[QUOTE="suoma";29294763]Niinpä! Ja mikä tärkeintä, erottakaa normaaliin elämään kuuluvat väliaikaiset masentuneisuuden tunteet, työvitutus tai väsymys yms oikeasta masennuksesta. Lääkäreiltäkin tämä tuppaa unohtumaan, tarjotaan kaikkiin negatiivisiin fiiliksiin heti masennus-/ja tai unilääkettä, ilman että yritetään edes vihjata että olisko aika tehdä sille elämälle jotain, ennenkuin masentuu ihan oikeasti.
Ei sillä, itsekin olen masentuneena saanut lääkkeistä avun, mutta ne ei ole mikään ykkösprioriteetti ja harmittaa kun kärjistettynä niitä tarjotaan heti ekana apuna, jos vähänkään vihjaa, että elämä vituttaa.[/QUOTE]
Jepa. Elämää pitäs kestää elää. Ilot kuuluu iloita ja sit taas surulliset elämäntilanteet kuuluu surra, esim. isovanhemman kuoleman tai avioeron kuuluukin sattua. Alhosta sitte taas pikkuhiljaa noustaan ja jatketaan yhtä kokemusta rikkaampina. Sairaudet, traumat ja kriisit taas on eri juttu, mutta kuten sanoit, ne eivät ole enää normaalin elämän piiriin kuuluvia siinä mielessä, että niiden hoitoon/käsittelyyn tarvitsee ammattiapua, mielellään muuta(kin) kuin psykofarmakologista.