Masentaa

[Nainen 46-vuotta]

Olen koko elämäni antanut miehelleni ja tehnyt jopa kovia uhrauksia hänen uransa eteen jne., mutta mikä on lopputulos.

Me emme koskaan saaneet lapsia ja hänessä oli vika. Kävimme tutkimuksissa ja vähän aikaa hoidoissakin, mutta jotenkin tuntui, että asia on hänelle toisarvoinen eikä hän edes kaipaa lasta. Se sitten jäi.

Meillä on jokunen vuosi mennyt huonommin ja seksistä ei ole juuri ollut tietoakaan. Hän ei ole nähnyt minussa mitään hyvää enää pitkään aikaan ja on arvostellut kilojani, joita on tullut tässä muutaman viime vuoden aikan vähän liikaa.

Nyt hän on päättänyt ottaa eron minusta! Hänellä on ehkä uusi nainen, en tiedä. No, en halua olla katkera, mutta lasta hän ei ainakaan saa edes uuden naisen kanssa.

Minä olen masentunut ja katkera siitä, että tässäkö tämä elämä oli. Nyt olen yksin ja lapseton enkä ikinä saa sitä, mitä eniten olisin halunnut eli omaa lasta (olenhan jo liian vanha).
Onko miehet todella tällaisia?

Onko teillä vastaavia kokemuksia? Minä olen todella allapäin!

 

[hei]

Aloitin tuossa ketjun, rehellisyydestä miehille+ naisille.

eihän täällä voi vannoa että mikään olisi totta,mutta annoitpa ajattelemiselle vahvistuksen. Miehen takia ei kannata uhrata, koska ihmisiä hekin ovat, eikä voi vaatia toista rakastamaan loppuelämäänsä jos hän ei halua. Se että itse uhrautuu, tavallaan velvoittaa toisen, ja aiheuttaa pakoreaktion. Miehelläsi voi olla huono omatunto, ja hän ei enää halua jatkaa sinun alentamistasi, tai olla todistamassa sinun huonoa oloa.

Olen itse nyt tilanteessa, jossa olen uhrannut paljon aikaani ja ajatuksia miehelle. Onneksi olen jo vatvonut asiaa siihen pisteeseen, että en aio sitä jatkaa. Elämä jatkuu.

 

[Merikko]

Hei mutta eihän elämä ole ohi. Sinähän olet vielä hyvin nuori!

 

[Kata]

Mies ei pelaa koskaan, ei koskaan kaikkea yhden kortin varaan! Naiset tekevät juuri näin! Luopuvat omasta urasta, lapsesta, jne. miehen takia. Ja mitä tapahtuu? Ei ole mitään, kun tämä mies, jonka ""eteen"" olet tehnyt niin paljon, jättää sinut tai vaihtaa nuorempaan. Silloin ei sovi kuin toivoa, että avioehtoa ei löydy. Osaisikohan joku joskus selittää, mikä saa naisen luopumaan ajatuksesta saada oma lapsi - jos hän sellaisen voisi saada ja HALUAISI!!!

 

[Alkup.]

Olet aivan oikeassa. Nainen on yleensä se, joka tekee uhraukset parisuhteen ja perheen hyväksi ja tukee miehensä uraa. Useimmiten mies ei sitä tee. Meillä lasta ei saatu, mutta olen vaan nyt miettinyt, että ehkä jonkun muun kanssa olisin onnistunut!Nyt se on myöhäistä!

 

[Alkup.]

Kyllä elämä on ohitse. Parhaat vuodet ovat ohi ja etenkin vuodet sen saavuttamiseksi, mitä kaikkein eniten olisin halunnut eli lapsen. Se niin kovasti masentaakin!
Vielä olisi asian ehkä jaksanut, jos mieheni olisi ollut tämän parhaiden vuoden tuskan jakamassa vanhuuteen asti, mutta ei.

 

[Vaimo]

Tuo on alistamista jo!
Ehkä lapsi olisi ollut haitta miehellesi enemmän kuin hyöty tai hän ei kestänyt sitä, että vika oli hänessä eikä hän saanut siitä sinua syyllistettyä. Uraankin on hyvä paeta elämän kolhuja.

 

[toivo]

Elä hyvä ihminen vaivu epätoivoon.

Voisit aivan hyvin vaikka yrittää adoptiota. Sisareni on 44-vuotias ja hän adoptoi miehensä kanssa pienen brittipojan. Eli yritä ainakin selvittää mahdollisuuksia adoptioon. Ei kannata heittää kaikkea toivoa.

Sitäpaitsi esim. sijaisperheitä aina tarvitaan tai muuten luotettavia ihmisiä auttamaan perheitä ja lapsia. Maailmassa on vielä paljon tehtävää ja sinä voit olla auttamassa.

 

[Tuula]

Elämä voi mennä miten vain, sinunkin kohdallasi olisi voinut olla toisin ja tilanne silti ihan sama.

Itse löysin vasta yli 40 v. elämänkumppanin jonka kanssa haluaisin lapsia, mutta kaikki on nyt myöhäistä.

Sinullekin olisi voinut käydä yhtä hyvin näin, elämä heittelee. Älä sysää turhaan vastuuta elämästäsi jonkun toisen ihmisen harteille. Jokainen teemme valintamme ja kohtalo vaikuttaa loput.
Tärkeitä on tehdä elämästään nyt ja tässä elämisen arvoinen.

 

[Helmi]

Kumpi on sinulle kovempi pala ja katkeruuden aiheuttaja; se, ettet saanut lasta vai se, että miehesi nyt aikoo jättää sinut?

Oletan, että miehesi on kanssasi saman ikäinen eli lähestyy viittäkymppiä. Vaikka aina puhutaan naisten vaihdevuosista, miehillä ne on vähintään yhtä pahat - ainakin henkisellä puolella. Mies muuttuu kärttyiseksi, narisevaksi, arvostelevaksi, pikkuilkeäksi, sohvallajurottajaksi, jota ei seksikään isommin kiinnosta. Ja tähän kaikkeen liittyy vielä tuo uuden suhteen etsintä eli ""kerran vielä ennen kuolemaa nuoreksi"" -ajatus. Viiteenkymppiin ajoittuu moottoripyörän hankinta, laskuvarjohyppy, vuorille kiipeäminen, maailmanympäripurjehdus, urheiluauton osto, hiustyylin muuttaminen, vaateparren uusiminen, urheiluinnostus ja lihasten kasvattaminen. Muutaman vuoden kohkattuaan mieskin käsittää, että aika on ja ihminen kuluu - elämä on rajallinen.

 

[Jippiii]

Miehet on sikoja ja voi olla jopa sinun etusi, että pääsit hänestä eroon!

 

[kylläpäs voi!]

Mun täti sai toisen lapsen kun oli jo 47 vuotias so??????

 

[Nainen 46-vuotias]

Tietysti se juuri ja juuri vielä on mahdollista, mutta nyt vain unohdatte sen asian, että ikää on minulla paljon eikä ole edes sitä uutta miestä, jonka kanssa sitä vauvaa alkas vielä yrittämään.

Jos miestä etsii muutaman vuoden, niin sitten jo onkin mahdoton juttu ja lasta en hanki vain hankinnan ilosta jonkun tuiki tuntemattoman kanssa.

Lisäksi tässä iässä lapsen saaminen on vielä ehkä juuri ja juuri mahdollista, mutta ei välttämättä kuitenkaan ole itsestäänselvyys, kun ei ole aina nuoremmillakaan.

 

[Nainen 46-vuotias]

Taitaa olla mahdotonta adoptio jo tässä iässä.
Entistä vaikeampaa yksin.
Sijaislapsikaan ei ole yksinkertainen juttu, koska ovat usein erittäin vaikeista oloista ja siksi vaikeita, etteivät taida aina antaa yksinäiselle sen takia vaan vievät kahden vanhemmankin voimat. Yhtä tapausta seurasin läheltä naapurina ja vanhemmat olivat aivan väsyneitä kahdestaankin sitä lasta kasvattaessaan!

Asiat eivät ole aina niin yksinkertaisia kuin voisi kuvitella vain kauempaa asioita tarkastellen.

 

[Nainen 46-vuotias]

Kova pala minulle on nämä asiat yhdessä.
Sen etten saa lasta olisin kestänyt varmasti hyvässä suhteessa mieheni kanssa, mutta se, että hän vain heittää minut menemään ja juuri hänen takiaan olen menettänyt niin paljon, niin on kova pala. Tulee vaan mieleen, kun tämä olisi sitten tapahtunut aiemmin.

Olet varmasti oikeassa miesten vaihdevuosista.

 

[Annele]

Älä vaivu synkkyyksiin, vaikka ero onkin edessä. Sure aikasi, jotta voit jatkaa eteenpäin ehjempänä naisena, olethan nuori vielä! Eron ensi päivät, kuukuadet ja joskus vuodetkin ovat varmastikin pienen kuoleman kaltaisia, mutta jos sitten surun jälkeen kykenee näkemään elämän ihanana ja toiveikkaana, on kaikki mahdollisuudet jatkaa elämää jopa parempana kuin entisessä liitossa!

Miehet todellakin ovat varman päälle pelaajia, ja usein heillä on jo uusi katsottuna tilallesi. Jos näin on, koeta nähdä sekin uutena mahdollisuutena! Saakoon se toinen nainen itseensä ja elämäänsä kyllästyneen miehesi, sillä ei onnellisen miehen tarvitse hakea tyydytystä elämäänsä ulkoisista tekijöistä! Et kenties olisikaan voinut tehdä toisin, sillä mielestäni onnellisuus ja tyytyväisyys on omasta itsestään ja asenteestaan kiinni. Kuulostaa siltä, että olet selviytyjä, osaat prosessoida ajatuksiasi ja puhua niistä ääneen, toivottavasti tämä palsta auttaa sinua edes vähän tässä (hetkellisesti, niinhän!) vaikeassa elämänvaiheessasi.

Eron muyötä elämäsi tulee muuttumaan, se on selvä. Elämä menee ihan uusiksi, mutta ajattele sitä kaikkea mitä tulee tilalle! Jos miehesi nälvii sinua kiloistasi, on se vain heijastus hänen sisäisestä pahoinvoinnista. Itsekin avioeron kokeneena ja siitä selvinneenä neuvonkin sinua aloittamaan selviytymistaistelu heti paikalla! Lähde ulos, käy kampaajalla raikastamassa lookiasi, vaatekaupassa hakemassa jotain kivaa ja kutsu vaikka ystävä käymään. Pääasia on, ettet jää kotiin murehtimaan. Sitä ennen (mieluiten ennen lopullista eroa..) muista huolehtia taloudestasi, jotta et ainakaan aineellisesti häviä. Huolehdi kaikki kuitit ym. asiakirjat sinun osuuksistasi varmaan talteen. Ja jos tahdot uudistaa ulkonäköäsi kiloja pudottamalla, katso netistä paikkakuntasi Painonvartijat ja mene mukaan (itse pudotin eroni jälkeen 17 kg)!

Nykyään olen 37-vuotias, kahden lapsen yksinhuoltaja ja teen opettajan töitä ammatikseni. Eron jälkeen löysin elämääni iloa, naurua ja rennon hauskoja hetkiä joita en avioliittovuosinani nähnyt.

Toivon sinulle kaikkea hyvää, koita jaksaa.

 

[Nainen]

Miehet ovat sikoja, joille perhearvot eivät merkitse yhtikäs mitään!

 

[Joo]

Adoptiota voit vielä yrittää yksinkin. Tiedän naisen joka lähes 5-kymppisenä adoptoi.

 

[kohtalotoveri]

Minulla on samanlainen tilanne, yksin olen jäänyt. Olen yrittänyt
pitää kaikenlaisia virikkeitä yllä, mutta mikään ei auta. Ei kampaajat ja kauneushoitolat nyt auta kun masennus on niin syvä. Ei tämä kirjoittaminenkaan tunnu sujuvan kun mieli on niin apea.

 

[saman ikäinen]

Ei ole minullakaan lapsia. Olen kyllä aviossa, mutta kun olisin voinut lähteä tästä liitosta. Mies liihotti muiden naisten kanssa ja rellesti. Sapettaa niin, mitä kaikkea olisin voinut tehdä. Nyt kuitenkin tässä iässä teen mitä lystään. Käyn vieraissa silloin kun huvittaa.

 

[Ap.]

Kohtalotovereita riittää, ehkä sitä masentuu siihen omaan saamattomuuteensa, että olisi voinut aiemmin tehdä jotain.

 

[Ap.]

Tässä ehkä on suurin ongelma on se, että miettii juuri sitä, että jos olisi ollut ""järkevämpi"" ja miettinyt asioita perusteellisemmin, niin olisi pohtinut paremmin eri vaihtoehtoja jo aiemmin. Minunkin miehelläni ei ollut mitään kiinnostusta minua kohtaan enää vuosiin, joten ehkä silloin jo olisi pitänyt pohtia asioita tarkemmin ja tehdä ratkaisuja ja kenties en olisi jäänyt niin yksin kuinnyt.

Jäliviisas on hyvä olla.

 

[N35]

Arvon siskot, koska olisimme tyytyväisiä olleet elämäämme?!
Itse erosin huonosta liitosta ja olen kaivannut kaikki nämä vuodet (7v) uutta miestä rinnalleni kuitenkaan sitä löytämättä.
Lapsia minulla on kaksi, eivät he aikuisen yksinäisyyttä poista, täyttävät toki arjen mutta tätäkö elämää varten olen siis syntynyt.
Joten ei ne lapset yksistään onnelliseksi tee!!

 

[Nainen minäkin]

Ymmärrän sinua aloittaja hyvin. Olet joutunut kohtuuttoman ikävään tilanteeseen tai suhteenne on joutunut. Ei tuosta noin vain pääse selville vesille, aikaa se ottaa. Kyllä raivokin varmasti nousee. kertomuksesi perusteella miehesi vaikuttaa varsinaiselta paskiaiselta, mutta tokko kaikkineen sellainen on kun olisit halunnut lapsenkin hänen kanssaan.

Kun itse olen 63 vuotias ja samassa tilanteessa, pidän sinua nuorena naisena. Sinulla on elämä edessäsi, vielä pitkä ja hyvä.

Mielestäni se, saatko lapsen vai etkö saa ei ole kohtalosi kysymys. Abortin minäkin hain aikanani mieheni toivomuksesta ja nyt vanha mies on metsästänyt uuden, joka on raskaana.Hiljaa tässä istuin ja ihmettelen maailman menoa.
Siellä se vaan kulkee, tein minä sitä tain tätä.Miehn lähdetyä olen itsestäni laihtu ut kuukaudessa 6 kiloa ja olo ei ole hullumpi. Kunhan saan talousasiat järjestykseen, olen päättänyt jatkaa vapaamna elämääni. Ei enää ulkonäköhuolia, ei miehen kuorsausta, ei haisevia sukkia ja alituista pyykkäämistä. Ei siivoamista yksin, ei tiskaamista, eikä sitä alituista yrittämistä naisena. Voinolla koko päivän yöpaidassa jos tahdon. En kilpaile kenestäkään kenenkään kanssa. Vain itseni kanssa kilpailen. Jaksanko olla ihminen loppuun asti.
Sisarellani on kolme lasta, jotka kaikki tuottavat huolia vielä aikuisenakin. Iloa on ollut kovin vähän, vaikka työtä tuo naisressu on lastensa eteen tehnyt enemmän kuin lääkäri määrää.
Maailmassa on niin paljon tehtyjä lapsia, ettei kukaan määrää tiedä. Siellä he lastenkodeissa ojentelevat käsiään kun viereisestä sängystä viedään adoptoivaksi. Mieleeni on jäänyt valokuvasta yhdet silmät kun lapsi tajuaa, ettei hän pääse. Sänkykaveri pääsee. En pääse helposti eroon tuosta katseesta.
Toivon sinulle voimaa selvitä ajatusten kaaoksesta. Katkeruus on kuin sisältäpäin syövyttävä kasvi. Pyri siitä tietoisesti eroon. Et ole selitysvelvollinen kenellekään. Vain sinä tiedät kuinka pahalta tuntuu. Juttele meidän kanssamme. Tahdot, että jatkat eteenpäin. Pian valo näkyy.

 

[kuule]

Jos sulla vielä fyysisesti on mahdollista saada lapsi, niin ei siihen tarvita miestä loppuiäksi viereen. Onhan se vähän itsekästä, mutta jos sitä niin kovasti haluat, että koet että elämä on muuten ohi, niin anna palaa, nyky terveydenhuolto kyllä katsoo että kaikki menee hyvin!! Älä miestäs syytä, itsehän siihen jäit ihan vapaaehtoisesti. Ala elämään elämää jota haluat, 46 ei ole ikäloppu, aikuinen sinun pitäisi olla, eli katkeruus pois ja oma elämä hallintaan.