Masis sentään.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja NeitiNasu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

NeitiNasu

Aktiivinen jäsen
01.04.2004
15 255
0
36
Mä en halua mennä nukkumaankaan, oon niin ärsyyntynyt tilanteeseen nyt että voin vielä veetuunnuksissani herättää miehen eikä se nyt auta tähän asiaan: jos nyt herätän sen puhumaan, huomenna se on jälleen väsynyt, kiukkuinen, pahalla päällä ja oravanpyörä senkun pyörii taas.

Mutta mä kerron nyt esimerkin: meidän viime viikko meni niin että mies oli 5 päivää viikosta töissä kirjaimellisesti koko ajan, joten mä pakkasin lapset autoon ja ajoin maalle mun mummun luokse kylään kolmeksi päiväksi. Kuudennen päivän se vietti bänditreeneissä toisessa kaupungissa, joten matkoineen ja reeneineen sekin päivä oli ihan päivän mittainen, pois siis meidän luota. Seitsemännen päivän se oli kotona: ja mä räjähdin, kun jokaisen bändikaverin kanssa erikseen soittelivat, ja kehuivat kilpaa toisiaan ja suunnittelivat seuraavia reenejä jne. Ilmotin että johan on nyt piru, ettei voi sitten sitä aikaa kun meidän kanssa on olla ihan oikeasti paikalla jne, hyvin tyypillistä naisjuttua siis. Kyllä mä oikeasti ymmärrän että harrastukset on tärkeitä, ilman muuta. Ja kun niitä tässä tapauksessa on vain yksi, niin en tavallaan kehtaa vaatia jättämään reenejä väliin enkä muuta sellaista, kun nauttii soittamisesta niin kovin. Ilmeisesti sitten töitä on liikaa, mutta ilman töitä ei makseta lainaa eikä ruokaa. Mutta umpikujassa me ollaan tän asian kanssa.
 
Kärsivällisyyttä :hug: Suhteenne on suht uusi ja vauvakin vielä pieni, niin ymmärrän sun tunteesi paremmin kuin hyvin. Samalla kertaa ikävä miestä, aikuisen juttuseuran puute ja vastuu lapsista, ei se ole kovin helppoa. Koittakaahan saada jokin sopimus aikaiseksi yhdessä. Aikakin auttaa, lapset kasvaa ja suhteenne vanhenee, yhteiselonne laatu ja määrä muuttaa muotoaan.
 
Jep, nimenomaan se että vauva on pieni, tai ei sekään niin kovin mutta se että mä olen kotona kaiket päivät. Tää on ihan tuttu juttu jo neitin vauva-ajoilta toisaalta, muistan saman tapaisen kriisin käyneeni läpi joskus siis ennenkin. Ei sillä: aikuista juttuseuraa ei puutu. Onhan noita ystäviä. Mutta ikävä miestä, se meni nappiin kyllä se.
 

Yhteistyössä