Masentuneen kanssa parisuhteessa

Onko kohtalontovereita? Missä vaiheessa kannattaa nostaa kädet pystyyn, minimoida tappiot ja pakata kamat?

 

Ystäväni oli.

Sitten, kun sä et enää itse jaksa! Ilmeisesti nyt siis?

 

Jätä se luuseri. Etsi itsellesi mies, joka on MIES. Aktiivinen, eroottinen, menestyvä. Miehesi on alinta saastaa, juokse ja lujaa! Masennus on naisten tauti. Loppuiko mieheltäsi kuukautiset, vai mikä sitä muka masentaa?

 

Sanoisin, että siinä vaiheessa kannattaa lähteä kun huomaa vuosi toisensa jälkeen olevansa vain terapeutti toiselle, kun kaikki puolison kanssa vietetty kahdenkeskeinen aika käytetään toisen ongelmien ja tunnelukkojen purkamiseen. Välillä saattaa olla parempiakin kausia, mutta hyvin pian palataan entiseen pohjamudissa rämpimiseen ja toinen ei tietenkään suostu hakemaan ulkopuolista apua. Mulle kävi niin, että itsekin masennuin, aloitin terapian ja lääkityksen, jotta jaksan arkea. Mitä teki mies? Jauhoi mulle entistä enemmän omia ongelmiaan kun huomasi, että olin paremmalla päällä ja jaksoin kuunnella häntä, kuten puolison kuulemma pitääkin.

 

En pitänyt sitä aloituksessani olennaisena, mutta ennen kuin haukutte koko mieskunnan niin mainittakoon, että puolisoni on nainen.

 

[QUOTE="A-P";30585584]En pitänyt sitä aloituksessani olennaisena, mutta ennen kuin haukutte koko mieskunnan niin mainittakoon, että puolisoni on nainen.[/QUOTE]

Eli oletteko lepakoita

 

Sitten kun tuntuu ettei vaan enään jaksa, täytyy vähän ajatella omaakin elämää

 

Kannattaa nyt eka pohtia onko naisystäväsi ollut aina masennukseen taipuvainen, kärsinyt siitä vuosia, onko siihen taustalla jokin selkeä syy, onko masennus ihan lääkärissä todettu masennus ja minkäasteinen, onko siihen lääkitys vai johtuuko masentunut olo jostain väliaikaisesta. Varmaan olet nämä jo miettinytkin, mutta ne kannattaa kuitenkin selvittää. Jos tuntuu ettei valoa tunnelin päässä ole näkyvissä ja itseltäsikin alkaa kaikki energia ja ilo kadota elämästä niin silloin olisi syytä keskustella vakavasti olisiko ero parempi. Muista on vaikea pitää huolta jos itse ei ole kunnossa.

 

Mieheni on ollut masentunut koko yhdessä olo aikamme. Aluksi oli normaali kun oli niin rakastunut olo,mutta kun arki lähti pyörimään haasteineen niin masennus otti vallan. Meillä ei tarvitse minun toimia terapeuttina, koska mies ei jaksa kuunnella, ei jutella, ei jaksa tehdä asioita perheen kanssa, ei koe iloa, on välinpitämätön lasten asioihin ja tarpeisiin. Ei arvosta itseään eikä minua koska suuttuessaan voi haukkua ja läpsiä. Saa normaalin olon kuulema vain alkoholista. On hoidon piirissä,mutta tuntuu ettei lääkkeistä löydy toimivaa. Arki on yhtä sivuvaikutusten kestämistä ja paskan olon sietämistä. Jaksanko, en. Olen itsekin masentunut kun kaikki lasten asiat ja arjen pyöritys kaatui minun harteille. On ollut jo monta vuotta kivireki perässä.

 

Juu eihän tämä helppoa ole, mutta vielä ei ole käynyt mielessäkään että lähtisin tästä kävelemään. On välillä vaan avuton olo kun lääkkeet ja terapia ei tunnu auttavan.

 

Kenenkään ei tarvitse toimia puolisonsa terapeuttina, eikä kenenkään tarvitse tuntea siitä syyllisyyttä, että tulee seinä vastaan. Itse lähdin käveleen, kun viimein ymmärsin, että tilanne ei tule oikeasti koskaan muuttumaan (sitä hoki mieskin koko ajan minulle, en vain uskonut). Koin pitkään siitä nyt mielestäni tarpeetonta syyllisyyttä. Ilmeisesti olin jossakin vaiheessa kehitellyt itselleni vastuun tuosta ko. aikuisesta ihmisestä.

No, voi hitto mulla oli hauskaa sen jälkeen! Kun erosuru hellitti, olo oli niin järjettömän helpottunut ja mahtava. Oli kuin olisin noussut kuolleista, kuin olisin katkaissut kahleet tai vaan herännyt painajaisesta. Mä heräsin elämään sitä nuoruutta, mitä mun pitikin elää, kun vielä ehdin

 

En ihan helpolla lähtisi kun itsellekin masennus tuttua. Sitten varmaan jos ei toinen hakisi itselleen apua, ei söisi lääkkeitä, esimerkiksi.

 

Mieheni on ollut masentunut koko yhdessä olo aikamme. Aluksi oli normaali kun oli niin rakastunut olo,mutta kun arki lähti pyörimään haasteineen niin masennus otti vallan. Meillä ei tarvitse minun toimia terapeuttina, koska mies ei jaksa kuunnella, ei jutella, ei jaksa tehdä asioita perheen kanssa, ei koe iloa, on välinpitämätön lasten asioihin ja tarpeisiin. Ei arvosta itseään eikä minua koska suuttuessaan voi haukkua ja läpsiä. Saa normaalin olon kuulema vain alkoholista. On hoidon piirissä,mutta tuntuu ettei lääkkeistä löydy toimivaa. Arki on yhtä sivuvaikutusten kestämistä ja paskan olon sietämistä. Jaksanko, en. Olen itsekin masentunut kun kaikki lasten asiat ja arjen pyöritys kaatui minun harteille. On ollut jo monta vuotta kivireki perässä.

Hän sopisi hyvin ECT-hoitoon mikäli lääkkeet eivät auta. Alkoholin kanssa tuppaa olemaan sama kuin lääkkeiden kanssa, eli sopivaa balanssia aivokemian ja reseptoreiden välille ei synny kuin sillä hetkellä, kun "korjaavaa" lääkeainemolekyyliä (oli se sitten alkoholi tai aito lääke) on tarpeeksi kehossa. Ongelma on toleranssin kasvu, jossa lääkeainemolekyylin vaikutus heikkenee suhteessa vasteeseen. Eli summa summarum: viina eikä lääkkeet eivät varsinaisesti paranna, vaan antavat hetkellisen mielihyvän, joka auttaa kestämään sen ajan, mitä masennus kullakin ottaa.

 

Hän sopisi hyvin ECT-hoitoon mikäli lääkkeet eivät auta. Alkoholin kanssa tuppaa olemaan sama kuin lääkkeiden kanssa, eli sopivaa balanssia aivokemian ja reseptoreiden välille ei synny kuin sillä hetkellä, kun "korjaavaa" lääkeainemolekyyliä (oli se sitten alkoholi tai aito lääke) on tarpeeksi kehossa. Ongelma on toleranssin kasvu, jossa lääkeainemolekyylin vaikutus heikkenee suhteessa vasteeseen. Eli summa summarum: viina eikä lääkkeet eivät varsinaisesti paranna, vaan antavat hetkellisen mielihyvän, joka auttaa kestämään sen ajan, mitä masennus kullakin ottaa.

ECT--- mistä sanoista se lyhenne tulee?

Tutkimus: Makkara voi lisätä masennusta | Yle Uutiset | yle.fi

Fosfat i maten- ohjelmassa kerrotaan ihan selvästi, että ne fosfaatit aiheuttavat masennusta. Se ohjelma löytyy ylearkistosta. Spotlight -jakso tuli vuuosi sitten telkkarista. Näkeehän sen nytkin sieltä, katso!