Materialismi liittyen pieniin lapsiin

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja olen ihmetellyt
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Itse kasvatan lapsiani siten, että sanon usein ja useaan otteeseen että toisia ei saa haukkua ja että ihmisessä tärkein asia on teot ja sisäisyys eikä se millaiset vaatteet on päällä. En tiedä sanovatko useat vanhemmat lapsilleen näitä asioita ollenkaan, ainakaan omissa päiväkotikokemuksissa on enemmän se, että osa ei kasvata lapsilleen minkäänlaista arvomaailmaa.. se on vähän surullista.

Saahan vaatteet olla kauniit, mutta sekin on vähän makukysymys. En itse oikein pidä tytöille suunnattuja röyhelöitä kauniina.. lapsi tykkäsi niitä jossain vaiheessa pitää ja annoinkin kun pidin sitä ihan tavallisena. Nyt kuusivuotiaana lapsi pitää aika paljon sellaisista värikkäistä vaatteista, ei ole onneksi mennyt ihan sellaiseen trenditietoisuuteen, mitä kavereillaan on, ja olen jotenkin ylpeä siitä.. en tiedä sitten mikä itseäni hirvittää myös siinä, että kuusivuotiailla on ihonmyötäiset farkut ja tiukka paita. Ihan lapsia vielä.

No, nämä omasta kokemuksestani.
 
No tietenkin, ja se "rumissa vaatteissa" kulkeva voi myös olla se joka arvostelee tuon tuosta muiden kavereidensa ulkomuotoa. Näin olikin meillä ala-asteella, sitä on vaan niin helppo syytellä, että kiusaaja kiusaa vain siksi, että sille on ostettu nätit vaatteet ja yrittää epätoivoisesti niputella ihmisiä näin.
On muuten melkoinen harhaluulo, että kiusaaja olisi aina se, joka kulkee merkkivaatteissa. Ja kiusattu se, jolla niitä merkkivaatteita ole. Yllättävän monesti nimittäin on juuri toisinpäin eli kiusaaja onkin se, jolla merkkivaatteita (tai muuta lasten/nuorten suosimaa asiaa) ei ole.
 
  • Tykkää
Reactions: BootyPeppi
Itse kasvatan lapsiani siten, että sanon usein ja useaan otteeseen että toisia ei saa haukkua ja että ihmisessä tärkein asia on teot ja sisäisyys eikä se millaiset vaatteet on päällä. En tiedä sanovatko useat vanhemmat lapsilleen näitä asioita ollenkaan, ainakaan omissa päiväkotikokemuksissa on enemmän se, että osa ei kasvata lapsilleen minkäänlaista arvomaailmaa.. se on vähän surullista.

Saahan vaatteet olla kauniit, mutta sekin on vähän makukysymys. En itse oikein pidä tytöille suunnattuja röyhelöitä kauniina.. lapsi tykkäsi niitä jossain vaiheessa pitää ja annoinkin kun pidin sitä ihan tavallisena. Nyt kuusivuotiaana lapsi pitää aika paljon sellaisista värikkäistä vaatteista, ei ole onneksi mennyt ihan sellaiseen trenditietoisuuteen, mitä kavereillaan on, ja olen jotenkin ylpeä siitä.. en tiedä sitten mikä itseäni hirvittää myös siinä, että kuusivuotiailla on ihonmyötäiset farkut ja tiukka paita. Ihan lapsia vielä.

No, nämä omasta kokemuksestani.
No tuossapa juuri tuo. Varmaan siis ymmärrät, että joku toinen ei pidä tummansinistä collegepaitaa ja ruskeita housuja kauniina? Makuasioita. Joten ihan älyttömän typerää pahoittaa mielensä jonkun toisen perheen lapsen vaatteista. Jokainen ostakoon omilleen juuri sellaisia kuin ihan itse haluaa.

Mitä tulee tuohon kasvatukseen, niin musta se nyt on ihan itsestään selvää ja normaalia käytöskasvatusta, että ketään ei haukuta. Ei rumista vaatteista, ei silmälaseista, ei lihavuudesta, ei halvasta kännykästä, ei hammasraudoista, ei ärräviasta, ei lihavasta äidistä tai vankilaan joutuneesta isästä.
 
  • Tykkää
Reactions: Pin
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;30081259:
Me nähdään asiat varmaan vähän eri näkökulmasta :) Mä ajattelen asiaa sellaisen äidin näkökulmasta, joka tykkää pukea lapsensa kauniisti ja omaa silmää miellyttävästi. Tietenkään ei ole kohteliasta sanoa kenenkään vaatetta rumaksi (päin naamaa siis), mutta jos jonkun vaate on omasta mielestä ruma, niin tottakai niin saa ajatella. Käytöstavat on tottakai opeteltava, kulkipa sitten kauniissa tai rumissa vaatteissa. Minusta tässä nyt vaan jälleen kerran nostetaan esille se, että ei muutkaan saisi, kun ei mullakaan ole varaa/halua/kiinnostusta. Ei muakaan kiinnosta autot (en omista ajokorttiakaan), mutta ei mua haittaa, jos joku hifistelee uudella porchellaan.

Mutta mikä tässä sitten on se "kaunis" johon viitataan äidin pukeutumistyylillä? Eikö se kauneus sitten todella oikeasti ole katsojan silmässä siis jonkun kaunis voi olla toisen ruma. Eli olisi varmaan puhuttava tietynlaisesta tyylistä, eikä kauniista?

Ja selvästi et ole niitä ihmisiä jotka ajattelevat ihmisen arvon olevan hänen omistamansa vaatteet, auto(t) tai talo ja sen sisustus. Mutta valitettavasti näitäkin ihmisiä on, joille nämä asiat ovat keskiössä siinä, kuinka hyvä heidän elämänsä on. Elämähän voi olla hyvä ja jopa sisällökkäämpi halvemmissa ja kuluneemmissakin vaatteissa jos vaikkapa käy paljon metsässä ja istuskelee veden ääressä..

No, menin asiasta umpilammikkoon, yritän vaan sanoa, että vaikka tuntuu siltä että itse olet aika järkevä ihminen niin olen elämässäni (kolme lasta, vanhin pian seitsemän) törmännyt tämänkaltaisiin tilanteisiin, josta ehkä aloittaja puhuu. En allekirjoita itse täysin sitä, että lasten tyyliin ei saisi kiinnittää yhtään huomiota tai asia pitäisi kieltää kokonaan (kommunismityyliin vaan kaikille harmaat vaatteet), mutta ymmärrän sen, että lapsia voi alkaa vanhempien toimesta kiinnostaa liikaa nämä ulkonäköseikat ja vaatteet liian nuorina. Silloin voi jäädä moni asia oivaltamatta ja oppimatta.

Omassa elämässäni arvokkainta on elämä itsessään, ja se että lapset on ylipäätään puettu, heillä on lämmin koti (on sitten hieno tai ei) ja että heillä on tarpeeksi ruokaa. Ei niiden rinnalla trendivaatteet niin kauheasti paina. Tosin, kuten sanottua, olen jotenkin vähän mennyt tämän vaiheen ohi jo että se minua hetkauttaisi kun leikkipuistoon lähdetään. On siellä paljon erilaisia ihmisiä!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja joo ymmärrän;30081297:
Mutta mikä tässä sitten on se "kaunis" johon viitataan äidin pukeutumistyylillä? Eikö se kauneus sitten todella oikeasti ole katsojan silmässä siis jonkun kaunis voi olla toisen ruma. Eli olisi varmaan puhuttava tietynlaisesta tyylistä, eikä kauniista?

Ja selvästi et ole niitä ihmisiä jotka ajattelevat ihmisen arvon olevan hänen omistamansa vaatteet, auto(t) tai talo ja sen sisustus. Mutta valitettavasti näitäkin ihmisiä on, joille nämä asiat ovat keskiössä siinä, kuinka hyvä heidän elämänsä on. Elämähän voi olla hyvä ja jopa sisällökkäämpi halvemmissa ja kuluneemmissakin vaatteissa jos vaikkapa käy paljon metsässä ja istuskelee veden ääressä..

No, menin asiasta umpilammikkoon, yritän vaan sanoa, että vaikka tuntuu siltä että itse olet aika järkevä ihminen niin olen elämässäni (kolme lasta, vanhin pian seitsemän) törmännyt tämänkaltaisiin tilanteisiin, josta ehkä aloittaja puhuu. En allekirjoita itse täysin sitä, että lasten tyyliin ei saisi kiinnittää yhtään huomiota tai asia pitäisi kieltää kokonaan (kommunismityyliin vaan kaikille harmaat vaatteet), mutta ymmärrän sen, että lapsia voi alkaa vanhempien toimesta kiinnostaa liikaa nämä ulkonäköseikat ja vaatteet liian nuorina. Silloin voi jäädä moni asia oivaltamatta ja oppimatta.

Omassa elämässäni arvokkainta on elämä itsessään, ja se että lapset on ylipäätään puettu, heillä on lämmin koti (on sitten hieno tai ei) ja että heillä on tarpeeksi ruokaa. Ei niiden rinnalla trendivaatteet niin kauheasti paina. Tosin, kuten sanottua, olen jotenkin vähän mennyt tämän vaiheen ohi jo että se minua hetkauttaisi kun leikkipuistoon lähdetään. On siellä paljon erilaisia ihmisiä!!
"Kaunis" yleisellä tasolla lienee se, mikä on kulloisellakin hetkellä muodissa. Yksittäisellä tasolla kaunis" tarkoittaa just sitä, mistä joku tykkää. Toiselle se on se pinkki rimpsumekko, toiselle tummansininen college ja ruskeat housut. Kun esim puhutaan kauniista kodista, niin yleensä sillä tarkoitetaan vallitsevan hetken sisustusmuotia. 70-luvulla kauniissa kodissa oli seinät oranssia, vihreä kokolattiamatto ja ruskea sohva. Tänä päivänä sellainen sisustus olisi ruma ja mauton. Ja ihan samahan se on ihmisissäkin.....Marilyn Monroe oli aikansa kaunotar, tänä päivänä hän olisi liian lihava kaunottareksi. 60/70-luvun ihannenainen oli langanlaiha Twiggy, 80- ja 90-luvuilla kauniilla naisella oli isot rinnat ja hoikka vyötärö. Tänään ihan tietynlainen takapuoli on kaunis, Twiggyn aikaan sellainen takapuoli olisi ollut ruma.

Minusta tärkeintä on, että pukeutuu, sisustaa ja näyttää sellaiselta kuin ihan itse haluaa. Aivan sama, miltä naapurin Riitta näyttää. Minä olen minä ja Riitta on Riitta eikä ole tarkoituskaan, että minä näyttäisin Riitalta tai Riitta minulta. Jos joku rakastaa vaatteita ja pukeutumista, niin miksi hän ei saisi niitä rakastaa? Yks tykkää hevosista, toinen viulunsoitosta, kolmas sisustamisesta, neljäs vaatteista.... miksei saisi tykätä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja joo ymmärrän;30081297:
Mutta mikä tässä sitten on se "kaunis" johon viitataan äidin pukeutumistyylillä? Eikö se kauneus sitten todella oikeasti ole katsojan silmässä siis jonkun kaunis voi olla toisen ruma. Eli olisi varmaan puhuttava tietynlaisesta tyylistä, eikä kauniista?

Ja selvästi et ole niitä ihmisiä jotka ajattelevat ihmisen arvon olevan hänen omistamansa vaatteet, auto(t) tai talo ja sen sisustus. Mutta valitettavasti näitäkin ihmisiä on, joille nämä asiat ovat keskiössä siinä, kuinka hyvä heidän elämänsä on. Elämähän voi olla hyvä ja jopa sisällökkäämpi halvemmissa ja kuluneemmissakin vaatteissa jos vaikkapa käy paljon metsässä ja istuskelee veden ääressä..

No, menin asiasta umpilammikkoon, yritän vaan sanoa, että vaikka tuntuu siltä että itse olet aika järkevä ihminen niin olen elämässäni (kolme lasta, vanhin pian seitsemän) törmännyt tämänkaltaisiin tilanteisiin, josta ehkä aloittaja puhuu. En allekirjoita itse täysin sitä, että lasten tyyliin ei saisi kiinnittää yhtään huomiota tai asia pitäisi kieltää kokonaan (kommunismityyliin vaan kaikille harmaat vaatteet), mutta ymmärrän sen, että lapsia voi alkaa vanhempien toimesta kiinnostaa liikaa nämä ulkonäköseikat ja vaatteet liian nuorina. Silloin voi jäädä moni asia oivaltamatta ja oppimatta.

Omassa elämässäni arvokkainta on elämä itsessään, ja se että lapset on ylipäätään puettu, heillä on lämmin koti (on sitten hieno tai ei) ja että heillä on tarpeeksi ruokaa. Ei niiden rinnalla trendivaatteet niin kauheasti paina. Tosin, kuten sanottua, olen jotenkin vähän mennyt tämän vaiheen ohi jo että se minua hetkauttaisi kun leikkipuistoon lähdetään. On siellä paljon erilaisia ihmisiä!!

Mikä asia jää oppimatta ja oivaltamatta jos lapselle tulee varhain "oma maku" ja käsitys siitä millaisia vaatteita on kiva pitää?
Ja miten trendikkäät vaatteet edes poissulkee mitenkään sitä, että pitäisi tärkeämpänä miljoonia muita asioita? Varmasti se trenditietoisinkin äiti pitää noita asioita tärkeämpänä. Tai en ainakaan ole koskaan törmännyt ihmiseen, joka pitäisi lastensa muotivaatteita elämänsä kaikkein arvokkaimpana asiana.
 
No, ehkä ajatukseni ovat vaan erilaiset. Mielestäni ihmiset ovat joskus tuhottoman pinnallisia eivätkä vaan myönnä sitä.

Ei kukaan kolmevuotias luontaisesti pukeudu trendivaatteisiin, eihän kolmevuotiaalla edes ole mitään makua. Parhaitenhan se oma maku kehittyy siten, että myöhemmin saa itse pikku hiljaa valita vaatteensa itse ja näkee mistä pitää. Se että äiti pukee jo vauvaiässä lapsen oman tyylinsä mukaisesti ei edistä lapsen oman maun kehittymistä. Tai miten ihmeessä kehittäisi? Eikö siinä ole ihan selkeä ristiriita koko ajattelussa? Puenpa lapsen tähän omaan tyyliin jotta hänen oma luontainen makunsa kehittyisi? Häh?

Eikö mielummin rohkaista lasta (sitten kun se on ajankohtaista ja edes tarpeellista) siihen että hän itse alkaa miettiä mistä tykkää eikä tuputeta mitään tiettyä?
 
Lapseni ovat minulle tärkeintä maailmassa, miksi ihmeessä siis en pukisi heitä mahdollisimman kauniisti? Miksi ihmeessä ostaisin vaatteita, jotka eivät miellytä silmääni?

Minulla on muutama tärkeä kriteeri lasten vaatteille. Ensimmäinen on se, että ne ovat mukavat lapselle. Helpot liikkua, sopivan kokoiset. Ulkovaatteissa haluan, että lapsen ei tarvitse käyttää hiostavia kuravaatteita, vaan ostan vedenpitäviä ja hengittäviä teknisiä vaatteita. Toinen on se, että ne vastaavat mahdollisimman hyvin käyttötarkoitustaan. Kolmas, että ne ovat niin hyvälaatuiset, että ne kestävät käyttöä kunnes lapsi kasvaa ulos niistä. En voi sietää kertakäyttövaatteita, vaan ostan yleensä laatua käytettynä ja usein ne ovat niin hyvää laatua, että meidän käytön jälkeen päätyvät vielä eteenpäin. Ja totta kai ostan kauniita vaatteita omaan silmääni, miksi rumia ostaisin?

Saatan jutella lasten vaatteita kavereideni kanssa. Se on ihan hauska ja sopivan kevyt puheenaihe. Työni on vaativaa ja haasteita riittää, ja ystävien kanssa tulee puhuttua paljon myös vakavista aiheista. Miksi niiden vastapainona ei voisi jutella vaatteista, televisio-ohjelmista, tai mitä nyt mieleen tuleekaan?

Pääasia minulle kuitenkin lasten kasvatuksessa on antaa lapsilleni aikaa, läsnäoloa, kasvatusta ja rakkautta. Jos siihen lisätään minusta kivat vaatteet, niin mikä siinä meni pieleen?
 
  • Tykkää
Reactions: Pin
No, ehkä ajatukseni ovat vaan erilaiset. Mielestäni ihmiset ovat joskus tuhottoman pinnallisia eivätkä vaan myönnä sitä.

Ei kukaan kolmevuotias luontaisesti pukeudu trendivaatteisiin, eihän kolmevuotiaalla edes ole mitään makua. Parhaitenhan se oma maku kehittyy siten, että myöhemmin saa itse pikku hiljaa valita vaatteensa itse ja näkee mistä pitää. Se että äiti pukee jo vauvaiässä lapsen oman tyylinsä mukaisesti ei edistä lapsen oman maun kehittymistä. Tai miten ihmeessä kehittäisi? Eikö siinä ole ihan selkeä ristiriita koko ajattelussa? Puenpa lapsen tähän omaan tyyliin jotta hänen oma luontainen makunsa kehittyisi? Häh?

Eikö mielummin rohkaista lasta (sitten kun se on ajankohtaista ja edes tarpeellista) siihen että hän itse alkaa miettiä mistä tykkää eikä tuputeta mitään tiettyä?

Eli miten lapsi pitää pukea? Jos pukee tavallisiin muumipaitoihin ja raitahousuihin josta ei itse pidä, miten se edistää mitään? Miten tämä eroaa siitä, että puen lapselleni vaikka beigeä, valkoista ja sekottelen mieluisia vaatteita keskenään, jättäen ne mistä en pidä, kauppaan?

Miten niin kolmevuotiaalla ei ole makua?! Kyllä mun esikoisella ainakin on. Alkoi juuri tuossa iässä vaikuttamaan pukeutumiseensa, vähän ja harvoin, mutta kyllä sitä mielipidettä tuli ja lempivaatteita. Ja ihan varmasti mun pukeminen on siihenkin vaikuttanut, mutta niinpä vaikuttaa niidenkin jotka pukevat sitä raitaa, muumia jne... ;)

"Jotain tiettyä" on aika suppeasti sanottu, kun jokaisesta mausta löytyy varmasti hyvin paljon erilaista vaatetta. Tuskin kukaan ostaa lapselle 20 klp tiettyjä housuja, 20 kpl tiettyjä paitoja ja tuputtaa vuodesta toiseen vain ja ainoastaan tätä yhtä paitaa samalla värillä ja tismalleen samoja housuja haukkuen tietysti muut vaatteet samalla.


Ajatuksesi ovat tosiaan erilaiset, en pääse mitenkään kiinni siihen, koska en näe logiikkaa missään...
 
Ei mikään. Tuohan kuulostaa hyvältä.

Puhuin tilanteista, joissa vaatteet saavat vanhempien elämässä liian suuren painoarvon siis trendikkyyteen ja merkkeihin kiinnitetään enemmän huomiota kuin tarpeellista ja lapsia kasvatetaan siihen että trendikkyys on arvona jotenkin hyvä tai parempi.

En puhunut tilanteesta jossa lapselle ostetaan hyväkuntoisia, mukavia, kestäviä vaatteita. Ei siinä mitään pahaa ole. En vaan näe, miksi niiden pitäisi saada niin suuri painoarvo että on olemassa käsitteitä kuten vauvamuoti tai lastenvaateosastolla trendikkäitä (ei lainkaan lapsille sopivia) vaatteita. Tai esim. lastenvaatemainoksissa vain laihoja lapsia.
 
Ei mikään. Tuohan kuulostaa hyvältä.

Puhuin tilanteista, joissa vaatteet saavat vanhempien elämässä liian suuren painoarvon siis trendikkyyteen ja merkkeihin kiinnitetään enemmän huomiota kuin tarpeellista ja lapsia kasvatetaan siihen että trendikkyys on arvona jotenkin hyvä tai parempi.

En puhunut tilanteesta jossa lapselle ostetaan hyväkuntoisia, mukavia, kestäviä vaatteita. Ei siinä mitään pahaa ole. En vaan näe, miksi niiden pitäisi saada niin suuri painoarvo että on olemassa käsitteitä kuten vauvamuoti tai lastenvaateosastolla trendikkäitä (ei lainkaan lapsille sopivia) vaatteita. Tai esim. lastenvaatemainoksissa vain laihoja lapsia.

Laihoja? Siis normaalipainoisia terveitä lapsia? No ehkä siksi, että lasten kuuluukin olla ihan terveitä ja halutaan varmaan näyttää vaatteet peruslapsen päällä. Kyllähän sitä ilolla katsoo tervettä lasta ja itselleni tulee ylipainoisista lapsista surullinen olo. Tuskin mikään vaateliike haluaa aiheuttaa pahaa mieltä asiakaskunnalle.
 
No, ehkä ajatukseni ovat vaan erilaiset. Mielestäni ihmiset ovat joskus tuhottoman pinnallisia eivätkä vaan myönnä sitä.

Ei kukaan kolmevuotias luontaisesti pukeudu trendivaatteisiin, eihän kolmevuotiaalla edes ole mitään makua. Parhaitenhan se oma maku kehittyy siten, että myöhemmin saa itse pikku hiljaa valita vaatteensa itse ja näkee mistä pitää. Se että äiti pukee jo vauvaiässä lapsen oman tyylinsä mukaisesti ei edistä lapsen oman maun kehittymistä. Tai miten ihmeessä kehittäisi? Eikö siinä ole ihan selkeä ristiriita koko ajattelussa? Puenpa lapsen tähän omaan tyyliin jotta hänen oma luontainen makunsa kehittyisi? Häh?

Eikö mielummin rohkaista lasta (sitten kun se on ajankohtaista ja edes tarpeellista) siihen että hän itse alkaa miettiä mistä tykkää eikä tuputeta mitään tiettyä?

Mutta 3-vuotiaani pukeutuu joka tapauksessa vielä äidin valitsemiin vaatteisiin, olivat ne millaisia tahansa. Koska ei hänen minusta tarvitse tehdä vielä pitkään aikaan mitään vaatevalintoja tai ylipäätään kiinnittää vaatteisiin huomiota. Niinpä minä äitinä ostan hänelle minun mielestäni mahdollisimman nättejä vaatteita (ja ennenkaikkea kestäviä ja mukavia), koska miksi ihmeessä häntä rumasti pukisin?

Tosin nyt hän täyttää kohta neljä, ja hän on ihan erilainen näemmä kuin minä lapsena. Minä olin puissa kiipeilevä poikatyttö, mutta minun tyttäreni rakastaa kenkiä, prinsessamekkoja yms. Minä aion hyväksyä hänet juuri sellaisena kuin hän on, ja tällä hetkellä se näyttää siltä, että hän nauttii rimpsumekoista ja vaaleanpunaisista kengistä. Niitä sitten.

Meillä ollaan kyllä hyvinkin tarkkoja siitä, että kenenkään ihmisten ulkonäköä tai vaatteita ei arvostella. Haluan opettaa lapsilleni, että ihminen määrittyy sisältä käsin, ulkonäkö on vain pintaa ja kaikki ihmiset hyväksytään sellaisina kuin ovat. Muutenkin olemme hyvin tarkkoja siitä miten toisia ihmisiä kohdellaan. Oikeudenmukaisuus, empaattisuus, ystävällisyys, tasa-arvo ja eettisyys ovat tärkeimmät arvot meille, ja yritämme siirtää ne lapsillemme. Se on pääasia, vaatteet ovat minusta täysin sivutuote tässä lasten kasvatuksessa ja niillä voi leikkiä ja iloitella.
 
No, ehkä ajatukseni ovat vaan erilaiset. Mielestäni ihmiset ovat joskus tuhottoman pinnallisia eivätkä vaan myönnä sitä.

Ei kukaan kolmevuotias luontaisesti pukeudu trendivaatteisiin, eihän kolmevuotiaalla edes ole mitään makua. Parhaitenhan se oma maku kehittyy siten, että myöhemmin saa itse pikku hiljaa valita vaatteensa itse ja näkee mistä pitää. Se että äiti pukee jo vauvaiässä lapsen oman tyylinsä mukaisesti ei edistä lapsen oman maun kehittymistä. Tai miten ihmeessä kehittäisi? Eikö siinä ole ihan selkeä ristiriita koko ajattelussa? Puenpa lapsen tähän omaan tyyliin jotta hänen oma luontainen makunsa kehittyisi? Häh?

Eikö mielummin rohkaista lasta (sitten kun se on ajankohtaista ja edes tarpeellista) siihen että hän itse alkaa miettiä mistä tykkää eikä tuputeta mitään tiettyä?

Miten se äiti (tai isä?) voisi pukea vauvan muuten kuin oman tyylinsä mukaisesti? Ja miten niin kolmivuotiaalla ole omaa makua? Ja miten sitä vauvaa rohkaistaan pukeutumaan oman makunsa mukaan? Aivottomimpia aloituksia pitkään aikaan :D
 
Ei mikään. Tuohan kuulostaa hyvältä.

Puhuin tilanteista, joissa vaatteet saavat vanhempien elämässä liian suuren painoarvon siis trendikkyyteen ja merkkeihin kiinnitetään enemmän huomiota kuin tarpeellista ja lapsia kasvatetaan siihen että trendikkyys on arvona jotenkin hyvä tai parempi.

En puhunut tilanteesta jossa lapselle ostetaan hyväkuntoisia, mukavia, kestäviä vaatteita. Ei siinä mitään pahaa ole. En vaan näe, miksi niiden pitäisi saada niin suuri painoarvo että on olemassa käsitteitä kuten vauvamuoti tai lastenvaateosastolla trendikkäitä (ei lainkaan lapsille sopivia) vaatteita. Tai esim. lastenvaatemainoksissa vain laihoja lapsia.
Hmm...mitähän mainoksia sä katselet. Mä olen nähnyt lastenvaatemainoksissa vain normaalipainoisia lapsia. Ja jos oikein olen ymmärtänyt, niin Suomessa ollaan aika tarkkojakin siitä, että mainosten lapset eivät ole mitään anorektikkoja.
 
Ihan perinteisiltä terveen näköisiltä lapsilta minusta vaikuttaa kun katselee näitä kuvia:

be-kids3.jpg

4_1286.jpg



hwaml.com_1324498991_481.jpg


Burberry%20Trench%20Coats%20Kids%20Khaki%20423_LRG.jpg


images


30_9804.jpg


tumblr_mqumjiEBQj1sdzi04o1_1280.jpg


images


509269cf16fdf_f528764d624db129b32c21fbca0cb8d6


il_340x270.454162736_b16w.jpg




En vieläkään ole varma mikä tämä trendikäs nyt sitten on, mutta laitetaas vähän erilaisia tyylejä... näistä "lahoista mainoslapsista".
 
  • Tykkää
Reactions: Madicken04
Meni kanssa kokonaan ohi miten se pieni lapsi sitten pitäisi pukea, jos tällä ei saa käyttää sellaisia vaatteita mistä äiti tykkää. Jotain ihan neutraaleita college-vaatteita missä ei ole värejä, kuvia eikä mitään "tyyliä"?

Olen tosissaan tykännyt pukea lapset oman makuni mukaan. En samanlaisia vaatteita mitä itse käytän (ok, jotain poikkeuksia kyllä löytyy tuohon suuntaan) mutta sellaisia mitkä ovat minusta kauniita ja sopivat kyseiselle lapselle. Varmaan ovat osittain sen hetkisen muodin mukaisia, sellaisiahan kaupat myy. Osa ns lasten merkkivaatteita, osa h&m:aa tai lindexia yms, osa uusina, osa kierrättäen. Pääosin sellaisia käyttövaatteita missä on hyvä juosta, kiivetä ja askarrella, jotkut sitten hienosteluvaatteita juhliin, kylään tai kaupungille.

Kummasti nuo (tuota yhtä syvemmin kehitysvammaista lukuunottamatta) ovat löytäneet sitä omaa tyyliään ja niitä vaatteita mihin itse haluavat pukeutua. Vaikka se sitten olisi täysin vastoin äidin makua. :D Ei sitä varten ole tarvinut pukea lasta rumiin tai tylsiin vaatteisiin niitä paria ekaa vuotta.
 
  • Tykkää
Reactions: Pin
Miten niin kolme vuotiaalla ei ole omaa makua ja jotain tärkeää jää pois kehityksestä jos alkaa jo pienenä ulkoiset seikat kiinnostamaan? Hohhoijaa sentään. Toi meidän kolme vuotias on jo siis ihan menetetty tapaus kun on jo alle kolme vuotiaana vaikuttanut omiin vaatevalintoihinsa. Ja kyllä häneltä sisävaatteista kysyn haluaako tällaisen vai tälläisen. En viitsi vaatteita ostaa jos hän ei niistä pidä koska sitten ne menisivät ihan hukkaan. No menetetty tapaus ja kehityskin menee nyt ihan päin peetä. Höh sentään.

Mitäs tässä nyt tekisi kun lapsella onkin oma tahto ja omia mielipiteitä? Yleensä siis kyse on esim. pinkeistä vaatteista tai Bamse vaatteista tai jostain sen tyylisistä. Sekin vielä. Mitäs nyt oikein tekisi kun nuo Bamset ei ole monien mieleen ja tyttö niistä tykkää.
 
Mä ymmärrän aloittaja mitä ajat asialla takaa.

Nykyajan (monet) äidit tuhlaa todella paljon rahaa mini rodineihin jne vaikka ei olisikaan varaa siihen. Niitä ostetaan että lapsella olisi "nätit" vaatteet ja samalla jonkinlainen statusarvo.. Se on sama kuin me aikuiset osteltaisiin opiskelijoina merkkivaatteita ja laukkuja, vaikka oikeasti meidän "pitäisi" sitä vähän halvempaa..

Tekee jotenkin pahaa katsoa kun tuttu on minimiäitiysrahalla ja saa sossusta tukea, ja silti lapsella on mini rodinit, ticketit, jne.. tuntuu että monilla on nykyään ne rahankäytön prioriteetit kadonnut tuohon lastenvaatevillitykseen blogien myötä.

Ja mä en ota kantaa ollenkaan niihin arvojen opettamiseen tai vaikuttaako se lapseen mitenkään jos äiti pukee 30e bodyn vai 5e bodyn päälle.
 
Joo, mäkin kyllä vähän komppaan tätä aloittajaa. Itse sain ekan lapsen vähän aikaa sitten ja olen myös ollut ahdistunut tästä vaatefanituksesta. Olen itse 28-vuotias ja aina pukeutunut siististi, mutta en ole jaksanut ikinä olla mitenkään merkkitietoinen. Vasta kun sain lapsen on tuntunut ekan kerran että noita merkkejä ja kuoseja vilisee joka puolella ja äitien huomiot menee ihan turhaan siihen. Se ahdistaa kun itseäni ei kamalasti kiinnosta kuin se, että lapsella on siistejä, puhtaita ja kivoja vaatteita, ei minua mitkään merkit ja tredit kiinnosta. Kyllä jaan myös tämän tekstin kirjoittajan tuntemukset siitä, että tuollainen voi alkaa ahdistaa.

En esim. itse ymmärtänyt yhtään kun perhekerhossa äidit suunnittelivat yhteistä shoppailureissua vauvojen kanssa. Miksei me oltaisi voitu mennä mielummin vaikka piknikille tai kokoontua jonkun luona. Hirmu vaikea saada vauvoja yhtä aikaa olemaan rauhallisia tai nukkumaan että joku usean kaupan shoppailureissu onnistuisi. Tosin nuo olivat aika nuoria äitejä.. siis nuorempia kuin itse. En itse lopulta mennyt mukaan kun menin mielummin lapsen kanssa ihan vaan ulos. Ei muutenkaan ole kaupoissa viihtyvää tyyppiä oma lapseni.

On äidit itsekkäitä joissain asioissa. Että multa kyllä saat sympatiaa aloittaja, vaikka näköjään täällä teilataan aika avoimesti asia, joka kyllä varmasti ahdistaa monia.

Myös tuo rahan käyttö on monilla ongelma. Jossain luin tutkimusta että yleisin pikavippiongelmainen ei olekaan päihderiippuvainen sossun asiakas vaan nettikaupoissa lastenvaatteita shoppaileva äitiysrahalla elävä kotiäiti. On siinä itsekkyys maksimissaan, kun on vaarassa jäädä asunto alta ja ruoka ostamatta mutta silti on niin tärkeää että lapsella on kalleimmat merkkivaatteet. Ei se ole rakkautta, päinvastoin.

Mutta muutoin ihan kiva palsta tämä. En ole aiemmin eksynyt.
 
Sitä paitsi minusta jotkut kirjoittajat vääristelevät sitä, mitä aloittaja kirjoitti. Hänhän sanoo nimenomaan aloitustekstissä (piti ihan lukea uudestaan), että "totta kai hienojakin vaatteita sekä ns. trendikkäitä vaatteita voi olla, mutta ihan pienten lasten pukeminen muodikkaasti on mielestäni jotenkin outo ilmiö." Eli eihän hän tuomitse trendikkäitä vaatteita tai kivoja vaatteita ja vaadi että kaikki lapset puettaisiin tasavärisiin vaatteisin. Hän ihan selkeästi kritisoi vaan sitä ilmiötä, että äideillä trendikeskeysiis lähtee käsistä, siis lapsen vaatteisiin käytetään tuhottomasti aikaa, energiaa ja rahaa. Olen ihan samaa mieltä.

Ja hyvä tämä aloitus on. Ajatuksia herättävää. Mielestäni jotkut provosoituvat tästä siksi, etteivät varmaan vaan osaa katsoa peiliin.
 
Kyse pinnallisuuden vastustamisessa on käsitttääkseni sitä kun jopa vähempivaraiset ostavat kalliita vaatteita lapsille olettaen, että lapsi haluaa niitä vaikka se on äidille itsensäpönkitystä . Huom. yleensä äitille, huvi jonka mies useimmin maksaa.
Väittäisin, että joskus se on jopa pois huvipuistoista, lasten harrasteista "kun ne on niin kalliita"
 
Mä en ymmärrä, miten jotakuta voi ahdistaa jonkun muun ihmisen lapsen vaatteet. On ne sitten merkkivaatteita, jotka on ostettu isolla hinnalla, tai halvimmat kirppisvaatteet mitä 100 km säteellä löytyy.

Jos vaatteet ovat ehjät, suunnilleen puhtaat ja vielä sopivan kokoiset, niin miksi ahdistua?

Mä itse olen kokenut äitiyteni aikana (kohta 12v) melkoisen muutoksen lastenvaatteiden suhteen. Aikoinaan mulle oli se ja sama millaisissa vaatteissa lapseni kulkee. Mun mielestä ne oli vain vaatteita, enkä nähnyt syytä niiden päälle sen enempää ajatusta tai aikaa tuhlata. Samoin ajattelin myös omista vaatteistani, sekä kodin sisustuksesta.

Kyllä mä tuolloinkin jätin ne "rumat" ostamatta, mutta kyllä se melkeen se ja sama oli, mitä päälle tuli laitettua ja miltä koti näytti. Riitti, että oli sohva millä istua ja toppapuku, joka pukea lapsen päälle talvella.

Ehkä noin 9 vuotta sitten asiaan alkoi hiljalleen tulemaan muutosta. En tiedä miksi. Jotenkin sitä vain alkoi nauttimaan estetiikasta hieman erilailla, kuin mitä ennen. En kaiketi aiemmin ollut edes tajunnut, että estetiikka on yksi elämän nautintoja. Ja kun sen tajusin, niin sitä halusi lisää. Kuten mitä tahansa iloa tuottavaa asiaa.

Hiljalleen oman vaatekaapin sisältö alkoi muuttumaan. Ja lapsen. Myös koti koki melkoisen muutoksen. Siitä tuli ns. laitettu. Kovin kaukana se oli täydellisestä, mutta huonekalut sopivat toisiinsa...mitä ei ollut ennen tapahtunut. Ja se tuntui hyvältä.

Nykyään ei kulu päiväkään, etten miettisi estetiikkaan liittyviä asioita. Sisustelen kotiani innokkaasti ja ostan tai teen lapsilleni joka viikko uusia vaatteita. Ja tästä nautin kovasti.

Liiallisuuksiin se ei mene, sillä mulla on tähän kaikkeen varaa. Kotini sisustus, tai lasteni vaatteet eivät leikkaa siivua ruokabudjetistamme. Joskaan eipä mulla järin suuria summia rahaa edes kulu, koska tuunailen melko paljon ja käytän hyödykseni kirppiksiä.

On kyllä totta, että joillakin se menee liiallisuuksiin. Ja se on harmi. Omaanki kaveriporukkaani kuuluu eräs tt-tuella elävä äti, joka ostaa Me&I vaatteita osamaksulla. Ja muistaa aina kertoa, miten hänen lapsellaan oli päällä Miiikkarin housut kun he olivat kerhossa jne....hän ei siis puhu collegehousuista ja tai velourhousuista, vaan nimenomaan Miikkarihousuista. Kysymys kuuluu, että miksi? Olen tämän kysynyt myös häneltä itseltään, mutta vastaus oli melko epämääräinen mumina.

Kyllä, joillakin on tarve päteä. Mutta kun kaikilla (suurimmalla osallla, uskoisin) ei ole, niin tuntuu vähän liioitellulta tämä tämmöinen rähinä ja päädytys asian suhteen.

Ja se harmittaa, että jos kiinnittää huomiota lapsen pukeutumiseen, syynä on se, että haluaa esittää ja näyttää muille. Muuta syytä ei ole. Vai miten se nyt meni?

Kävin juuri omien lasteni kanssa retkellä metsässä. Sielä ei tullut yhtäkään ihmistä vastaan. Ei ole itse asiassa koskaan tullut.

Olin laittanut lasteni hiukset kauniisti ranskanleteille, valiten keille kauniit mekot, sekä tietenkin mekkoihin sopivat ponnarit. Unohtamatta asuun sopivia kenkiä. Ja tein tämän vain ja ainoastaan siksi, että tykkään pukea lapsiani kauniisti ja tykkään siitä, että heillä on kivaa, kun heitä puetaan kauniisti. En siksi, että metsässä EHKÄ saattaa joku tulla vastaan.

En tiedä, mikä on heidän motiivinsa, ketkä jaksavat tästä asiasta päivästä toiseen paukuttaa. Ei tässä ketjussa vielä ole tullut esiin sellaista seikkaa, joka saisi mut ajatteleman asiaa uudelta kantilta. Kun en kertakaikkisesti näe, että lasteni pukemisesta aiheutuisi mitään hallaa yhtikäs kenellekään.
 

Yhteistyössä