Masennustako?

Olen viikolla 14 raskaana ja nyt varmaan pari kuukautta olen tuntenut oloni hieman alakuloiseksi ja masentuneeksikin välillä. Olen voinut tosi huonosti ja oksentelu ja väsymys vieneet voimat. Olen ollut kotona tämän ajan ja tämäkin neljän seinän sisällä olo hieman masentaa mieltä.

Univaikeuksia ei ole, vaan ennemmin nukkuisin koko ajan. Ruokakin maistuu, jos vain pysyisi sisällä (nyt tilanne alkaa vähän helpottaa pahoinvoinnin suhteen). Liikunta ja ulkoilu jäänyt tosi vähiin, tiedän, että sekin piristäisi, kun saisi lähdettyä. Kotityöt tuntuu tosi ylivoimaisilta, mutta luulin ensin, että liittyy tähän alun väsymykseen jne. Esikoisen odotusaikana ei tällaista ollut.

Meillä on ollut parisuhteessa parin vuoden sisällä isoja ongelmia johtuen minusta ja ne on osittain jäänyt selvittelemättä ja varmasti alitajuisesti painaa minua. Mietinkin, että pitäisikö näistä puhua neuvolassa ja onko sitä kautta mahdollisuus päästä vaikka juttelemaan neuvolapsykologille?
Kärsin myös paniikkihäiriöstä, mutta se ei liiemmin ole vaivannut nyt raskausaikana. Masennusta minulla ei tiettävästi ainakaan ole ollut koskaan.

Haluaisin nauttia raskaudesta ja olla iloinen oma itseni, mutta melkein koko ajan tuntuu olo vähän surulliselta.

 

Tää nyt ei enää auta lainkaan, mutta jos on ollut isoja ongelmia parisuhteessa, ja ne vielä selvittämättä, niiin oikeestiko luulitte, että lapsen tulo auttaa asiaan?
Tää on just tätä nykypäivää

 

Kiitos kommentista "että vihastuttaa". Hyvä tulla sanomaan, kun ei tiedä asioista puoliakaan.

 

Ehdottomasti kannattaa puhua neuvolassa tuntemuksistasi. Sieltä osaavat neuvoa eteenpäin ja terkka kirjoittaa ylös alakuloisuutesi ja asia otetaan säännöllisin väliajoin esille eli seurataan paheneeko, muuttuuko myöhemmin synnytyksen jälkeiseksi masennukseksi jne. Ei se neuvolantäti aina itse tajua kysyä mielentilasta ja sitten aina ei niillä mieliala-testeilläkään pystytä kaikkia masentuneita äitejä seulomaan.

 

nosto