Masentuneen (miehen) kanssa seurustelu..?

["inlove"]

Miten mahtaa onnistua masentuneen kanssa seurustelu? Kokemuksia?
Mies on tällä hetkellä hieman hajalla, mutta haluttaisiin todellakin olla yhdessä.
Olen itse mielestäni ihan vahva ihminen, ja jaksan miestä tukea. (mutta)Olen joskus vuosia sitten ollut hieman masentunut myös itse.

Mutta kaatuuko nämä suhteet mahdottomina:/ Mitään uusia tutttuja emme sinänsä ole, vaan tunnetaan jo vähän paremmin.

 

[ap.]

..Ei ketään?

 

["vieras"]

Unohda mies. Miehelläni ei ole edes masennus pahimmasta päästä, mutta se vaikuttaa paljon perhe-elämään. Vaikken ole itse sairastunut masennukseen, niin toisen masennus vie myös omaa fiilistä alas reippaasti. Sulla vielä itsellä masennusta takana, niin sairastut itsekin, todennäköisyys isompi. Ja jos on lapsia, niin pahimpina aikoina vastuu lapsista jää yksin toiselle. Kyllä tän kanssa elää, mutta miksi väkisin tehdä elämästä vaikeampaa.

 

[....]

Exä oli sellanen tapamasentunut. Täys luuseri joka ei halunnut tehdä töitä eikä käydä koulua, oli vain masistelemassa kotona. Toisinsanoen saamaton ja laiska, ja vielä hyvin itsekäs sellainen.
Hänen kanssaan ei todellakaan toiminut, ja lopulta jouduin itsekin syömään lääkkeitä jonkin aikaa paniikkikohtausten ja masennuksen takia. Onneksi vain puol vuotta. Se masistelu vain vie kumppanistakin mehut.

Nykyinen mies on myös masentunut. Mutta ihan syystä, ihan oikea syy jonkaitsekin ymmärrän 100% hyvin. Ja uskon että se on ohimenevää, heti kun tämä vaikea tilanne katoaa.

Tämä kyllä toimii, kun mieskin ymmärtää miksi on alakuloinen, ja on oikeasti pahoillaan siitä kun minäkin saan tuntea osan tuosta alakulosta. Ja itse olen kyllä ihan erilainen tässä suhteessa kuin exän kanssa. Häntä jotenkin oppi häpemään ja lopulta inhoamaan, kun ex ei osannut muuta kuin valittaa ja rypeä itsesäälissä.

Nykyisen kanssa taas jotkut ihme suojeluvaistot ovat astuneet asemiinsa enkä tunne muuta kuin rakkautta ja sellaista älyttömän kovaa myötätuntoa.

 

[Saura]

Varmasti toisen masennus on riskitekijä parisuhteessa. Mutta niin on moni muukin asia... Itse katson mieluummin kortit loppuun kuin luovutan kesken.

Edellinen suhteeni päättyi osin miehen masennukseen. Näännyin, kun minulle oli kasaantunut liikaa vastuuta arkipäivän asioista. Lähipiirin oloa helpottanee se, että masentunut haluaa hoitaa sairauttaan eikä masentunutta aleta liikaa paapoa tai antaa kotiterapiaa. Toista ei voi pelastaa tai parantaa.

Tässä nykyisessä suhteessa olen nyt itse se, jolla on mielenterveysongelmia. Kyllä minä silloin pelkäsin, kun ne tulivat ilmi, että loppuukohan suhde samantien. Perusluonteeltani vaan olen sellainen, että pakotan itseni hoitamaan arkipäivän asioita, vaikka olisinkin masentunut.

Pystyykö mies tukemaan sua omalta osaltaan? Masennuksesta huolimatta kummankin pitäisi saada voimaa suhteesta.

 

["inlove"]

En kyllä Mitenkään pysty ajattelemaan, että nyt on liian vaikea asia. Unohdampa miehen:/
Mieheni ei ole millään tavalla saamaton kuitenkaan, käy töissä ja on oikein toimelias, ihana ja hauska. Jaksaa myös osaltaan tukea minua.
Lähinnä hänellä taitaa olla käsittelemättömiä asioita ja huono itseluottamus. Mutta juuri nyt on asioita kesken, kun ne helpottavat niin tilanne luultavasti paranee.

Ajoittain on kuitenkin todella poissaoleva ja vaisu.

 

["vaimo"]

[QUOTE="inlove";27426312]En kyllä Mitenkään pysty ajattelemaan, että nyt on liian vaikea asia. Unohdampa miehen:/
Mieheni ei ole millään tavalla saamaton kuitenkaan, käy töissä ja on oikein toimelias, ihana ja hauska. Jaksaa myös osaltaan tukea minua.
Lähinnä hänellä taitaa olla käsittelemättömiä asioita ja huono itseluottamus. Mutta juuri nyt on asioita kesken, kun ne helpottavat niin tilanne luultavasti paranee.

Ajoittain on kuitenkin todella poissaoleva ja vaisu.[/QUOTE]

Jos ei ole tapamasentunut niin katso kuinka käy Minä olin itsarin partaalla kun alettiin seurustella ja miehen myötä parannuin ja olen nykyään tosi onnellinen, ja mies myös Anna mahdollisuus! Tuo töissäkäynti on hyvä merkki ja se jos on käsittelemättömiä asioita tarkoittaa että ne on mahdollisuus käsitellä ja jättää taakseen.

Tapamasentuneet ovat asia erikseen, he eivät parane eikä halua parantumiseen tunnu olevankaan. He myrkyttävät ihmiset ympärillään.

 

["inlove"]

Hän on kyllä voinut huonosti jo pitkään, mutta nyt on sellaisia helpottavia muutoksia tapahtunut. Että tilanne voi helpottaa. Haluaisin niin auttaa, onko mitään mitä voisin tehdä?
Muuta kun halata

 

["vaimo"]

[QUOTE="inlove";27426364]Hän on kyllä voinut huonosti jo pitkään, mutta nyt on sellaisia helpottavia muutoksia tapahtunut. Että tilanne voi helpottaa. Haluaisin niin auttaa, onko mitään mitä voisin tehdä?
Muuta kun halata[/QUOTE]

Mulla parantumiseen auttoi puhuminen ja se että minulla oli aina jotain mitä odottaa (tapaamiset, tulevaisuuden suunnitelmat). Puhukaa siis vaikka tulevaisuuden haaveista, mitä kumpikin elämältä toivoo. Tehkää kivoja asioita yhdessä. Kerro usein että välität ja kehu. Näillä keinoilla minä parannuin. Ongelmistamme emme puhuneet, olivat niin tuoreita haavoja etten olisi halunnutkaan. Ole sitten vähän varovainen miehen kanssa, jos huomaat ettet halua jatkaa niin kerro se asiallisesti.

 

[paperinukke]

Alkaessani seurustelemaan mieheni kanssa sairastin keskivaikeaa masennusta itsekään sitä tietämättä. Diagnoosin sain vuosia myöhemmin ja siitä alkoi parantumiseni. On ikävä nyt sanoa, että mies, joka minulle merkitsi todella paljon ja jonka koin olevan elämäni rakkaus, tuntuu parannuttuani epäsopivalta ja vieraalta. Asia on ollut tosi surullista tunnustaa itselleni ja sinnittelen suhteessamme jonkinlaisen sekavan kiitollisuudenvelan kannustamana.

Älä siis lähde suhteeseen auttajana. Miehesi on itse haluttava sitä ja haettava apua. Jos muutoin koet olosi hänen seurassaan hyväksi ja miehen masennus mahtuu hyvään oloosi mukaan ei mitään hätää. Tilanteenne ei tule muuttumaan mihinkään, jos miehesi haluaa pysytellä edelleenkin masentuneena. Tilannettanne voisi verrata siihenkin, että kysyisit meiltä kannattaako jalattoman kanssa olla suhteessa. Kaikkihan toimii, jos vai laitatte yhdessä toimimaan

Kaikkea hyvää teille

 

["inlove"]

[QUOTE="vaimo";27426394]Mulla parantumiseen auttoi puhuminen ja se että minulla oli aina jotain mitä odottaa (tapaamiset, tulevaisuuden suunnitelmat). Puhukaa siis vaikka tulevaisuuden haaveista, mitä kumpikin elämältä toivoo. Tehkää kivoja asioita yhdessä. Kerro usein että välität ja kehu. Näillä keinoilla minä parannuin. Ongelmistamme emme puhuneet, olivat niin tuoreita haavoja etten olisi halunnutkaan. Ole sitten vähän varovainen miehen kanssa, jos huomaat ettet halua jatkaa niin kerro se asiallisesti.[/QUOTE]

Kiitos! nämä olivatkin hyviä neuvoja!

 

["inlove"]

Alkaessani seurustelemaan mieheni kanssa sairastin keskivaikeaa masennusta itsekään sitä tietämättä. Diagnoosin sain vuosia myöhemmin ja siitä alkoi parantumiseni. On ikävä nyt sanoa, että mies, joka minulle merkitsi todella paljon ja jonka koin olevan elämäni rakkaus, tuntuu parannuttuani epäsopivalta ja vieraalta. Asia on ollut tosi surullista tunnustaa itselleni ja sinnittelen suhteessamme jonkinlaisen sekavan kiitollisuudenvelan kannustamana.

Älä siis lähde suhteeseen auttajana. Miehesi on itse haluttava sitä ja haettava apua. Jos muutoin koet olosi hänen seurassaan hyväksi ja miehen masennus mahtuu hyvään oloosi mukaan ei mitään hätää. Tilanteenne ei tule muuttumaan mihinkään, jos miehesi haluaa pysytellä edelleenkin masentuneena. Tilannettanne voisi verrata siihenkin, että kysyisit meiltä kannattaako jalattoman kanssa olla suhteessa. Kaikkihan toimii, jos vai laitatte yhdessä toimimaan

Kaikkea hyvää teille

Kyllä, minulla on todella hyvä olo miehen kanssa. En ole pelkästään/pääasiasiassa auttaja. Vaan ihan tasavertaisia kumppaneita ollaan.
Kiitos