelu on ollu tosi mielenkiintoinen =) .
Toiset nauttii tutusta ja turvallisesta, toiset elämyksistä.
Minun silmäni takertuivat yhteen kohtaan; Puhuttiin tuosta "kansan seassa elämisestä" ja "henkensä edestä pelkäämisestä" Joka maassa on ulkomaalaisia myös asukkaina, joten kun jättää ne turisti T-paidat ja vyölaukut yöpaikkaan, ei kukaan siellä kansan seassa liikkuessasi tiedä, oletko "tavallinen turisti" vai joku maassa asuva. Miksi pitäisi pelätä sen enempää kun suomessa vieralla paikkakunnalla? Eihän se tavallinen kansakaan pelkää? Pukeutuminen vähän sen mukaan, miten muutkin näyttää pukeutuvan, nilkkapituinen hellemekko toimii miltei kaikkialla ja hihan pituus sen mukaan, mikä näyttää yleisesti soveliaalta.
Meille on Thaimaassa kaupiteltu liikennevaloissa thain-kielistä päivälehteä etulasin pesun ja rukousnauhojen ohessa, joten eiköhän myyjäpojun oletusarvo ole ollu, että farangit osaa sitä myös lukea
.
Taksin eka kysymys lentokentällä on aina monesko matka tähän maahan on kyseessä. Jos vaan mahdollista, kannattaa aina vastata yläkanttiin, eli jos on jotain tietoa maan hintatasosta, hiukan saanu selattua karttaa etukäteen yms, silloin ei tule viedyksi siihen kalleimpaan hotelliin ja matkamuistomyymälään, mistä taksi saa provikat ja ennenkaikkea taksi ei voi vedättää hinnassa kentältä kohteeseen, kun olettaa sinun jo tuntevan hintatasoa. kysymyshän kuuluu suomeksi "paljonko sinua voi kusettaa?"
Tavallisen kansan sekaan pääsee kyllä, vaikka ei tuttuja maassa olisikaan,. Kun retkeilee suomalaisten valmismatka-alueiden ulkopuolelle ja yöpyy paikassa, jossa on muitakin kuin ulkomaalaisia turisteja, löytää maan paljon aidommin (ja miltei poikkeuksetta edullisemmin) kuin perus turistikohteissa. Miltei joka paikasta löytyy myös vuokra-asuntoja lyhyeksikin aikaa, jos haluaa tutustua paikalliseen elämänmenoon aidommin. Toki ne usein ovat alueilla, missä on paljon ulkomaalaisia, mutta ovat ne silti turistihotellia aidompi ympäristö.
Katukeittiötäkin sivuttiin ja pakkohan mun on sitäkin kommentoida; harvoimpa niistä mahapöpöjä saa, kun valitsee sellaisen, missä näkyy olevan paljon paikallisia asiakkaita. se takaa tuotteiden nopean vaihtuvuuden eli tuoreuden, ja katukeittiössä voi aina pyytää kypsentämään ruokaansa vähän lisää, jos tuntuu että nyt saisi kanavarras olla kypsempi. Itse valittu ruoka kypsennetään omien silmien alla, minusta varsin turvallinen ruokailutapa.