Hei sie!
Kirjoitin sulle pitkät tekstit ja kaikki hävis... Nyt lyhyesti. Mulla ihan samanlaista itsetarkkailua! Kun on paljon touhua ja tekemistä, ei muista koko asiaa, mutta sitten kun jään vauvan kans kahestaan saattaa tulla tosi kurja olo ja alkaa kuulostella itseään ja omia tuntemuksiaan, pelkojakin. Sitten alkaa jopa ahdistaa ja on ihan varma, että tässähän voi vaikka seota! Psykologi sanoi ohjeeksi, että ajatusten ja pelkojenkin pitää antaa tulla, ei saa paeta kaikenlaiseen puuhasteluun itseään. Vähitellen sitä huomaa, että nyt kun oikein sais kuulostella omaa oloaan ja vointiaan, se ei enää tunnukaan niin tärkeältä. Ymmärrätkö yhtään mitä yritän selittää? No joka tapauksessa, et siis ole ainut tuollaisten asioitten pähkäilijä. Olisi kiva kyllä kuulla, osuiko nuo mun ajatukset yhtään yksiin omiesi kanssa.
