Masentuneelle lemmikki?

[ystävä]

Otsikko on nyt vähän tyhmästi laitettu.. kuitenkin, pointti on se, ett ystäväni täyttää kohta vuosia ja on menettänyt elämän ilonsa. Pitkä tarina. Haluaisin ostaa hänelle pupun (hänellä ollut ennen aina pupu), mutta onko kuitenkin liian iso yllätys? Uskon, että siitä olisi hänelle seuraa ja saisi hänet edes vähän kiinni elämästä. Olisi joku, kenestä huolehtia.

Puolesta vai vastaan?

 

[fifiia]

En ostaisi lemmikkiä lahjaksi, jos lahjan saajan kanssa ei ole asiasta keskusteltu etukäteen.

 

[vieras]

Älä missään nimessä osta! Lemmikinm ostopäätös kuuluu aina sille joka siitä jatkossa huolehtii.

 

[ap]

Tässä on sellanen takaportti, että olen itse valmis ottamaan ko. pupun, jos ystäväni kokee ettei sitä halua

 

[...]

Ajatus on ihana, ja voisi olla hyvä lahja. Mutta, mäkään en veisi lemmikkiä lahjaksi keskustelematta ensin. Varsinkaan masentuneelle. Hyvässä tapauksessa lahja piristäisi ja lemmikistä huolehtimisella olisi terapeuttinen vaikutus. Mutta, pahimmassa tapauksessa masentunut saisi vain lisästressiä tilanteessa jossa ei jaksa oikein huolehtia itsestäänkään. Ja sitten tulisi se lisää masentava epäonnistuminen: kun en jaksa hoitaa pupua vaikka haluan.

 

[ytr]

Mitä jos vain kysyisit ennen ostamista.
"Olisiko mukavaa..."
"Mitä ajattelisit, jos..."
Etkä mene ostamaan suoraan.

 

[vieras]

Mun mielestä ihan hyvä idea Luulisi että ystäväsi ilahtuu mut jos ei niin pidät kanin sitten itte

 

[Pinki]

Jos noin hyvä takaportti, ettei kani joudu pannulle/hylätyksi/jne, niin minä ostaisin ja katsoisin miten ystävä reagoi.

Olet todella ystävä, kun noin ihanasti ajattelet :heart:

 

[Miuski harmailee]

Ihana idea kyllä ja ihanaa, että ystävälläsi on sinunkaltainen ihminen elämässään, joka oikeasti hänestä välittää. Mutta tuo pupun hankkiminen lahjaksi on vähän kakspiippunen juttu. Voisi toki olla, että pupusta olisi seuraa ja siitä saisi lisää potkua elämään. Toisaalta voi mennä niin, että ei jaksaisi huolehtia ja sinä joutuisit ottamaan pupun hoiviisi ja siitä tulisi jälleen yksi epäonnistunut asia ystäväsi elämässä. Keskustelisin ystävän kanssa ehdottomasti ensin, vaikka se sitten pilaisikin yllätyksen.

 

[...]

Tässä on sellanen takaportti, että olen itse valmis ottamaan ko. pupun, jos ystäväni kokee ettei sitä halua

Tämä saattaa muuttaa asiaa. Mutta masentunut ei ajattele yksinkertaisesti, hän saattaa haluta pitää pupun, varmasti rakastuu siihen jos kerran pupuista tykkää, haluaa huolehtia mutta ei ehkä rahkeet riitä. Entä jos ystäväsi ei halua myöntää ettei jaksa huolehtia?

Vie ystävä eläinkauppaan katsomaan pupuja, ilman ostotarkoitusta. Samalla saatte aikaan keskustelua lemmikeistä ja voit ohimennen kysellä tekisikö ystävän mieli ottaa pupu kun ennenkin aina ollut ja onko pupusta paljon vaivaa jne.

 

[sirrisilmä]

vastaan ehdottomasti!

Lemmikin saajan on kyettävä pitämään myös itsestään huolta. Jos ei siihen täysin kykene, niin ei todennäköisesti kykene lemmikistäkään huolehtimaan.

Lemmikki on huono lahja. Ostopäätös kuuluu lemmikin omistajalle.

Lemmikin hankintahinta on sen pienin kustannus. Oletko varma, että ystäväsi haluaa/pystyy sitoutumaan vuosiksi lemmikkiin?

Miten voit tietää tarkkaan ystäväsi mieltymykset kanin suhteen (rotuja, kokoja ja ulkonäköjä on paljon)

Jos ap. olet valmis ottamaan kanin itsellesi, niin osta silloin kani itsellesi suoraan.

 

[ap]

Ihana idea kyllä ja ihanaa, että ystävälläsi on sinunkaltainen ihminen elämässään, joka oikeasti hänestä välittää. Mutta tuo pupun hankkiminen lahjaksi on vähän kakspiippunen juttu. Voisi toki olla, että pupusta olisi seuraa ja siitä saisi lisää potkua elämään. Toisaalta voi mennä niin, että ei jaksaisi huolehtia ja sinä joutuisit ottamaan pupun hoiviisi ja siitä tulisi jälleen yksi epäonnistunut asia ystäväsi elämässä. Keskustelisin ystävän kanssa ehdottomasti ensin, vaikka se sitten pilaisikin yllätyksen.

Kiitos sanoistasi :heart: ja teille muillekkin :heart: Taidan tehdä näin, keskustelen hänen kanssaan ensin

 

[vv]

Jaksaakohan huolehtia pupusta? Miksi edellinen pupun pito päättyi? Nämä tuli mieleeni vastaavanlaisesta tilanteesta. Sukulainen oli halunnut koiraa yksinäisyyttään vähentämään ja mieheni oli jo alustavasti lupautunut hankkimaan hänelle koiran. Mutta puhuttuaan asiasta sukulaisen edunvalvojan kanssa kävi ilmi, että sukulaisella rahat eivät tahtoneet riittää edes omaan ruokaan ja että sukulaisella oli aiemmin ollut kissa, joka oli jäänyt huonolle hoidolle ja jouduttu ottamaan pois.

Mitä jos ystäväsi ei kykene huolehtimaan pupusta, mutta ei itse huomaa sitä? Lemmikistä luopuminen ei ole helppoa.