vierailija
Pitäisikö jatkaa yhdessä vai erota, elämäni vaikein päätös. Olen ollut 5 vuotta yhdessä miesystäväni kanssa. Meillä on yhteinen lemmikki, ystävät ja elämä. Rakastan miestä todella paljon ja välitän hänestä syvästi. Ongelma on miehen mielenterveys ja siitä heijastuvat ongelmat myös suhteeseen.
Mies on kärsinyt koko suhteemme ajan masennuksesta ja ahdistuksesta. Välillä on ollut hyviä kausia ja välillä huonoja. Luonteeltaan kuitenkin kiltti ja välittävä. Terapiassa hän on käynyt mutta ei täysin ole aina auttanut. Ongelmat ovat alkaneet jo ennen suhdettamme. Olemme olleet vaikeuksista huolimatta onnellisia ja rakastuneita. Olen yrittänyt tukea ja olla rinnalla miehen vaikeuksissa ja monesti hän onkin sanonut että olen hänen ainut tuki ja hyvä asia elämässä. Nyt viimeisen puolen vuoden aikana on ollut taas vaikea kausi.. Mies ei tee mitään muuta kuin kököttää yksin kotona ja pelaa, hänet joutuu suostutella kodin ulkopuolelle suurella työllä, asenne kaikkeen hyvin pessimistinen. Läheisyyttä meillä ei juurikaan ole muutamia satunnaisia pusuja lukuun ottamatta kun nähdään töistä tullessa. Tällä hetkellä en halua häntä seksuaalisesti yhtään. Meillä on mennyt monet reissut pilalle toisen kiukuttelun ja pessimistisyyden vuoksi. Välillä olemme molemmat niin turhautuneita että riitelemme turhista asioista.
Tiedän että masentunut ihminen tarvitsee tukea, aikaa ja ymmärrystä. Sitä olen viimeiset 5 vuotta antanut mielestäni. Nyt alkaa vain tuntua paraneeko tilanne ikinä. Pelkään että masennus ja alakuloisuus alkaa tarttua minuun. Spontaaniuteni ja elämän iloni alkaa katoamaan kun toinen ei kannusta sinua juurikaan vaan keskittyy omaan pärjäämiseen.
Kaikesta huolimatta rakastan häntä kovasti mutta en tiedä kuinka kauan jaksan yrittää. Mitä jos suhde alkaa taas kukoistamaan ja mies rupeaa voimaan paremmin? Vai milloin on todettava että oma onnellisuus kärsii liikaa ja on erottava?
Mies on kärsinyt koko suhteemme ajan masennuksesta ja ahdistuksesta. Välillä on ollut hyviä kausia ja välillä huonoja. Luonteeltaan kuitenkin kiltti ja välittävä. Terapiassa hän on käynyt mutta ei täysin ole aina auttanut. Ongelmat ovat alkaneet jo ennen suhdettamme. Olemme olleet vaikeuksista huolimatta onnellisia ja rakastuneita. Olen yrittänyt tukea ja olla rinnalla miehen vaikeuksissa ja monesti hän onkin sanonut että olen hänen ainut tuki ja hyvä asia elämässä. Nyt viimeisen puolen vuoden aikana on ollut taas vaikea kausi.. Mies ei tee mitään muuta kuin kököttää yksin kotona ja pelaa, hänet joutuu suostutella kodin ulkopuolelle suurella työllä, asenne kaikkeen hyvin pessimistinen. Läheisyyttä meillä ei juurikaan ole muutamia satunnaisia pusuja lukuun ottamatta kun nähdään töistä tullessa. Tällä hetkellä en halua häntä seksuaalisesti yhtään. Meillä on mennyt monet reissut pilalle toisen kiukuttelun ja pessimistisyyden vuoksi. Välillä olemme molemmat niin turhautuneita että riitelemme turhista asioista.
Tiedän että masentunut ihminen tarvitsee tukea, aikaa ja ymmärrystä. Sitä olen viimeiset 5 vuotta antanut mielestäni. Nyt alkaa vain tuntua paraneeko tilanne ikinä. Pelkään että masennus ja alakuloisuus alkaa tarttua minuun. Spontaaniuteni ja elämän iloni alkaa katoamaan kun toinen ei kannusta sinua juurikaan vaan keskittyy omaan pärjäämiseen.
Kaikesta huolimatta rakastan häntä kovasti mutta en tiedä kuinka kauan jaksan yrittää. Mitä jos suhde alkaa taas kukoistamaan ja mies rupeaa voimaan paremmin? Vai milloin on todettava että oma onnellisuus kärsii liikaa ja on erottava?