I
Ihmettä toivova
Vieras
Kirjoitan nyt tänne jos joku olisi samassa tilanteessa tai osaisi muuten neuvoa kuinka toimia.
Eli meillä on perhe(isä,äiti ja pieni tytär) ja maatila.kaikki pitäisi olla ulkoisesti hyvin eli työtä omassa pihassa,leipää pöydässä ja terve lapsi ennen kaikkea.MUTTA... Isä on vakavasti masentunut. Ei omien sanojensa mukaan nää mitään syytä elää,hänellä ei kuulemma ole mitään ja haluaisi vaan kuolla pois. Ei ymmärrä joka päiväisen työnsä tarkoitusta,ei mikään onnistu eikä jaksa tehdä lapsen kanssa mitään kunnolla. Tilanne ollut päällä jo pitkään ja nyt kesän aikana mennyt reilusti huonompaan suuntaan. Töröttää vaan tunteettomana kaikki illat vaikka olisi syytä myös olla lapsen kanssa ja keljuilee minulle eli äidille joka en osaa tehdä mitään oikein. ei nauti mistään eikä halua lähteä mihinkään kylään saati lomalle. Välillä asuttu lapsen kanssa muuallakin jolloin vaan tyytyy kohtaloonsa eikä hae meitä pois tms. vaan sanoo niin olevan parempi vaikka ei kai sentään ole. On silloin jopa luopumassa tyttärestään koska unohtaa hänet kuulemma eikä lapsi tarvitse noin huonoa isää. Ei ole tavallaan koskaan pyytänyt meitä takaisin mutta yhteisten tilan asioiden hoidon vuoksi roikutaan täällä kotona nyt.En tahtoisi luovuttaa vaikka hänen mielestään olisi parempi vaan olla yksin.
Mikä saisi hänet tajuamaan että apua olisi saatavilla ja se voisi auttaa?
En jaksa tätä kohta itse sairastumatta ja en haluaisi pistää koko elämääni ja lapsen elämää uusiksi omaa elinkeinoani myöten vain koska tiedän ettei isä ole oikeasti tuollainen vaan vakavasti sairas. Netistä masennuksen oireita tutkiessani häneen käy suurin piirtein kaikki selittämättömistä mahakivuista alkaen.
Eli meillä on perhe(isä,äiti ja pieni tytär) ja maatila.kaikki pitäisi olla ulkoisesti hyvin eli työtä omassa pihassa,leipää pöydässä ja terve lapsi ennen kaikkea.MUTTA... Isä on vakavasti masentunut. Ei omien sanojensa mukaan nää mitään syytä elää,hänellä ei kuulemma ole mitään ja haluaisi vaan kuolla pois. Ei ymmärrä joka päiväisen työnsä tarkoitusta,ei mikään onnistu eikä jaksa tehdä lapsen kanssa mitään kunnolla. Tilanne ollut päällä jo pitkään ja nyt kesän aikana mennyt reilusti huonompaan suuntaan. Töröttää vaan tunteettomana kaikki illat vaikka olisi syytä myös olla lapsen kanssa ja keljuilee minulle eli äidille joka en osaa tehdä mitään oikein. ei nauti mistään eikä halua lähteä mihinkään kylään saati lomalle. Välillä asuttu lapsen kanssa muuallakin jolloin vaan tyytyy kohtaloonsa eikä hae meitä pois tms. vaan sanoo niin olevan parempi vaikka ei kai sentään ole. On silloin jopa luopumassa tyttärestään koska unohtaa hänet kuulemma eikä lapsi tarvitse noin huonoa isää. Ei ole tavallaan koskaan pyytänyt meitä takaisin mutta yhteisten tilan asioiden hoidon vuoksi roikutaan täällä kotona nyt.En tahtoisi luovuttaa vaikka hänen mielestään olisi parempi vaan olla yksin.
Mikä saisi hänet tajuamaan että apua olisi saatavilla ja se voisi auttaa?
En jaksa tätä kohta itse sairastumatta ja en haluaisi pistää koko elämääni ja lapsen elämää uusiksi omaa elinkeinoani myöten vain koska tiedän ettei isä ole oikeasti tuollainen vaan vakavasti sairas. Netistä masennuksen oireita tutkiessani häneen käy suurin piirtein kaikki selittämättömistä mahakivuista alkaen.